Hämeenlinnan
teatterin taloudellinen ja toiminnallinen tilanne on ollut tapetilla noin
vuoden päivät. Äänessä ovat olleet teatterin kanssa läheisesti toimineet tai
nykyisellään siellä toimivat. Yleisön ääni ei julkisuudessa ole ollut kovinkaan
edustettuna. Keskustelun paikka on kuitenkin viimeistään nyt, sillä prosessi
etenee teatterin tilanteen kohentamiseksi ja muutosjohtajan valinta on käynnissä.
Hämeenlinnassa tulee olla teatteri.
Kaupunginhallituksen
jäsenenä olen päässyt seuraamaan asioiden kehitystä läheltä. Vaikka talouden ei
soisi taiteen tekemisessä näyttelevän suurta roolia, ovat taloudelliset
reunaehdot silti tunnustettava. Teatterin on pystyttävä toimimaan
taloudellisten resurssien puitteissa. Ihmisille
pitää pystyä maksamaan palkka ja tilavuokrista on selvittävä. Ja tietysti
halutaan tehdä laadukasta teatteria. Tästä on kyse myös Hämeenlinnassa. Olen
yrittänyt lisätä ymmärrystäni teatterin taloudesta kahlaamalla läpi
valtionavustuksiin liittyvää lainsäädäntöä. Toki totean heti, että ymmärrykseni
asiasta on vain pintapuolinen.
Hämeenlinnan
teatteri saa valtionosuutta 46 henkilötyövuoden pohjalta 888 870 euroa.
Mainittakoon, että puhtaasti tuotantotalopohjalta toimiva Espoon
kaupunginteatteri saa 30 henkilötyövuoden pohjalta 579 698 euroa
valtionosuutta. Valtionosuuksia kerryttävät sekä vakituinen että vieraileva henkilöstö.
(https://minedu.fi/teattereiden-ja-orkestereiden-valtionosuudet).
Valtionosuus, kuten myös
Hämeenlinnan kaupungin maksama tuki ovat laskeneet viime vuosien aikana. Tukien
lasku yhdistettynä laskeviin lipputuloihin, ovat johtaneet talouden
kurjistumiseen ja siihen tilanteeseen, jossa nyt ollaan.
------------------------------------------------
Taiteella
on itseisarvo. Taide tarjoaa mahdollisuuden tarkastella maailmaa uudenlaisista
ja yllättävistä näkökulmista. Taide rikastuttaa ihmisten elämää. Taide on osa
ihmisyyttä. Ihminen tarvitsee mahdollisuuksia ilmaista itseään ja lisätä
ymmärrystä itsestään taiteen eri keinoin.
Vanhempani
ovat näyttelijöitä. Pääsin näyttämölle ensimmäisen kerran 3-vuotiaana. Sen
jälkeen lähes vuosittain, minulla oli mahdollisuus päästä mukaan teatteriin avustajaksi. Muistan elävästi,
miten tärkeä kokemus oli päästä nuoruusvuosina ihka oikeaan rooliin. Tulla
kuulluksi näyttelijöiden joukossa. Saada olla mukana tekemässä yhdessä
teatteria, jonka sanomalla koki olevan merkitystä.
Hain
teatterikouluun Turkan aikaan. Hakuprosessin aikana juoksimme ympäri
jumppasalia huutaen ”Sonni ajaa takaa!” En päässyt sisälle. Enkä päässyt
seuraavanakaan vuonna. Minusta tuli opettaja ja sittemmin yrittäjä. Hyvä niin.
Kun olen seurannut vanhempieni työskentelyä ja toisaalta analysoinut omaa
toimintaani, on itsestään selvää, että he ovat taiteilijoita ja minä en ole.
Näyttelijöillä on erityinen taito tulkita ja tuoda julki
asioita, joista on muuten vaikea puhua. Katsomon pimeydessä voi rauhassa ja
turvassa antaa näyttämöltä virtaavan energian ja tulkinnan tulla osaksi omaa
tietoisuutta ja sitä kautta kasvattamaan omaa kokemus- ja ajatusmaailmaa.
Katsojan ja näyttelijän välinen suhde on joskus terapeuttinen molemmille.
Persoonan kasvu mahdollistuu yhteisessä vuorovaikutuksessa. Mahdollisuus
ihmisenä kasvamiseen ei saisi olla taloudesta kiinni…
-----------------------------------------------------
mutta kun on
kyse ammattiteatterista, on talous aina läsnä.
Hämeenlinnan
tilanteessa puhutaan rakenteellisista muutoksista, talouden tervehdyttämisestä
ja monipuolisen esitystoiminnan mahdollistamisesta. Siirtymisen
tuotantotalomalliin ei tarvitse olla mustavalkoinen, vaan se voidaan hyvin linkittää
laitosteatterin toimintaan. Onhan jo nyt vierailut teatterissamme arkipäivää. Rakenteelliset
muutokset voidaan toteuttaa esimerkiksi yhdistämällä toimintoja Verkatehtaan ja
Verkatehtaalla toimivien muiden toimijoiden kanssa. Tässä on nimenomaan nyt etsikkoaika,
kun Verkatehtaan johtaja vaihtuu teatterin johtajan ohella. Näkisin tässä
yhteisessä kehittämisessä mielelläni mukana myös Miniteatterin, ARX:in ja Sibelius-opiston.
Uudenlaisten toimintatapojen kehittäminen vaatii resursseja. Opetus- ja
kulttuuriministeriö voi valtion talousarvion rajoissa myöntää valtionavustusta
teattereiden ja orkestereiden toiminnan kehittämistä varten (730/1992, 6 a § 3
mom.). Avustus on tarkoitettu kehittämistoiminnasta syntyviin menoihin. Ensi
vuodelle rahaa on varattu 3,9 miljoonaa euroa. Hakuaika päättyy 3.9. Tuki voi
kattaa jopa 98% syntyneistä kustannuksista. (https://minedu.fi/avustukset/avustus/-/asset_publisher/valtionosuuden-piirissa-olevien-valtakunnallisesti-tai-alueellisesti-merkittaville-teattereille-ja-orkestereille-seka-teattereiden-ja-orkestereiden-ke)
Olisiko
Hämeenlinnan teatterin ja koko Hämeenlinnan näyttämötaiteen kentän uudistaminen
sellainen kehittämistoimi, johon rahaa myönnettäisiin? Vain hakemalla se
selviäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti