keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Ei tullut satua – mutta yhteinen sävel


Näin pimeinä aikoina mielikin helposti mustuu. Siksi ajattelin kirjoittaa vuoden päätteeksi joulusadun onnellisine loppuineen. Mutta en pystynyt. Kuluneesta poliittisesta syksystä on vaikea mitään onnellisen lopun sisältämää satua kertoa. Ei politiikka sentään kauhutarinakaan ole - hölmöläistarina ehkä välillä. Kannetaan säkillä valoa tai kuten homekoulujen kohdalla, puhdasta ilmaa luokkiin. Ei auta, sanoisi Matti. Eikä ole auttanutkaan. Pitää avata seinät. Ja näinhän tehdään. Nähtäväksi jää mitkä seinät jäävät ja mitkä puretaan. Toki valtuuston joulusaarnassa kouluverkkopäätöstä kehuttiin, mutta se ei vielä takaa mitään. Onnellinen loppu tässä hometarinassa on vielä kaukana.

Tuuletusta peräänkuulutetaan myös toimitilojen sisällä tapahtuvassa toiminnassa. Pitää olla silti tarkkana, ettei viima käy liian kovana. Ihmiset kun alkavat helposti voida pahoin. Tasapaino uudistusten ja perinteen välillä säilyttää ilman sopivan tasalaatuisena ihmisten työskennellä.

Lopuksi kiitoksen sanoja. Haluan kiittää lasten ja nuorten lautakunnan kaikkia jäseniä hyvästä yhteishengestä. Näin kirjoitettuna asia tuntuu kovin laimealta, mutta koettuna sitäkin väkevämmältä. Keskinäisen kunnioituksen säilyminen silloinkin kun ollaan eri mieltä, on luonut turvallisen ilmapiirin puhua asiat läpi. Ja kyllähän me keskustellaankin ja välillä aikaaaaaaaaas pitkään. Mutta hyvä niin. Erityinen kiitos vielä Satu Aaltoselle ja Irma Taavelalle. Mielestäni yhteistyömme osoittaa sen, että huolimatta puoluekannasta pystymme tärkeiksi kokemiemme asioiden äärellä löytämään yhteisen ja kuntalaisia palvelevan sävelen.

Hyvää Joulua kaikille – tammikuussa jatketaan J