Pyykkivuori siirtyi pesukoneen kautta silitys- ja lajittelupaikalle television eteen. Siinä ne vaatteet huomaamatta menevät käsieni läpi kohti vaatekaappia. Huomaan käyttäväni yhä enenevässä määrin tiettyjä vaatekappaleita. Säilytän edelleen muutamia vanhoja vaatteita, jotka ”löydän” yhä uudestaan käyttöön parin vuoden tauon jälkeen. Keltaiset jäljet kainaloissa kertovat joidenkin puseroiden tulleen tiensä päähän. Enää niitä ei voi uusiokäyttää, mutta kierrätykseen ne vielä kelpaavat.
Vaatteiden kierrätyksestä ei enää voi puhua muoti-ilmiönä. Kyseessä on pysyvä ilmiö, jonka taustalla on ilmastonmuutokseen ja tekstiiliteollisuuden siihen vaikuttavien syy-seuraussuhteiden laajempi ymmärrys. Puuvillantuotannon vedenkulutus, mikromuovien haitallisuus ja ylipäätään halu vähentää kertakäyttökulutuksen luonnonvaroja tuhlaavaa toimintaa ovat asioita, jotka muokkaavat kuluttajien käyttäytymistä.
Vuonna 2025 tulee Suomessa voimaan EU:n jätedirektiivi, jossa velvoitetaan jäsenmaita organisoimaan tekstiilijätteen keräys. Olennaista on, että jätteen keräyksessä voidaan erotella uusiokäyttöön menevät tekstiilit ja toisaalta kierrätykseen menevät tekstiilit. Uusiokäyttöön meneville tekstiileille on jo organisoitu keräyspisteitä esim. UFF:n toimesta unohtamatta vaikkapa kirpputorien laajaa kirjoa. Kierrätykseen menevälle tekstiilille sen sijaan tarvittaisiin kipeästi uusia tuotantolaitoksia.
Tutustuin tällä viikolla TELAKETJU -nimiseen hankkeeseen, jossa pohditaan juuri näitä asioita. Suomessa on tehty jo paljon tutkimustyötä aiheen tiimoilta. Tekstiilijätteestä on pystytty erottamaan tekstiilikuituja, jotka voidaan uusiokäyttää. Puuteollisuuden puolella on tehty isoja harppauksia puukuitujen hyödyntämiseksi tekstiiliteollisuudessa. Prosessit ovat kuitenkin vielä kehitysvaiheessa ja tarvitaan vielä lisää tutkimusta, että saataisiin riittävästi ja luotettavasti tuotantoon sopivaa materiaalia, osaavaa suunnittelua ja toimivat tuotantoketjut, jotka ulottuvat käyttäjälle asti.
Uskon innovaatioiden voidaan ja uskon suomalaiseen osaamiseen. Nyt on paikka nostaa uudestaan suomalainen tekstiilialan insinöörikoulutus uuteen kukoistukseen ja yhdistää se esimerkiksi suomalaiseen puuteollisuuden osaamiseen. Lainsäädännön muutos pakottaa EU-maat reagoimaan ja etsimään ratkaisuja kierrätystekstiilien hyödyntämiseen. Etsitään Suomessa tähän ratkaisuja ja otetaan markkinajohtajan asema kierrätystekstiilien hyödyntämisen suunnannäyttäjänä.
Lisätietoja mm. https://telaketju.turkuamk.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti