keskiviikko 14. elokuuta 2019

Sanasia teatterista kahdesta näkökulmasta



Hämeenlinnan teatterin taloudellinen ja toiminnallinen tilanne on ollut tapetilla noin vuoden päivät. Äänessä ovat olleet teatterin kanssa läheisesti toimineet tai nykyisellään siellä toimivat. Yleisön ääni ei julkisuudessa ole ollut kovinkaan edustettuna. Keskustelun paikka on kuitenkin viimeistään nyt, sillä prosessi etenee teatterin tilanteen kohentamiseksi ja muutosjohtajan valinta on käynnissä. Hämeenlinnassa tulee olla teatteri.
Kaupunginhallituksen jäsenenä olen päässyt seuraamaan asioiden kehitystä läheltä. Vaikka talouden ei soisi taiteen tekemisessä näyttelevän suurta roolia, ovat taloudelliset reunaehdot silti tunnustettava. Teatterin on pystyttävä toimimaan taloudellisten resurssien puitteissa.  Ihmisille pitää pystyä maksamaan palkka ja tilavuokrista on selvittävä. Ja tietysti halutaan tehdä laadukasta teatteria. Tästä on kyse myös Hämeenlinnassa. Olen yrittänyt lisätä ymmärrystäni teatterin taloudesta kahlaamalla läpi valtionavustuksiin liittyvää lainsäädäntöä. Toki totean heti, että ymmärrykseni asiasta on vain pintapuolinen.
Hämeenlinnan teatteri saa valtionosuutta 46 henkilötyövuoden pohjalta 888 870 euroa. Mainittakoon, että puhtaasti tuotantotalopohjalta toimiva Espoon kaupunginteatteri saa 30 henkilötyövuoden pohjalta 579 698 euroa valtionosuutta. Valtionosuuksia kerryttävät sekä vakituinen että vieraileva henkilöstö. (https://minedu.fi/teattereiden-ja-orkestereiden-valtionosuudet). Valtionosuus, kuten myös Hämeenlinnan kaupungin maksama tuki ovat laskeneet viime vuosien aikana. Tukien lasku yhdistettynä laskeviin lipputuloihin, ovat johtaneet talouden kurjistumiseen ja siihen tilanteeseen, jossa nyt ollaan.
------------------------------------------------
Taiteella on itseisarvo. Taide tarjoaa mahdollisuuden tarkastella maailmaa uudenlaisista ja yllättävistä näkökulmista. Taide rikastuttaa ihmisten elämää. Taide on osa ihmisyyttä. Ihminen tarvitsee mahdollisuuksia ilmaista itseään ja lisätä ymmärrystä itsestään taiteen eri keinoin.
Vanhempani ovat näyttelijöitä. Pääsin näyttämölle ensimmäisen kerran 3-vuotiaana. Sen jälkeen lähes vuosittain, minulla oli mahdollisuus päästä mukaan teatteriin avustajaksi. Muistan elävästi, miten tärkeä kokemus oli päästä nuoruusvuosina ihka oikeaan rooliin. Tulla kuulluksi näyttelijöiden joukossa. Saada olla mukana tekemässä yhdessä teatteria, jonka sanomalla koki olevan merkitystä.
Hain teatterikouluun Turkan aikaan. Hakuprosessin aikana juoksimme ympäri jumppasalia huutaen ”Sonni ajaa takaa!” En päässyt sisälle. Enkä päässyt seuraavanakaan vuonna. Minusta tuli opettaja ja sittemmin yrittäjä. Hyvä niin. Kun olen seurannut vanhempieni työskentelyä ja toisaalta analysoinut omaa toimintaani, on itsestään selvää, että he ovat taiteilijoita ja minä en ole.
Näyttelijöillä on erityinen taito tulkita ja tuoda julki asioita, joista on muuten vaikea puhua. Katsomon pimeydessä voi rauhassa ja turvassa antaa näyttämöltä virtaavan energian ja tulkinnan tulla osaksi omaa tietoisuutta ja sitä kautta kasvattamaan omaa kokemus- ja ajatusmaailmaa. Katsojan ja näyttelijän välinen suhde on joskus terapeuttinen molemmille. Persoonan kasvu mahdollistuu yhteisessä vuorovaikutuksessa. Mahdollisuus ihmisenä kasvamiseen ei saisi olla taloudesta kiinni…
-----------------------------------------------------
mutta kun on kyse ammattiteatterista, on talous aina läsnä.
Hämeenlinnan tilanteessa puhutaan rakenteellisista muutoksista, talouden tervehdyttämisestä ja monipuolisen esitystoiminnan mahdollistamisesta. Siirtymisen tuotantotalomalliin ei tarvitse olla mustavalkoinen, vaan se voidaan hyvin linkittää laitosteatterin toimintaan. Onhan jo nyt vierailut teatterissamme arkipäivää. Rakenteelliset muutokset voidaan toteuttaa esimerkiksi yhdistämällä toimintoja Verkatehtaan ja Verkatehtaalla toimivien muiden toimijoiden kanssa. Tässä on nimenomaan nyt etsikkoaika, kun Verkatehtaan johtaja vaihtuu teatterin johtajan ohella. Näkisin tässä yhteisessä kehittämisessä mielelläni mukana myös Miniteatterin, ARX:in ja Sibelius-opiston. Uudenlaisten toimintatapojen kehittäminen vaatii resursseja. Opetus- ja kulttuuriministeriö voi valtion talousarvion rajoissa myöntää valtionavustusta teattereiden ja orkestereiden toiminnan kehittämistä varten (730/1992, 6 a § 3 mom.). Avustus on tarkoitettu kehittämistoiminnasta syntyviin menoihin. Ensi vuodelle rahaa on varattu 3,9 miljoonaa euroa. Hakuaika päättyy 3.9. Tuki voi kattaa jopa 98% syntyneistä kustannuksista. (https://minedu.fi/avustukset/avustus/-/asset_publisher/valtionosuuden-piirissa-olevien-valtakunnallisesti-tai-alueellisesti-merkittaville-teattereille-ja-orkestereille-seka-teattereiden-ja-orkestereiden-ke
Olisiko Hämeenlinnan teatterin ja koko Hämeenlinnan näyttämötaiteen kentän uudistaminen sellainen kehittämistoimi, johon rahaa myönnettäisiin? Vain hakemalla se selviäisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti