Näin pimeinä aikoina mielikin helposti mustuu. Siksi
ajattelin kirjoittaa vuoden päätteeksi joulusadun onnellisine loppuineen. Mutta
en pystynyt. Kuluneesta poliittisesta syksystä on vaikea mitään onnellisen
lopun sisältämää satua kertoa. Ei politiikka sentään kauhutarinakaan ole - hölmöläistarina
ehkä välillä. Kannetaan säkillä valoa tai kuten homekoulujen kohdalla, puhdasta ilmaa
luokkiin. Ei auta, sanoisi Matti. Eikä ole auttanutkaan. Pitää avata seinät. Ja
näinhän tehdään. Nähtäväksi jää mitkä seinät jäävät ja mitkä puretaan. Toki
valtuuston joulusaarnassa kouluverkkopäätöstä kehuttiin, mutta se ei vielä takaa
mitään. Onnellinen loppu tässä hometarinassa on vielä kaukana.
Tuuletusta peräänkuulutetaan myös toimitilojen sisällä
tapahtuvassa toiminnassa. Pitää olla silti tarkkana, ettei viima käy liian
kovana. Ihmiset kun alkavat helposti voida pahoin. Tasapaino uudistusten ja
perinteen välillä säilyttää ilman sopivan tasalaatuisena ihmisten työskennellä.
Lopuksi kiitoksen sanoja. Haluan kiittää lasten ja nuorten
lautakunnan kaikkia jäseniä hyvästä yhteishengestä. Näin kirjoitettuna asia
tuntuu kovin laimealta, mutta koettuna sitäkin väkevämmältä. Keskinäisen
kunnioituksen säilyminen silloinkin kun ollaan eri mieltä, on luonut
turvallisen ilmapiirin puhua asiat läpi. Ja kyllähän me keskustellaankin ja
välillä aikaaaaaaaaas pitkään. Mutta hyvä niin. Erityinen kiitos vielä Satu Aaltoselle
ja Irma Taavelalle. Mielestäni yhteistyömme osoittaa sen, että huolimatta
puoluekannasta pystymme tärkeiksi kokemiemme asioiden äärellä löytämään
yhteisen ja kuntalaisia palvelevan sävelen.
Hyvää Joulua kaikille – tammikuussa jatketaan J