torstai 31. joulukuuta 2020

Ei digiloikata kohtaamisten yli

 

Korona-aika on aikaansaanut digitaalisen loikan. Palvelut ovat siirtyneet yhä enenevässä määrin verkkoon. Ihmiset ovat myös oppineet entistä paremmin käyttämään digitaalisia palveluja. Digitalisaatio on mahdollistanut paljon hyvää. Opetus, terveyspalvelut, verotus, pankkipalvelut, kaikki hoituvat käden käänteessä silloin, kun itselle parhaiten sopii.

Digitaalisuus mahdollistaa palvelujen tehostamisen, kun siirtymiseen ei mene aikaa. Ruutu päälle ja keskusteluyhteys on auki. Asiat hoituvat, informaatiota voidaan jakaa puolin ja toisin. Mutta jokainen, joka on päässyt korona-aikana nauttimaan Teams-palavereista, on varmasti myös huomannut, että jotain arvokasta jää jakamatta, kun aidon kohtaamisen korvaa ruudun kautta tapahtuva vuorovaikutus. Tätä arvokasta emme saa unohtaa, kun mietimme tulevaisuuden palveluja.

Ihminen on sosiaalinen olento. Kasvaakseen täyteen kukoistukseen, ihminen tarvitsee toista ihmistä, aitoja kohtaamisia. Kohtaamisessa välittyvät tunteet, fyysinen ja psyykkinen läsnäolo ja kokemus ihmisten välisestä yhteydestä. Se liittää ihmiset toinen toisiinsa ja osaksi ympäröivää todellisuutta. Ilman kohtaamista jäämme irrallisiksi kokonaisuudesta ja vaikka kaikki tieto on 24/7 hallussamme, jää myös sen käyttökelpoisuus todellisuuden rakentajana irralliseksi.

Digitaaliset palvelut ovat tulleet jäädäkseen ja hyvä niin. On kuitenkin syytä pohtia, paljonko kohtaamista palveluihin tulee jättää, jotta emme digitaalisuuden lisääntyessä samalla menetä jotain hyvinvoinnillemme ja kasvullemme keskeistä. Tämä kysymys on tärkeää ratkaista, jotta osaamme löytää balanssin korona-ajan jälkeisten palvelujen rakentamisessa.


Hyvää uutta vuotta 2021 kaikille - kohdataan ja halataan, kun siihen on taas mahdollisuus!



tiistai 3. marraskuuta 2020

Ei veronkorotuksille - kyllä rakenteellisille muutoksille

Kuntien ensi vuoden budjetit ovat valmistumassa. Elämme epävarmuuden aikoja. Hämeenlinnassa vielä kesällä ennustettu jopa 30 milj. euron alijäämä on kutistunut korona-tukien myötä lähelle nollaa. Sama epävarmuus jatkuu ensi vuonna.

Epävarmuutta sen sijaan ei ole siitä, että olemme Hämeenlinnassa vuodesta toiseen kuluttaneet tuloja enemmän. Olemme myös jatkuvasti puhuneet rakenteellisten muutosten välttämättömyydestä kustannusten laskemiseksi. Ja aina veronkorotus on sitten lopulta nostettu ratkaisuksi, jolla seuraavan vuoden budjetin on ajateltu tasapainottuvan. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Veronkorotukset on syöty sitä mukaan, kun niitä on tehty. Hämeenlinnan kokoomuslaisten mielestä näin ei voi enää jatkua.

Hämeenlinnan ensi vuoden ja tulevien vuosien budjetin rakentamisessa on syytä tarkastella kahta alla olevaa taulukkoa (Talousarvio 2021 s.30).

 




Ensimmäisessä tulee hyvin esille tulojen ja sitä myöten verotulojen kasvun vähyys Hämeenlinnassa suhteessa muuhun Suomeen ja toisessa keskeisten isojen menoerien kehitys vuosien 2015-2020 aikana. Toinen taulukko osoittaa miten käytännössä kaikki se tulo ja enemmänkin, mitä veroprosentin nostolla (2015-2020 —> 0,5% noin 6 milj.) on saatu lisää, on sulanut taulukossa esille nostettujen kustannusten nousuun (2015-2020 6,7 milj.)

Jos siis haluamme parantaa kunnan taloutta ilman veroprosentin jatkuvaa nostamista, on meidän saatava toimintaprosessit kuntoon siten, että noiden isojen menoerien kasvu saadaan taitettua ja toisaalta lisätä työllisten osuutta, jotta tulokehitys nousisi muun Suomen tasolle. Pelkkä palveluiden leikkaaminen ei ole ratkaisu, vaan järjestelmällinen ja tavoitteellinen prosessien johtaminen kustannusten laskemiseksi ja työllisyyden edistämiseksi.

Onkin ensiarvoisen tärkeää, että jatkamme entistä määrätietoisemmin prosessin kehittämistä budjettikirjassa esitetyllä tavoilla (Talousarvio 2021 s.31). Rakenteellisten ja toiminnallisten uudistusten johtamisen vastuu on sekä poliittisilla päättäjillä että virkamiehillä.

Jos emme saa kasvavia menoeriä suitsittua ja toisaalta työllisten määrää lisättyä, ei mikään veroprosentin nosto tai palvelujen leikkaaminen tule riittämään talouden tasapainoon saattamiseksi.

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Talouden tasapainottaminen on välttämätöntä

 

Hämeenlinnan talous sakkaa. Suurimmat alijäämien aiheuttajat ovat verotulojen reipas väheneminen budjetoidusta, lastensuojelumenojen ylitys, pitkäaikaistyöttömyyden kasvusta johtuva työllisyyden kuntamaksujen kasvu sekä erikoissairaanhoitomenojen kasvaminen. Näihin kaikkiin on puututtu ja yhdessä etsitty keinoja tilanteen korjaamiseksi.

Verotulojen kasvu on yhteydessä kuntalaisten määrään ja heidän tuloihinsa. Hämeenlinnassa asuvien tulokehitys on jäänyt muiden kuntien vastaavista jälkeen. Verotulojen kasvuun kunnan on vaikea löytää työkaluja, joskin työllisyyden edistämisen toimet vaikuttavat suoraan asukkaiden tulotason kehitykseen. Asukasmäärän lisääminen on ollut tavoitteemme pitkään ja olemme siinä pikkuhiljaa onnistuneet.

Työllisyyden edistämiseksi meillä on käynnissä Ketterimmät työllisyyden edistämisohjelma. Tarvitaan edelleen laajaa eri sektorien välistä yhteistyötä, jotta jokaiselle löytyisi räätälöity polku kohti työllistymistä ja aktiivista elämää. Jollekin se tarkoittaa uudelleen kouluttautumista, jollekin riittää täydennyskoulutus ja jollekin mielekäs elämänhallintaa tukeva valmennus.

Kasvavat lastensuojelumenot kiertyvät osin työllisyyteen ja laajemmin lapsen koko sosioekonomiseen ympäristöön. Eli riittävätkö huoltajien rahat ja voimavarat lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseen. Erityisesti koronakriisin pitkittyessä meidän tulee yhteisvoimin pohtia miten akuutin kriisin hoidon ohella voimme vaikuttaa taloudellisen kriisin hoitoon ja sitä seuraavaan sosiaaliseen kriisiin. Sote- ja sihy yhteistyö on käynnissä ja siltä on lupa odottaa mitattavia lasten ja perheiden hyvinvoinnin paranemista osoittavia tuloksia.

Hämeenlinnassa asuu iäkästä väkeä. Tämä näkyy myös erikoissairaanhoidon menoissa. Tarvitsemme kipeästi sote-uudistuksen, joka nivoo entistä jouhevammin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon toisiinsa niin, että mahdollisimman moni sairaus voidaan hoitaa jo alkuvaiheessa, ennen kuin tarvitaan erikoissairaanhoitoa. Tämä pätee myös lastensuojeluun – hoidetaan esille tulleen pienet ongelmat tehokkaasti, ennen kuin ne vaativat järeämpiä toimenpiteitä.

Kaikki edellä mainitut toimet vaativat verkostojen johtamista. On löydettävä eri sektoreiden (sote, sihy, kaura) alaisista toiminnoista ne, jotka yhteisvaikutuksena parhaiten purevat käsillä oleviin ongelmiin ja saatava ne yhtä aikaa toimimaan haluttuun suuntaa. Tämä on uusi tapa johtaa perinteiseen siilomaiseen kuntajohtamiseen verrattuna, mutta monisyisten ongelmien ratkaisemiseksi, meidän on pystyttävä muuttamaan johtamisen tapoja myös kunnassa. Harmillista, että onnistuessaankin kehittämistoimet näkyvät vasta viiveellä kunnan taloudessa. Siksi tarvitsemme välittömiä säästöjä aiheuttavia toimia.

0-6 vuotiaiden lasten määrä vähenee noin 1000 lapsella kuuden vuoden sisään, joten on perusteltua lakkauttaa sellaiset päiväkodit, jotka vaatisivat toimiakseen mittavan miljoonia maksavan remontin. Ja koska lasten määrä vähenee, on myös tarpeen miettiä, mitkä alakoulut tulevat ensimmäisenä kärsimään oppilaspulasta ja sijoittaa vähitellen lapset lähellä oleviin yksiköihin.  

Sama lakkautusperiaate koskee terveysasemia. Jos meillä on kunnossa olevia tiloja muutaman kilometrin päässä, kuten esimerkiksi Ojoisilla, on tarpeen lakkauttaa remonttitarpeessa oleva kiinteistö ja siirtää toiminnot tyhjänä ja kunnossa olevaan tilaan Pääterveysasemalle. Tueksi palvelujen siirtämiselle tarvitsemme yhteistyötä joukkoliikenteen suunnittelijoiden kanssa ja myös mietittävä uudenlaisten liikkuvien terveyspalvelujen luomista, jotta palvelut ovat edelleen saavutettavissa kaikille.

Paljon keskustelua herättänyt Tavastian yhtiöittämisen selvittäminen jatkuu. Tavoitteena on löytää ratkaisut, jolla voimme säilyttää toiminnot entisenlaisina. Huolellisesti suunniteltu ja toteutettu yhtiöittäminen on mielestäni järkevää, sillä vastapainona ovat entistä suuremmat leikkaustarpeet eri toimialojen budjetissa. Mitkä puistot tai koulut kukin olisi valmis jättämään hoitamatta, jotta saisimme kerättyä ylijäämää Tavastian yhtiöittämisestä saatavat 9 miljoonaa euroa.

Olemme vaikeiden päätösten edessä. Jokaiseen muutokseen sisältyy pelkoja. Pidän erittäin vastuuttomana pelkojen lietsomista etukäteen. Hyvällä valmistelulla voimme ennakoida mahdolliset uhat ja toimia niin, että ne eivät toteudu. Tähän pyritään kaikessa valmistelussa ja päätöksenteossa. Jokaisen päättäjän ja jokaisen kuntalaisen etu on hyvin toimiva kunta. Sitä me kaikki tavoittelemme. Olemme tilanteessa, jossa jostain on luovuttava, jotta jotain uutta saadaan tilalle. Valitettavasti taloustilanne vaatii myös kykyä luopua kokonaan jostain, jos se on tarkoituksenmukaista. Kokonaisuus ratkaisee.



sunnuntai 26. tammikuuta 2020

On aika muuttaa koulurakentamisen suuntaa


Suomalaisen peruskoulun brändi maailmalla oli 2000-luvun alussa huipussaan hyvien PISA-tulosten vuoksi. Koulutusvientiin haluttiin panostaa, mutta samalla todettiin peruskoulun olevan kulttuurinen tuote ja siksi vaikeasti monistettavissa muihin kulttuureihin. Jos peruskoulua ei voinut myydä, ehkä siihen liittyvästä rakentamisesta, kalusteista ja ohjelmistoista saataisiin hyviä vientituotteita. Käynnistettiinkö Suomessa uudenlaisten avoimien oppimisympäristöjen rakentaminen ja sitä tukeva opetussuunnitelmauudistus (professori Kari Uusikylän sanoin ”ihmiskoe koululaisilla”) koulutusviennin edistämiseksi? (1.,2.,3.,4.)

Koulurakentamiseen liittyvät ratkaisut ovat tapetilla useassa kunnassa. Erityisopettaja Kaija-Leena Savijoki totesi Hämeen Sanomien haastattelussa, että pitää ottaa oppia saaduista kokemuksista (6.). Kokemuksia avoimissa ympäristöissä toimimisesta onkin jo saatu sekä yrityspuolella että nyttemmin myös perusopetuksesta. Avokonttoreissa melu haittaa keskittymistä ja luottamuksellisia keskusteluja on vaikea käydä. Asiantuntijat ovat todenneet, että työskentely avokonttorissa heikentää työntekijöiden lyhytkestoisen muistin toimintaa ja vaikeuttaa luovien ratkaisujen tekemistä. (7.)

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on jo useita vuosia kritisoinut perusopetuksen muutosta lasten itseohjautuvuutta vaativaksi. (8.) Juuri julkaistu Katja Jussilan väitöstutkimus kertoo 8,3% 8-vuotiaista oppilaista kärsivän aistiyliherkkyydestä, joka vaikeuttaa oppimista erityisesti avoimissa ympäristöissä, joissa ärsykkeitä on paljon. (9.) Myös muita tutkimuksia avoimista oppimisympäristöistä löytyy esim. Malinen 2018. Onkin hämmentävää, että Opetushallituksen edustajan ja opetusministerin suulla todetaan, että he eivät voi ottaa kantaa siihen, onko joku ympäristö toista parempi, koska heillä ei ole siitä vielä riittävästi tutkimustietoa. (9., 10.)  

Uusikylän blogin (4.) kärjistys pistää pohtimaan nykykoulun arkea: ”Pyydän: älkää kertoko, että monipuoliset oppimisympäristöt ja teknologia tuottavat sitä ja tätä hyvää. Tietotekniikan merkitys ja järkevä opetuskäyttö on itsestään selvyys. Iso avotila on joskus tarpeen, mutta monipuolisia menetelmiä voi käyttää paremmin omassa luokassa. Metelissä hortoileva, opettajaa etsivä lapsi tarvitsee kuitenkin syliä eikä muistitikkua! Opettajien pilkkaaminen eilisen vangeiksi on typerää, suorastaan säälittävää, kun sen tekee joku, jolla ei ole mitään ymmärrystä lapsesta ja pedagogiikasta.”

Tilastot kertovat karua kieltään. Lähes joka viides peruskoululainen sai tehostettua tai erityistä tukea vuonna 2018. Tehostetun tuen oppilaiden osuus kasvoi edellisvuodesta 0,9 prosenttiyksikköä ja erityisen tuen oppilaiden osuus 0,4 prosenttiyksikköä. (5.) Kyse ei tietenkään ole pelkästä perusopetuksen muutokseen liittyvästä ilmiöstä, mutta ei uudenlaisen toimintakulttuurin yhteyttä lasten ja nuorten ongelmien lisääntymiseen voi myöskään sivuuttaa.

Suomen noin 4 200 peruskoulu- ja lukiorakennuksesta moni joudutaan lähivuosina joko peruskorjaamaan tai rakentamaan uudelleen (9.). Onkin ensiarvoisen tärkeää, että  huomioimme rakentamisessa oppilaiden tarpeet ja rakennamme kestäviä, ergonomisia, keskittyneen työskentelyn mahdollistavia tiloja, jotka muuntautuvat tarpeen mukaan. ”Ihmiskoe” on osoittanut, että valittu tie ei ole johtanut haluttuun tulokseen. On aika muuttaa suuntaa.



Lähteet:
1.       Ylioppilaslehti 12.11.10, toim. Maria Manner
3.       Cookbook s.3, 2015
4.       uusikyla.com, 14.11.2019
5.       stat.fi, 19.6.2019
6.       Häsa 12.1.2020, toim. Iiro-Pekka Airola
7.       yle.fi, 29.4.2015, toim. Niina Keski-Korpela.)
8.       Lääkärilehti 37/15; https://www.hs.fi/elama/art,18.11.2018
9.       yle.fi 9.1.2020, toim. Kirsi Karppinen
10.    Hesa, 26.1.2020, toim..Jussi Konttinen