Minun isäni on ollut omien sanojensa mukaan aika
hulivili nuorena. Ei varmaan silloin vielä ymmärtänyt omaavansa supervoimia.
Isäni supervoima on rakkaus. Se kantaa läpi
vaikeuksien. Se luo turvaa. Se luo yhteyden. Se luo tunteen omasta arvosta. Se
on kuin puu, jonka suojaan voi mennä, jonka runkoon voi nojata ja jonka
siluettia seuraten voi kääntää katseensa taivaaseen ja kiittää.
Eipä sitä nuorena osaa aavistaa, miten elämä itsessään
kasvattaa meidän jokaisen sisälle arvaamatonta vahvuutta. Muistakaa tämä nuoret
miehet, te piileviä supervoimia, ehkä vielä tietämättänne sisällänne kantavat
miehenalut.
Hyvää Isänpäivää nykyisille ja tuleville Isille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti