keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Veropuusta veistettyjä ajatuksia



Käykääpä hyvät kuntalaiset katsastamassa oikein ajatuksella Hämeenlinnan kaupungin sivuille ilmestynyttä veropuuta http://www.hameenlinna.fi/Paatoksenteko-ja-talous/Talous/Veropuu/. Erittäin havainnollinen esitys tuo konkretiaa ja suhteellisuutta taloudesta käytävään keskusteluun.     

Verotulot ja valtionosuudet tuovat suurimman potin palvelujen tuottamiseen yhteensä hieman yli 300 milj. euroa. Tästä potista verotulot kattavat noin kaksi kolmannesta ja valtionosuudet yhden kolmanneksen. Valtionosuudet tuskin tulevat huomattavasti nousemaan, joten verotulojen pitäminen nykyisellä tasolla tai jopa nostaminen on aivan keskeistä, jotta palvelut olisi mahdollisuus pitää nykyisellä tasollaan myös tulevaisuudessa.

Kaupungin saamasta tulopotista nielee neljä suurta oksaa suurimman osan: terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, lasten ja nuorten palvelut, investoinnit ja ikäihmisten palvelut. Näistä neljästä oksasta suurin syöppö on terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, joka yksistään vie runsaan 300 milj. euron potista ei nyt ihan puolet, mutta melkein (137 milj. euroa). Tämän oksan sisällä on yksittäisenä suurimpana kulueränä erikoissairaanhoidon ostopalvelut, joka syö tästä oksasta jälleen lähes puolet eli noin 67 milj. euroa. Erikoissairaanhoitoon käytetty summa on suurempi kuin vuotuiset investointimenot (52 milj. euroa), ikäihmisten palvelujen tuottamisen menot (42 milj. euroa) tai opetuspalveluiden menot (56 milj. euroa)!

Lasten ja nuorten palvelut ovat veropuun menopuolen toiseksi suurin oksa (107 milj. euroa). Suurimmat menot tässä oksassa aiheutuvat opetuspalvelujen tuottamisesta, joka kuluttaa potista noin puolet (56 milj. euroa). Varhaiskasvatuspalvelut vievät noin 30 milj. euroa ja lasten nuorten tukipalvelut 20 milj. euroa. Näitä palveluja ovat esimerkiksi lastensuojelutyö, psykologipalvelut, kouluterveydenhuolto jne.

Näiden lukujen valossa tulee mieleen seuraavia asioita talouteen liittyen.

  1. Investointeihin tulee edelleen satsata, jotta työllisyys ja sitä kautta verotulojen kehitys saadaan pysymään ennallaan ja mielellään jopa nousemaan. Harkintaa ja heikkojen signaalien lukutaitoa tarvitaan, ettei investoinneissa oteta turhia riskejä, vaan osataan keskittyä kestävään kehitykseen.
  2. Erikoissairaanhoidon menot on saatava kuriin. Hämeenlinnassa on tämän kuun alusta otettu käyttöön Kanavamalli, jonka sisälle kuuluu myös Terveyshyötymalli-pilotti. Terveyshyötymallin keskiössä on potilaan ja hoitotiimin välinen yhteistyö, jossa yhdessä luodaan suuntaviivat potilaan hoitotarpeeseen vastaamiselle. Potilaan omahoidon tukeminen ja toisaalta hoitotiimin tuttuus ja sen tuoma turva auttavat potilasta ottamaan vastuuta oman terveytensä ylläpitämisestä pitkäaikaissairauden tuomista haitoista huolimatta. Näin pyritään lisäämään potilaan hoidosta saamaa terveyshyötyä ja vähentämään pitkäaikaissairauksista aiheutuvia kustannuksia. Ruohonjuuritasolla tapahtuvaa työn kehittämistä on tuettava edelleen.
  3. Panostaminen varhaiskasvatus- ja opetuspalvelujen laadukkuuteen vähentää lasten ja nuorten tukipalvelujen tarvetta. Ammattitaitoinen kasvatus- ja opetustyön henkilöstö, lasten ja nuorten aito kohtaaminen, moniammatillinen varhainen puuttuminen ja tarkoituksenmukaiset tilat ja ryhmät mahdollistavat tämän kehityksen. Perheiden tukeminen tulee ottaa keskeiseksi yhdistäväksi tekijäksi tukipalvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Lyhytnäköistä säästöä lähiliikuntapaikkojen laiminlyönnistä




Ei taideta Hämeenlinnassa pitää tärkeänä autottomien liikunnanharrastajien tarpeita, kun lähiliikuntapaikat aiotaan jättää talvella hoitamatta. Mikäli säät suosivat ja saamme kipakoita pakkasia, on suorastaan häpeä, että lähikenttiä ei jäädytetä. Tämä myös siksi, että useat näistä kentistä toimivat koulujen, päiväkotien ja perhepäivähoitajien lähellä. Ei taajama alueella lasten kanssa työskentelevillä ole mahdollisuutta lähteä keskustaan luistelemaan vaan mahdollisuus tähän pitää löytyä omalta alueelta.

 
On myös häpeä, että liikuntaa seuroissa harrastavilta peritään aina vaan suurempia käyttömaksuja. HPK:n juniorijääkiekko teki juuri päätöksen, joka puolitti pienimpien jääkiekonharrastajien kausimaksut. Kaupunki näyttää sen sijaan tekevän kaikkensa kausimaksujen nostamisen edistämiseksi! Tuntuu kornilta joutua puhumaan aina uudestaan ja uudestaan liikunnan merkityksestä hyvinvoinnin edistäjänä ja yhtenä parhaimmista monenlaista epätoivottavaa kehitystä ennaltaehkäisevänä asiana.


Hämeenlinnassa pohditaan alueellista palvelujen tuottamisen mallia. Mikäli tämän kaltainen säästäminen tulee lisääntymään, ehdotan että lähikenttien jäädyttäminen ja hoitaminen annetaan esim. alueella toimivan yhdistyksen hoidettavaksi. Kaupunki voisi maksaa veden ja lainata jäädytyksessä tarvittavan kaluston, mutta itse hoito jätettäisiin yhdistyksen yms. kontolle. Muistelen, että pari vuotta sitten tehdyn ”kentistäsäästämispäätöksen” johdosta jotkut asukasyhdistykset halusivat itse jäädyttää alueensa kentät. Tähän ei annettu lupaa vastuukysymysten vuoksi. Nämä vastuukysymykset pitää pystyä hoitamaan, mikäli alueelta löytyy yhteistä tahtoa lähiliikuntapaikkojen kunnossapitoon.  

tiistai 11. syyskuuta 2012

Rajojen sisällä mieli lepää


Olen siinä onnellisessa asemassa, että saan työni puolesta osallistua hyvinkin erilaisia asioita käsitteleviin tilaisuuksiin ja koulutuksiin. Tämän syksyn ehdottomasti pysähdyttävin koulutus on ollut Educoden järjestämä oppilashuollon kehittämistä käsittelevä tilaisuus. Kouluttajan ammattitaito ja osaaminen sekä kyky saada osallistujat mukaan on ollut tunteita herättävä kokemus. Käsiteltävänä aiheena ei ole ollut enempää ja vähempää kuin nuorten pahoinvoinnin ennaltaehkäisy erityisesti koulussa.

Koulu ei ole erillinen saareke nuoren kasvuympäristössä, vaan kaikki mitä nuorelle tapahtuu muualla, näkyy myös koulussa. Koulun pitäisi pystyä vastaamaan tähän. Kouluttajamme toi esille nuoruuteen kuuluvan yleismaailmallisen tarpeen irrottautua ja kyseenalaistaa kaikkea sitä, mitä me aikuiset pidämme itsestäänselvyyksinä (jo Platon taivasteli nuorison röyhkeyttä). Kriittinen kysymys kuuluu koska pitää huolen herätä – eli milloin kyse on nuoruuteen kuuluvasta vaiheesta ja koska todellisesta ongelmasta. Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää nuoren tuntemista ja luottamussuhteen syntymistä nuoren ja aikuisen välillä. Ja nimenomaan aikuisen, joka kykenee vastaanottamaan nuoren häneen projisoimia kielteisiä tunteita, niitä kaikkia epämiellyttäviä asioita, joita nuori itsessään huomaa, mutta ei haluaisi huomata ja siksi siirtää ne aikuiseen. Rajoja asettavan aikuisen kohtalona on olla se idiootti ja tyhmä, mutta kuitenkin se, johon nuori voi luottaa. Pysähdyttävin kouluttajan lausahdus olikin: ”Rajojen sisällä mieli lepää.” Eli mitä kaoottisempi on nuoren tai miksei aikuisenkin mieli sen selkeämpi ja rajatumpi tulisi elämän olla. Kouluttajan esittämässä materiaalissa tuotiin esille neljä mielenterveyttä edistävää asiaa:

-          tukea tarjoavat ihmissuhteet

-          korkea osallistumisen aste

-          selkeys

-          rohkaiseminen autonomiaan

Näitä tekijöitä edistäviä asioita voisimme kukin omassa elämässämme pyrkiä rakentamaan.

Tätä kirjoittaessani taustalla soi Happoradion ”Olette kauniita”. Sanoittaja Aki Tykki kuvaa sanoitusprosessia seuraavasti: ”Teksti rakentui pitkälti tajunnanvirtatekniikalle pitkään päässäni pyörineestä ajatuksesta kodista, jonka kaikki peilit on rikottu. Laulu muodostui lopulta jonkinlaiseksi kannustushuudoksi. Oli haastavaa vältellä ”tsemppii hei nyt ” meininkiä- jonkinlaista ylimielistä neuvomista vaan jättää kuulijalle vähän pureskeltavaa. Mielestämme onnistuimme tämän kappaleen kanssa aika hienosti.”

Kappaleessa on kohta, jonka haluaisin soittaa kaikille nuorille. ”Nouskaa ja nostakaa kätenne. Te olette vahvoja. Nouskaa ja näyttäkää itsenne. Te olette kauniita.”

tiistai 4. syyskuuta 2012

Osaaminen on Hämeenlinnassa - miten sitä hyödynnetään?


Vuoden 2013 lopussa päättyy kuntaliitosten yhteydessä henkilöstölle asetettu viiden vuoden irtisanomissuoja. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavan vaalikauden aikana tulee Hämeenlinnassa tapahtumaan suuria henkilöstöä koskevia mullistuksia. Irtisanomissuojan purkamisen ohella henkilöstön eläköityminen asettaa entistä enemmän haasteita olemassa olevan tietotaidon edelleen siirtämiselle organisaation sisällä.
 

Yhtälö on myös lohduttava. Irtisanomisiin ei syntyne tarvetta, sillä eläkkeelle jäävien henkilöiden tilalle tarvitaan uusia tekijöitä. Ongelma tulee olemaan toiminnan laadun ylläpitämisessä pitkään työssä olevien osaamisen poistumisen jälkeen. Avainsana on henkilöstön kehittäminen.


Hämeenlinnan kaupungin henkilöstöjohtaja Raija Hätinen kertoi (3.9.2012) Hämeen sanomissa, miten kaupunki on pyrkinyt kouluttamaan henkilöstöään uusiin tehtäviin mm. oppisopimuskoulutuksen avulla. Oppisopimuskoulutus onkin oiva tapa siirtää tietoa vanhoilta työntekijöiltä uusille. Olisi mielenkiintoista tietää miten tämä tiedonsiirto on organisoitu. Pelkkä vanhan tiedon sellaisenaan opettaminen siirtää myös väärät ja organisaation kannalta tehottomat ja jopa haitalliset toimintamallit muuttumattomina edelleen. Tähän ei kaupungilla ole varaa, sillä maailma on muuttunut ja toimintamallien tulee kehittyä vastaamaan muuttuneisiin tarpeisiin.
 
Toivottavasti oppisopimuskoulutuksessa annetaan arvo myös uutta oppimaan tulleen aikaisemmalle osaamiselle ja tarjotaan hänelle mahdollisuus kriittiseen työn tarkasteluun ja oman osaamisen tuomiseen uuden työn kenttään. Parhaat innovaatiot syntyvät, kun itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita tarkastellaan ulkopuolisen silmin. Tällöin tulevat näkyviin myös ne mahdolliset älyttömyydet, jotka tiedostamatta ovat haitanneet organisaation toimintaa. Tämä vaatii organisaation johdolta sekä työssä oppijan mentorilta rohkeutta antaa tilaa ja arvo uudenlaisille ajatuksille. Hyppy tuntemattomaan voi kuitenkin tuottaa yllättäviä ja innovatiivisia tuloksia – kannattaa kokeilla.