tiistai 12. marraskuuta 2019

Puhe budjettivaltuustossa 11.11.2019


Hämeenlinna sai monia vuosia nauttia valtionorganisaatioiden läsnäolosta kaupungissa. Varuskunta- ja koulukaupunkistatus on iskostunut mieliimme. Ehkä liian lujaa, sillä nyt kun työpaikkojen ja elinvoiman edistämiseksi pitääkin itse tehdä töitä, emme oikein tunnu löytävän yhteistä suuntaa.
Kunnan palveluita on mahdollista tuottaa vain, jos saamme verotuloja. Verotulojen heikko kehitys selittää suurimman osan vuoden 2019 alijäämästä eivätkä esimerkiksi investoinnit, joiden syyksi usein alijäämä laitetaan. Tämän vuoden tulokseen ovat erityisesti vaikuttaneet kuluvan vuoden verokorttiuudistus sekä tulorekisteriin liittyvät ongelmat, jotka yhteensä selittävät noin 7 milj. euron osuuden alijäämästä. Verotulojen kehitykseen vaikuttavat sekä asukasmäärä että asukkaiden tulot. Valitettavasti asukasmäärä ei ole kasvanut toivotulla tavalla ja myös veronalaisen tulon kasvu on Hämeenlinnassa jäänyt noin puoleen valtakunnan keskiarvosta. Väestömäärän kehitys selittää osin myös kaupunkirakennelautakunnan alijäämän, joka on seurausta pääosin heikosta tonttimyynnistä ja vastaavasti väestön rakenne esimerkiksi erikoissairaanhoidon kasvavat menot. Onneksi asukasluvun kehitys on ollut kuluvana vuonna ennakoitua myönteisempää.
Kuntatalous on kriisissä joka puolella Suomea. Emme ole yksin asian kanssa, mutta kukaan muu ei tule meitä auttamaan alijäämäahdingossa. Emme voi jatkaa päättämättömyyden tiellä. Meidän on itse löydettävä ratkaisut. Siitä on kyse tänään päätöksenteon kohteena olevassa budjetissa. Nyt on aika toimia.
Julkisessa keskustelussa laitetaan elinvoimainvestoinnit ja peruspalveluinvestoinnit usein vastakkain. Näin ei ole. Molempia tarvitaan, jotta kaupunkimme olisi sekä pito- että vetovoimainen. Toki tarvitsemme myös aktiivisesti toimivaa elinkeinoyhtiötä, joka tekee hartiavoimin töitä, jotta myös muut investoisivat ja loisivat työpaikkoja alueelle. Emme voi jäädä toimettomaksi vaan meidän pitää toimia, jotta saamme alueelle uusia työpaikkoja ja uusia asukkaita. Vain näin toimien voimme vaikuttaa tulopohjamme pitävyyteen tulevina vuosina.
Käsillä olevassa budjettikirjassa esitetään 36,8 milj euron edestä nettoinvestointeja, Se sisältää maltillisia investointeja elinvoimaan ja todella mittavia investointeja peruspalveluihin, esimerkiksi 16 miljoonaa euroa turvallisten ja terveellisten tilojen rakentamiseen. Hyvä niin, sillä palveluverkko on saatava kuntoon.  Uskallan sanoa tähän sitoutuneen kaikkien puolueiden. Palveluverkon rakenne vaatii kuitenkin tarkastelua, sillä syntyvyyden lasku on huomattavaa niin meillä kuin kaikkialla Suomessa.  Terveyspalveluiden kehitys uusine välineineen antaa myös mahdollisuuden keskittää palveluverkkoa. Esimerkiksi omaolo.fi järjestelmä on otettu hyvin vastaan. Tiedän, että muutoksia ei katsota hyvällä. Rohkenen kuitenkin väittää, että kun saamme terveyspalvelut toimimaan entistä tarkoituksenmukaisemmin ja hoitoon pääsyä vahvistaen, ovat myös kuntalaiset tyytyväisiä. Tätä ajatusta vahvistaa myös valinnanvapauskokeilusta saadut tulokset, jossa esim. Jukolan terveysasemalta Mehiläiseen vaihtaneet asiakkaat olivat tyytyväisiä saamaansa palveluun, siitäkin huolimatta, että Mehiläisen toimipiste sijaitsee Keinusaaressa jopa kymmenen kilometrin päässä Jukolan terveysaseman alueeseen kuuluvien kotiosoitteesta. Olennaista kokemuksessa on ollut hoitoon pääsy ja palvelu, eikä matka. Perusopetuspalveluihin liittyen pidän lähellä sijaitsevia kouluja tärkeänä, sillä koulussa käydään joka päivä ja sinne kulkijat ovat lapsia. Mutta olen myös sitä mieltä, että koulut tarvitsevat toimiakseen lapsia. Siksi on ennakoitava alueellisen syntyvyyden vaikutukset ja toimittava kokonaisuuden kannalta järkevästi. Se on vastuullista politiikkaa. Muistutan vielä, että alijäämämme tältä vuodelta tulee olemaan yli 20 miljoonaa ja vuosittainen kustannusten nousu yli 5%. Tähän on puututtava. Peruspalveluinvestointien tarkastelun tarve on seurausta palvelujen kokonaiskustannusten laskemisen tarpeesta ja lapsimäärän vähenemisestä. Meidän on ennakoitavaa tulevaa.
Veronkorotus ei ole kestävä keino, vaan kustannusten nousu on saatava taittumaan ja veronalennus oltava pitkän tähtäimen tavoite. Kokoomukselle veronkorotus on vaikea paikka. Onkin välttämätöntä kaikkien sitoutua kaupunginjohtajien säästölistan sisältämiin tavoitteisiin ja talouden tasapainottamissuunnitelmaan. Se ei tarkoita, että juuri säästölistassa esille nostetut asiat olisivat niitä, jotka sitten päätetään toteuttaa, mutta olennaista on, että palvelujen tuottamisen kustannukset on saatava laskuun. Se tapahtuu tehokkaimmin yksiköitä lakkauttamalla, toimintoja keskittämällä ja hyödyntämällä uusia tapoja toimia, mutta viisaasti niin, että seurausvaikutukset eivät syö saatuja säästöjä. Siksi tarvitsemme tietoon pohjautuvaa valmistelua, eli selvitystä mitä asioita voisimme tehdä toisin tai eri tiloissa tai yhdessä muiden palvelutuottajien kanssa. On aivan olennaisen tärkeää, että sitoudumme esille nouseviin mahdollisuuksiin suitsia palveluiden tuottamisen kustannusten nousua. Vaikeitakin päätöksiä on tehtävä, se on vastuullista politiikkaa, johon Kokoomus on sitoutunut. Muistutan, että verojen korotustarve ja palveluverkon tarkastelutarve on seurausta tavallisten kuntalaisten palvelujen kustannusten noususta ja toisaalta verotulojen pohjan pettämisestä. Siteeraan talousjohtaja Jussi Oksaa, joka aina jaksaa muistuttaa, että talouden tasapainottaminen on mahdollista vain kustannuksia pienentämällä tai tuloja lisäämällä. Meidän on onnistuttava tulevina vuosina molemmissa, jotta saamme talouden tasapainoon.
Haluan lopuksi kiittää kaupunginjohtajia ja virkamiehiä budjettikirjan määrätietoisesta rakentamisesta. Haluan myös kiittää muiden ryhmien edustajia rakentavista ehdotuksista budjettikirjan sisällön kehittämiseksi. Nyt on tekojen aika.