Korona-aika on aikaansaanut digitaalisen loikan. Palvelut
ovat siirtyneet yhä enenevässä määrin verkkoon. Ihmiset ovat myös oppineet
entistä paremmin käyttämään digitaalisia palveluja. Digitalisaatio on
mahdollistanut paljon hyvää. Opetus, terveyspalvelut, verotus, pankkipalvelut,
kaikki hoituvat käden käänteessä silloin, kun itselle parhaiten sopii.
Digitaalisuus mahdollistaa palvelujen tehostamisen, kun
siirtymiseen ei mene aikaa. Ruutu päälle ja keskusteluyhteys on auki. Asiat
hoituvat, informaatiota voidaan jakaa puolin ja toisin. Mutta jokainen, joka on
päässyt korona-aikana nauttimaan Teams-palavereista, on varmasti myös
huomannut, että jotain arvokasta jää jakamatta, kun aidon kohtaamisen korvaa
ruudun kautta tapahtuva vuorovaikutus. Tätä arvokasta emme saa unohtaa, kun
mietimme tulevaisuuden palveluja.
Ihminen on sosiaalinen olento. Kasvaakseen täyteen
kukoistukseen, ihminen tarvitsee toista ihmistä, aitoja kohtaamisia. Kohtaamisessa
välittyvät tunteet, fyysinen ja psyykkinen läsnäolo ja kokemus ihmisten
välisestä yhteydestä. Se liittää ihmiset toinen toisiinsa ja osaksi ympäröivää
todellisuutta. Ilman kohtaamista jäämme irrallisiksi kokonaisuudesta ja vaikka
kaikki tieto on 24/7 hallussamme, jää myös sen käyttökelpoisuus todellisuuden
rakentajana irralliseksi.
Digitaaliset palvelut ovat tulleet jäädäkseen ja hyvä niin. On
kuitenkin syytä pohtia, paljonko kohtaamista palveluihin tulee jättää, jotta
emme digitaalisuuden lisääntyessä samalla menetä jotain hyvinvoinnillemme ja
kasvullemme keskeistä. Tämä kysymys on tärkeää ratkaista, jotta osaamme löytää
balanssin korona-ajan jälkeisten palvelujen rakentamisessa.
Hyvää uutta vuotta 2021 kaikille - kohdataan ja halataan, kun siihen on taas mahdollisuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti