Joskus kaikki vaan natsaa

Kävipä viime viikolla niin, että ystäväni kirjoitti fb:hen, että Hämeenlinnan keskustaan tarvitaan luistinrata. Ystäväni ehdotti Linnanpuistoa ja Keskuskoulun tyhjillään olevaa kenttää. Minä ja monet muut julkaisuun merkityt henkilöt ryhdyimme yhdessä pohtimaan ystäväni fb-seinällä olisiko tämä mahdollista.

Eipä kulunut kuin tovi, kun yksi ilmoitti kysyneen Keskuskoulun kentän sopivuudesta asiaa tuntevilta tahoilta ja saaneen vastauksen, että ”ei muuta kuin letkut esiin!”. Siitä alkoi seinällä pohdinta, mistä letkut, mistä vesi, mistä tekijät. Varovaisena henkilönä minä pohdin, onko tällainen kansalaisaktiivisuus edes laillista – keneltä pitää kysyä lupa? Ei muuta kuin puhelimeen.

Muutaman soiton jälkeen langan päässä (tai siis eihän enää ole mitään lankoja) oli henkilö, joka totesi, että ottaa asian esille seuraavan aamun työpalaverissa, josko kenttä saataisiin jäädytettyä kaupungin toimesta. Olin ällikällä lyöty. Onko tämä mahdollista hitaassa Hämeessä. Vielä enemmän yllätyin, kun noin 10 minuutin päästä puhein soi uudestaan ja kyseinen henkilö ilmoitti, että on ottanut asiasta selvää. He ryhtyvät jäädyttämään kenttää seuraavana aamuna. Mikä palvelualttius, mikä nopeus. Laitoin heti viestin ystäväni fb-seinälle.

Vielä yöllä heräsin pohtimaan, olinko vain kuvitellut, että kaupunki hoitaa jäädytyksen. Josko sanoivat, että voitte hoitaa. Pakko oli mennä aamupäivällä tarkistamaan asia. Ja siellähän se oli, jäädytetty kenttä Keskuskoulun pihassa. Joskus kaikki vaan natsaa, kun mukana on tarpeeksi avuliaita ja aktiivisia ihmisiä - Satu, Mirka, Andrei, Martti, Jouko, Päivi ja monet muut keskusteluun osallistuneet.