Hyvinvointialueuudistuksen on johdettava toiminnan parantumiseen

 

Ihmiset eivät tunnu innostuvan hyvinvointialuevaaleista. Ei ihme, sillä toiminnan tavoitteiksi näyttää riittävän olemassa olevan toiminnan turvaaminen. Tämä ei minusta ole tarpeeksi. Miksi kalliiseen uudistukseen edes lähdetään, jos toiminnan parantaminen ei ole tavoitteena Sote-palveluissa parantamisen tarvetta riittää, vaikka moni asia toimiikin.  

Aloitetaan henkilöstöstä. Jo nyt koettu henkilöstöpula tulee pahenemaan, ellemme pysty parantamaan henkilöstön työssä viihtyvyyttä. Yksistään palkka ei ratkaise asiaa, vaikka onkin tärkeä osa kokonaisuutta. Tarvitaan myös kokonaisvaltaista työkykyjohtamisen uudistamista, johon kuuluvat niin osaamisen, motivaation kuin koetun terveyden ylläpitämisen suunnitelmallinen johtaminen osana hyvinvointialueen toimintamallien luomista.

Erityistä huolta ja uudistusta kaipaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen. Kun katsoo kuntien lastensuojelumenojen kehitystä, voi todeta ennaltaehkäisevien toimintojen olevan tehottomia ja toisaalta avun saannin kestävän aivan liian pitkään. Kuntien peruspalveluihin satsaaminen on parasta ennaltaehkäisyä, johon pitää riittää resursseja myös tulevaisuudessa. Lisäksi tarvitsemme lisää osaavia ihmisiä auttamaan, kun tilanne lapsen tai nuoren kohdalla kriisiytyy.

Kolmanneksi nostan ikäihmisten hoidon kehittämisen. Väestömme ikääntyy ja siksi pidän erityisen tärkeänä, että koulutamme ylipäätään lisää henkilöstöä vanhusten hoitoon sekä lisäämme olemassa olevan henkilöstön erityisosaamista vanhusten hoidon saralla. Vanhusväestön pitää voida luottaa saavansa asianmukaista hoitoa tarvittaessa. Lisäksi tässäkin kohden kuntien tulee kantaa vastuunsa vanhusväestön toimintakyvyn ja vireyden ylläpitäjänä mahdollisimman pitkään.

Kaikki mainitsemani toimet vaativat resursseja. Siksi jostain pitää voida myös karsia. Kehittäisin etähoitokäytänteitä niitä arvostaville, luopuisin päällekkäisistä toiminnoista ja turhanpäiväisestä byrokratiasta sekä edistäisin eri tahojen välistä yhteistyötä ongelmien juurisyiden löytämiseksi ja niihin puuttumiseksi. Uusien hyvinvointialueiden tulee pyrkiä kaikin keinoin pois siilo-rakenteesta, kohti kokonaisvaltaista ja moniammatillisuutta hyödyntävää ihmisten hoitoa. Tämä säästää kustannuksia ja johtaa vaikuttavampiin ihmisen terveyttä ja hyvinvointia tukeviin palveluihin.