Juhlimme Suomen 101. Itsenäisyyspäivää viime keskiviikkona
6.12. Itsenäisyyttämme edeltävät vuodet olivat uhrauksia täynnä. Pieni
kansakunta antoi kirjaimellisesti kaikkensa, jotta itsenäisyys säilyisi.
Ylivoimaisen vihollisen edessä Suomi ei lannistunut, vaan osoitti
yhtenäisyytensä ja voimansa.
Suomalaiset ovat sisukasta kansaa. Olemme tottuneet selviytymään
vaikeissa oloissa. Kantamaan vastuumme vaikeissa tilanteissa ja osoittamaan
voimamme, kun sitä tarvitaan. Tästä puhui myös Ojoisten kronikoitsija Wete
Myllymaa Kaupunkiuutisten haastattelussa 5.12.18. Lähes ihmeen kaltaisiksi, kansakuntamme
voimanosoituksiksi Myllymaa nosti oikea-aikaisen aselevon ja rauhan solmimisen,
sotakorvauksista selviämisen ja sodanjälkeisen siirtolaisuuden organisoinnin.
Sodanjälkeisessä Suomessa asuvilla oli uljaat päämäärät.
Haluttiin näyttää, että selviämme ja osaamme. Haluttiin nostaa sodasta
selvinnyt kansakunta jaloilleen. Ei itsen tähden vaan kansakunnan tähden.
Suuremmat ja ylevämmät päämäärät saivat ihmiset toimimaan. Unohtamaan oman
napansa ja tavoittelemaan suurta. Kun siinä onnistuttiin, luotiin samalla perusta
teollisuuden kehitykselle, koulutukselle ja tutkimukselle – nyky-Suomen
rakentumiselle.
Tämä aika tarvitsee unelmia. Uljaita päämääriä, joiden eteen
meistä jokainen on valmis toimimaan. Unelmia paremmasta maailmasta, johon
meillä on yhdessä mahdollisuus päästä. Maailma, jossa vesi ja ilma ovat puhtaampia, nälänhätä koskettaa entistä harvempaa, ihmisillä on työtä ja merkitys yhteisen hyvän saavuttamisessa. Sellaisen
maailman luomisessa Suomella on mahdollisuus olla mukana, jos otamme
isot päämäärät sisukkaasti omaksemme ja uskomme kykyymme tehdä asialle jotain.
Lainaan vielä Myllymaata, ”Sotien jälkeen syntyneet alueet
eri puolille maata ovat eläviä muistomerkkejä työstä, ahkeruudesta,
onnistumisen ilosta ja tulevaisuuden toivosta, joiden avulla Suomi on nostettu
korkealle kansakuntien joukossa.” Nostakaamme Suomi sellaiseksi jälleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti