Hämeenlinna sai
monia vuosia nauttia valtionorganisaatioiden läsnäolosta kaupungissa.
Varuskunta- ja koulukaupunkistatus on iskostunut mieliimme. Ehkä liian lujaa,
sillä nyt kun työpaikkojen ja elinvoiman edistämiseksi pitääkin itse tehdä
töitä, emme oikein tunnu löytävän yhteistä suuntaa.
Kunnan
palveluita on mahdollista tuottaa vain, jos saamme verotuloja. Verotulojen
heikko kehitys selittää suurimman osan vuoden 2019 alijäämästä eivätkä
esimerkiksi investoinnit, joiden syyksi usein alijäämä laitetaan. Tämän vuoden
tulokseen ovat erityisesti vaikuttaneet kuluvan vuoden verokorttiuudistus sekä
tulorekisteriin liittyvät ongelmat, jotka yhteensä selittävät noin 7 milj.
euron osuuden alijäämästä. Verotulojen kehitykseen vaikuttavat sekä asukasmäärä
että asukkaiden tulot. Valitettavasti asukasmäärä ei ole kasvanut toivotulla
tavalla ja myös veronalaisen tulon kasvu on Hämeenlinnassa jäänyt noin puoleen
valtakunnan keskiarvosta. Väestömäärän kehitys selittää osin myös
kaupunkirakennelautakunnan alijäämän, joka on seurausta pääosin heikosta
tonttimyynnistä ja vastaavasti väestön rakenne esimerkiksi erikoissairaanhoidon
kasvavat menot. Onneksi asukasluvun kehitys on ollut kuluvana vuonna ennakoitua
myönteisempää.
Kuntatalous
on kriisissä joka puolella Suomea. Emme ole yksin asian kanssa, mutta kukaan
muu ei tule meitä auttamaan alijäämäahdingossa. Emme voi jatkaa päättämättömyyden
tiellä. Meidän on itse löydettävä ratkaisut. Siitä on kyse tänään päätöksenteon
kohteena olevassa budjetissa. Nyt on aika toimia.
Julkisessa
keskustelussa laitetaan elinvoimainvestoinnit ja peruspalveluinvestoinnit usein
vastakkain. Näin ei ole. Molempia tarvitaan, jotta kaupunkimme olisi sekä pito- että vetovoimainen. Toki tarvitsemme myös aktiivisesti toimivaa elinkeinoyhtiötä, joka tekee hartiavoimin töitä, jotta myös muut investoisivat ja
loisivat työpaikkoja alueelle. Emme voi jäädä toimettomaksi vaan meidän pitää
toimia, jotta saamme alueelle uusia työpaikkoja ja uusia asukkaita. Vain näin
toimien voimme vaikuttaa tulopohjamme pitävyyteen tulevina vuosina.
Käsillä
olevassa budjettikirjassa esitetään 36,8 milj euron edestä nettoinvestointeja, Se
sisältää maltillisia investointeja elinvoimaan ja todella mittavia
investointeja peruspalveluihin, esimerkiksi 16 miljoonaa euroa turvallisten ja terveellisten
tilojen rakentamiseen. Hyvä niin, sillä palveluverkko on saatava kuntoon. Uskallan sanoa tähän sitoutuneen kaikkien
puolueiden. Palveluverkon rakenne vaatii kuitenkin tarkastelua, sillä
syntyvyyden lasku on huomattavaa niin meillä kuin kaikkialla Suomessa. Terveyspalveluiden kehitys uusine välineineen
antaa myös mahdollisuuden keskittää palveluverkkoa. Esimerkiksi omaolo.fi
järjestelmä on otettu hyvin vastaan. Tiedän, että muutoksia ei katsota hyvällä.
Rohkenen kuitenkin väittää, että kun saamme terveyspalvelut toimimaan entistä
tarkoituksenmukaisemmin ja hoitoon pääsyä vahvistaen, ovat myös kuntalaiset
tyytyväisiä. Tätä ajatusta vahvistaa myös valinnanvapauskokeilusta saadut
tulokset, jossa esim. Jukolan terveysasemalta Mehiläiseen vaihtaneet asiakkaat
olivat tyytyväisiä saamaansa palveluun, siitäkin huolimatta, että Mehiläisen
toimipiste sijaitsee Keinusaaressa jopa kymmenen kilometrin päässä Jukolan
terveysaseman alueeseen kuuluvien kotiosoitteesta. Olennaista kokemuksessa on
ollut hoitoon pääsy ja palvelu, eikä matka. Perusopetuspalveluihin liittyen
pidän lähellä sijaitsevia kouluja tärkeänä, sillä koulussa käydään joka päivä
ja sinne kulkijat ovat lapsia. Mutta olen myös sitä mieltä, että koulut
tarvitsevat toimiakseen lapsia. Siksi on ennakoitava alueellisen syntyvyyden
vaikutukset ja toimittava kokonaisuuden kannalta järkevästi. Se on vastuullista
politiikkaa. Muistutan vielä, että alijäämämme tältä vuodelta tulee olemaan yli
20 miljoonaa ja vuosittainen kustannusten nousu yli 5%. Tähän on puututtava. Peruspalveluinvestointien
tarkastelun tarve on seurausta palvelujen kokonaiskustannusten laskemisen
tarpeesta ja lapsimäärän vähenemisestä. Meidän on ennakoitavaa tulevaa.
Veronkorotus
ei ole kestävä keino, vaan kustannusten nousu on saatava taittumaan ja
veronalennus oltava pitkän tähtäimen tavoite. Kokoomukselle veronkorotus on
vaikea paikka. Onkin välttämätöntä kaikkien sitoutua kaupunginjohtajien
säästölistan sisältämiin tavoitteisiin ja talouden tasapainottamissuunnitelmaan.
Se ei tarkoita, että juuri säästölistassa esille nostetut asiat olisivat niitä,
jotka sitten päätetään toteuttaa, mutta olennaista on, että palvelujen
tuottamisen kustannukset on saatava laskuun. Se tapahtuu tehokkaimmin yksiköitä
lakkauttamalla, toimintoja keskittämällä ja hyödyntämällä uusia tapoja toimia, mutta
viisaasti niin, että seurausvaikutukset eivät syö saatuja säästöjä. Siksi
tarvitsemme tietoon pohjautuvaa valmistelua, eli selvitystä mitä asioita
voisimme tehdä toisin tai eri tiloissa tai yhdessä muiden palvelutuottajien
kanssa. On aivan olennaisen tärkeää, että sitoudumme esille nouseviin
mahdollisuuksiin suitsia palveluiden tuottamisen kustannusten nousua.
Vaikeitakin päätöksiä on tehtävä, se on vastuullista politiikkaa, johon Kokoomus on sitoutunut. Muistutan, että verojen korotustarve ja palveluverkon
tarkastelutarve on seurausta tavallisten kuntalaisten palvelujen kustannusten
noususta ja toisaalta verotulojen pohjan pettämisestä. Siteeraan talousjohtaja
Jussi Oksaa, joka aina jaksaa muistuttaa, että talouden tasapainottaminen on
mahdollista vain kustannuksia pienentämällä tai tuloja lisäämällä. Meidän on
onnistuttava tulevina vuosina molemmissa, jotta saamme talouden tasapainoon.
Haluan
lopuksi kiittää kaupunginjohtajia ja virkamiehiä budjettikirjan
määrätietoisesta rakentamisesta. Haluan myös kiittää muiden ryhmien edustajia
rakentavista ehdotuksista budjettikirjan sisällön kehittämiseksi. Nyt on
tekojen aika.