Pelastustoimi koetaan luotettavimmaksi yhteiskunnalliseksi
toimijaksi. Taakse jäävät niin poliisi kuin lääkärit. On ensiarvoiset tärkeää,
että tämä luottamus säilyy myös tulevan hyvinvointialueuudistuksen jälkeen.
Pelastustoimen rahoitus tulee turvata korvamerkitsemällä pelastustoimen noin
2,3% osuus hyvinvointialueiden kokonaisbudjetista.
Pelastustoimen kokonaisuuden muodostavat pelastusasemilla
toimivat päätoimiset palomiehet ja sopimuspalokuntien kautta toteutettava
palo-ja pelastustoiminta. Kanta- Hämeen alueella on neljä pelastusasemaa:
Riihimäellä, Janakkalassa, Forssassa ja Hämeenlinnassa. Sopimuspalokuntia on 24.
Erityisesti haja-asutusalueilla sopimuspalokuntien rooli on merkittävä. Koska
väki vähenee maaseudulla, on myös sopimuspalokuntien toiminta vaakalaudalla.
Ennen kaikkea on pulaa nuorista, joiden fyysinen kunto ja osaaminen ovat
riittävät tekemään vaativia pelastustehtäviä ja jotka ovat myös valmiita
sitoutumaan vaativaan toimintaan. On siis tunnistettava riskit ja ryhdyttävä
toimeen, jotta ihmiset voivat luottaa saavansa apua tarvittaessa nopeasti –
myös maaseudulla.
Kanta-Hämeessä tulee luoda kokonaiskuva sopimuspalokuntien tilanteesta
ja kehittämisen tarpeista. Toimintaa on tuettava tarpeen mukaan myös
kansallisesti, sillä väen väheneminen maaseudulta on kansallinen ongelma.
Sopimuspalokuntien välistä ja myös yhteistyötä päätoimisen pelastustoimen kanssa
on vahvistettava, jotta voimme varmistaa osaavia henkilöitä olevan tarvittavan
määrän pelastusvalmiudessa. Yhdistysten toimintaa on tuettava, jotta
hallinnolliset tehtävät eivät vie liikaa resursseja. Tarvitaan myös
mahdollisuus joustavasti suunnitella toimintaa sopimuspalokuntien sisällä niin,
että erilaiset osaamiset tulevat mahdollisimman hyvin hyödynnetyksi. Kaikkia
tarvitaan, jotta sopimuspalokunnat säilyvät elinvoimaisina myös
tulevaisuudessa. Tämä on myös taloudellisesti järkevää, sillä
sopimuspalokuntien siivu hyvinvointialueiden kokonaiskustannuksista jää alle
puolen prosentin.
Lopuksi ehdotan, että kansallisesti pohdittaisiin, pitäisikö
pelastustehtäviin fyysisesti ja osaamisensa puolesta kykeneville henkilöille
mahdollistaa toimiminen osa-aikaisena sivutoimisena palomiehenä. Maaseudulla
haetaan usein elanto monesta eri lähteestä. Voisiko palokuntatoiminta olla yksi
sellainen? Tämä tukisi turvallisuuden ohella myös maaseudun elinvoimaisuuden
ylläpitämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti