perjantai 28. joulukuuta 2012

Uusi vuosi - uudet kujeet


Olin tänään hiihtämässä. Siinä sivakoidessa mietin Hauhon latukonetta. Mieleen tulivat myös kiinteistövero, teiden kunnossapito ja jääkenttien hoito. Kaikenlaista sitä on ja tehtävää riittää.

Uusi valtuusto aloittaa kohta työnsä. En tiedä muista, mutta ainakin minä sain postia kunnallisalan kehittämissäätiöltä. Sieltä lähetettiin minulle painava teos ”Valtuutetun käsikirja 2013-2016”. Kirja sivuaa useita tärkeitä ja myös vähemmän tärkeitä teemoja, joita oletetaan uusien kuntapäättäjien kohtaavan.

”Kunnan ei pitäisi olla vain kakun jakaja vaan myös leipuri”, todettiin kirjassa. Hyvin todettu. Jotta voitaisiin ylipäätään jakaa kakku, pitää sen valmistamiseksi saada jauhoja ja muita emmeitä ja lisäksi jonkun pitää se vielä leipoakin.

Kunta tarvitsee visionäärejä, jotka kykenevät edelläkävijöinä ylläpitämään kunnan elinvoimaisuuden ja sitä kautta verotulojen kasvun. Kun jauhojen saanti on turvattu, tarvitaan rohkeita uudistajia, jotka osaavat ja uskaltavat leipoa muitakin kuin kuivakakkuja…

Minä en osaa leipoa, mutta tiedän sen olevan tarkkaa hommaa. Onneksi poliitikolle lankeaa enemminkin tuo jauhojen hankkijan rooli kuin leipojan rooli. Leivontaan meillä on sitten taas erikoistunut osaava ja pätevä kunnan henkilöstö.

Tästä esimerkkinä Kylä kaupungissa hankkeen leipureiden tuotos, jonka ennustan edustavan tulevaa tapaa leipoa Hämeenlinnan palvelukakkuja. Maistiaisia voit saada seuraavan linkin takaa:


Oikein Hyvää Uutta vuotta 2013

torstai 25. lokakuuta 2012

Miksi äänestäisit minua?


Kuntapolitiikka ei ole koskaan helppoa eikä tuleva kausi tee tässä poikkeusta.Yhteistyökyky ja kokonaisuuksien hallinta on tärkeää ja koen, että juuri ne asiat ovat vahvuuteni.

Aikaisempi työni projektipäällikkönä sekä oman yrityksen perustaminen ja sen johtaminen ovat laajentaneet kykyäni havaita mahdollisuuksia ja toimia yhteistyössä erilaisten verkostojen kanssa. Tätä kykyä tullaan tulevalla valtuustokaudella tarvitsemaan, sillä esim. sote uudistus tullee pakottamaan Hämeenlinnan ja sen ympäristökunnat yhteisen pöydän ääreen pohtimaan, miten sosiaali-ja terveyspalvelut voidaan tulevaisuudessakin järjestää laadukkaasti ja yhteiseen hiileen puhaltaen. Myös alueen yrityselämän ja matkailun kehittäminen globaalien markkinoiden tasolle tulee vaatimaan päättäjiltä kykyä toimia yhteistyössä ja löytää aidosti koko seutukuntaa hyödyttäviä ratkaisuja.
 
Erityisosaamiseni löytyy lasten ja nuorten asioiden parista. Olen toiminut luokanopettajana vuosina 1992-2005. Tämän jälkeen toimin vuoteen 2011 loppuun asti projektipäällikkönä kahdessa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävässä hankkeessa. Oman väitöstyöni rehtoreiden työssä selviytymisestä on antanut välineet ymmärtää koulujen arjen työtä sekä muutosjohtamisen lainalaisuuksia. Kuluvana vuonna olen toiminut koulutuksen kehittämisen konsulttina kaikissa Hämeenlinnan alueen perusopetuksen kouluissa, jonka johdosta minulla on kokonaisnäkemys siitä, mikä on koulujemme tila tällä hetkellä. Työhöni on kuulunut myös yhteistyö päiväkotien kanssa, joka on osaltaan laajentanut ymmärrystäni lapsen ja nuoren hyvään päivään liittyvistä haasteista. Olen työssäni päässyt toimimaan merkittävissä valtakunnallisissa verkostoissa, joista saatu asiantuntemus tulee olemaan kullanarvoista kun pohditaan, miten lasten ja nuorten asiat saadaan Hämeenlinnassa toimimaan laadukkaasti ja perheiden hyvinvointia edistäen.

Hämeenlinnassa tarvitaan yhteistyöhön, kokonaisuuksien hallintaan ja muutoksen johtamiseen liittyvää osaamista, jotta kaupunkimme maine hyvänä paikkana asua ja elää saadaan palautettua.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Ehdokas Helena Lehkosen (152) "syvähaastattelu"


Pohdin vaalipäällikköni kanssa, että mitäs jos tehtäisiin minusta haastattelu ja pistettäisiin se näin blogin kautta julkisuuteen. Saisivat äänestäjät hieman eri kantilta selvyyttä millainen ihminen olen. Näin tehtiin. Eli olkaatten hyvä – ehdokas Helena Lehkosen (152) ”syvähaastattelu”.


Mikä on koko nimesi?
Helena Marjukka Lehkonen (os. Nurminen). Välillä häpesin toista nimeäni, sillä pienenä rasavillinä tyttönä pojat kutsuivat minua välillä Kenraali Jukaksi. Olihan se häpäisy, että nimessä on pojan nimi mukana.

Missä asut?
Asun Hirsimäessä, Ahveniston sairaalalta noin 2 km Renkoon päin.

Millainen perhe sinulla on?
Perheeseeni kuuluu kaksi lasta, 13- ja 17- vuotiaat pojat, mieheni Timo ja koiramme Osku.

Lempiruokasi?
Koko pienen ikäni olen pitänyt pastasta, mutta pari vuotta sitten jouduin lopettamaan vehnän syönnin. Nykyään pidän fetasalaatista ehkä kaikkein eniten. Niin ja makkaraa tykkään myös syödä.

Horoskooppimerkki?
Diplomaattinen Vaaka

Mitä inhoat?
Epäreiluutta

Mitä rakastat?
Sitä että saa rakastaa ja saa rakkautta.

Missä olet 10 vuoden kuluttua?
Yrittäjänä ja tutkijana. Hiljaisen tiedon analysointi on vienyt minua ympäri Suomea ja olen päässyt tutustumaan moniin mielenkiintoisiin ihmisiin. Politiikkaa teen edelleen.

Paras saavutuksesi?
Ihanat lapset ja väitöskirjan loppuun saattaminen. Kunnia ihanista lapsista kuuluu tietysti myös heille itselleen ja Timolle. Ja kun tarkemmin ajattelen, perheellä oli myös suuri merkitys väitöskirjan kirjoittamisen mahdollistajana. Olen onnekas J

Pahin mokasi?
Niitä on monia. Yksittäistä mokaa en tähän hetkeen muista, mutta minulla on tapana päästää suustani todellisia sammakoita yrittäessäni yllättävässä tilanteessa tehdä vaikutuksen puhekumppaniini. Usein tilanne etenee niin, että sanon jotain tyhmää ja sitten pahennan tilannetta alkamalla selitellä sanomaani. Lopulta olen solmussa…hissi, kassajono ym. ovat pahoja

Miksi haluat kunnallispolitiikkaan?
Kiinnostukseni lähti väitöstyöstäni, jossa tutkin rehtoreiden työssä selviytymistä. Rehtoreiden suusta kuulin useaan otteeseen, miten poukkoileva kunnallispolitiikka hankaloittaa heidän työtään. Ajattelin silloin, että politiikkaan on päästävä, jotta pääsee vaikuttamaan koulujen asioihin. Neljä vuotta lasten ja nuorten lautakunnassa on ollut hyvä oppi ja olen nähnyt, miten laaja kenttä pitää lasten ja nuorten asioiden hoitamiseksi hallita. Mutta on selvää, että todellinen vaikuttaminen vaatii paikan valtuustoon ja mielellään myös kaupunginhallitukseen.

Mitä teet jos et pääse valtuustoon?
Keskityn entistä paremmin yritykseni eteenpäin viemiseen ja hoidan annetut luottamustehtävät mahdollisimman hyvin. Mutta haluan uskoa, että nyt on minun vuoroni päästä käyttämään omaa osaamistani kaupunkilaisten hyväksi J

 

maanantai 15. lokakuuta 2012

Proomu II lipuu kohti alueellisia satamia


Olen tullut siihen tulokseen, että tilaaja-tuottajamallin kehittäminen on ollut käynnissä jo hetken aikaa. Se on vain naamioitunut Kylä kaupungissa -hankkeesta käytävään puheeseen ja Proomu II - hankkeen hiljaiseen lipumiseen eteenpäin.
 
Kylä -hankkeen innovatiiviset ja asukaslähtöiset ideat on toteutettu hankkeessa jaettujen 500 euron suuruisten tukirahojen voimin. On suorastaan hämmästyttävää mitä kaikkea tällaisilla pienillä kannustusrahoilla on saatu aikaiseksi. Ja mikä parasta, nyt kun erilaisia toimintoja on saatu alulle ne jatkuvat ihan itsekseen ilman kannusterahaa. Asukkaiden tarpeista lähtöisin olevalle toiminnalle on selvästi ollut tilaus.

Kylä -hankkeesta saadut kokemukset herätti virkamiehet pohtimaan, miten tällaista alueellista aktiivisuutta voitaisiin tukea myös jatkossa hankkeen päätyttyä. Näistä pohdinnoista jalostui ajatus tilaajavirkamiesten toimimisesta alueellisina kyläpäälliköinä. Yhtä aikaa on palvelupuolella aloitettu mittava uudistushanke, jonka tavoitteena on yhdistää koko lasten-ja nuorten palvelut yhdeksi palvelukokonaisuudeksi vuoden 2014 alusta. Hanke kulkee nimellä PROOMU II. Nämä kaksi meneillään olevaa hanketta muokkaavat tulevaisuudessa varsin mittavasti sekä tilaaja-tuottajamallia että palveluiden järjestämistä. Hankkeet ovat kesken, mutta en malta olla visioimatta hieman tulevaisuutta niin kuntalaisen kuin poliitikon näkökulmasta.

Kuntalaisella on tulevaisuudessa alueellaan henkilö (kyläpäällikkö), johon hän voi olla yhteydessä kaikissa alueen palveluita koskevissa asioissa. Kyläpäälliköllä on tieto alueen palveluista, joihin kuuluvat sekä kunnan itsensä tuottamat että yksityiset kuin myös järjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden tarjoamat palvelut. Kuntalainen saa hetimiten, ilman turhaa tiskiltä toiselle pompottelua, tiedon tarvitsemastaan palvelusta ja sen järjestäjästä. Kunnan tarjoamat lasten- ja nuortenpalvelut toimivat alueella yhtenä kokonaisuutena, jossa osaamista jaetaan ja tätä kautta pystytään jo varhaisessa vaiheessa puuttumaan orastaviin ongelmiin. Alueella toimivia muita palvelujen tarjoajia ohjataan sopimusohjauksella niin, että kuntalainen voi olla varma palvelun laadukkuudesta, on sen tuottaja kuka hyvänsä. Lisäksi alueellisilla kannusterahoilla tuetaan kolmannen sektorin, eri palveluntuottajien ja asukkaiden välistä yhteistoimintaa.

Asukkaiden tarpeista ja muusta saadusta palautteesta pidetään ajantasaista tietokantaa, joka ohjaa poliittista päätöksentekoa. Alueelliset kyläpäälliköt pitävät tiivistä yhteyttä toisiinsa, jotta tieto alueiden tarpeista saadaan ohjaamaan lautakunnille tulevia esityksiä. Poliittiset päätöksentekijät saavat halutessaan tietoa kyläpäälliköiltä eri alueiden tilasta. Oikeudenmukaisuus päätöksenteossa tarkoittaisi tulevaisuudessa sitä, että resursseja jaetaan tarpeen mukaan. Tämä kaikki edellyttää avointa vuorovaikutusta ja luottamusta kuntalaisten, poliitikkojen ja virkamiesten kesken.

Hämeenlinnassa peräänkuulutetaan avoimuutta päätöksentekoon. Ehkäpä tässä uudessa mallissa luodaan siihen entistä paremmat edellytykset. Siksi haluan myös itse olla sen kehittämisessä mukana.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Sitä saa mitä tilaa

Puutavaraa ja asfalttia voidaan tilata metreittäin, vettä kuutioittain ja sähköä vatteina. Kaikki mitattavia suureita, joiden tarve on jo etukäteen ennakoitavissa ja laskettavissa. Huhut kylläkin kertovat, että ei niidenkään tilaaminen aina ihan ongelmatonta ole. Kun tilaamista ja tuottamista laajennetaan koskemaan inhimillisiä palveluja, ollaan vielä enemmän heikoilla jäillä. Silti tilaaja – tuottajamalli on valittu koskemaan kaikkien kunnan toimintojen hallinnointia. Miksi näin?

Meillä on erinomaisesti toimivat kunnan oman tuotannon tuottamat palvelut. Niitä täydennetään ulkopuolelta ostetuilla yksityisillä palveluluilla. Tämä siksi, että yksityiseltä ostetut palvelut ovat ainakin toistaiseksi olleet kunnan kannalta edullisempi ratkaisu, kuin oman palvelun laajentaminen. Tilanne ei kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteinen.

Tilaaja-tuottajamallin ongelma on tilaaminen. Mitä tilataan tai paremminkin mitä tarpeita kuntalaisilla tullee olemaan, jotka vaativat palvelun tilaamista? Miten tilataan, etteivät markkinaoikeuskäsittelyt viivästytä tilauksen etenemistä ja että saadaan juuri sitä mitä halutaan? Miten eri palveluntuottajien tuotteita voidaan aidosti verrata toisiinsa?

Otan esimerkin päivähoidosta. Palvelusopimus edellyttää hyvin moninaisten ja moniammatillisten palvelujen ja velvoitteiden toteuttamista kunnallisessa päivähoidossa. Oma tuotanto tekee jatkuvaa kehitystyötä yhteistyössä muiden kunnan toimijoiden kanssa. Nämä velvoitteet eivät ainakaan vielä kosketa kaikessa laajuudessaan yksityistä päivähoitoa. Ei siis ihme, että yksityinen tuotanto pystyy tarjoamaan palvelujaan omaa tuotantoa edullisemmin. Kuntalaisen kannalta keskeistä on, että palvelutarjoajasta huolimatta hän voi olla varma saamansa palvelun laadusta.

Palvelujen tilaamisessa avainsana on sopimusohjaus. On tärkeää, että yksityisille tuottajille tehdyissä tarjouspyynnöissä asetetaan palvelun laadulle ja muille toiminnoille samat reunaehdot, kuin mitkä ohjaavat kunnallisen päivähoidon tuottamista. Vasta sitten voimme todella verrata eri tuottajien toimintojen kustannustehokkuutta toisiinsa ja tehdä aidosti kunnan talouden ja palvelujen laadun kannalta oikeita ratkaisuja.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Engelinranta - Hämeenlinnan uusi vetonaula?


Tarvitsemme jatkuvasti uusia veronmaksajia Hämeenlinnaan. Hämeenlinnan keskeinen sijainti on onneksi houkutteleva. Täältä on helppo käydä töissä vähän kauempanakin. Julkiset yhteydet toimivat.

Asuminen rannalla keskellä kaupunkia kuuluu monen unelmaan. Engelinrannan kaavoittamisen myötä tämä unelma on mahdollista toteutua usean Hämeenlinnalaisen kohdalla. Uskon, että hanke tulee kiinnostamaan monia ja Hämeenlinna tulee jatkossakin olemaan muuttovoittoinen kaupunki. Hyvä, hyvä J

Engelinranta herättää myös vastakkaisia mielipiteitä. Rantarakentaminen ei ole kaikkien mielestä hyvä. Rantoja tarvitaan virkistäytymiseen. Kerrostalot pilaavat rantojen kauneuden ja estävät esteettömän kulkemisen. Rantojen tulee olla kaikkien Hämeenlinnalaisten yhteistä omaisuutta. En voi kiistää näitäkään argumentteja.

Kaavasuunnittelu on käynnissä ja mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Nyt tarvitaan siis kansalaisaktiivisuutta. Ei niin, että koko hanke laitetaan jäihin, mutta niin, että alueesta saadaan kaunista kaupunkiamme täydentävä kokonaisuus. Erityisesti nuoret tulee ottaa suunnitteluun mukaan (niin kuin on jo otettukin). Oikeastaan haastaisin nuoria olemaan yhteydessä Engelinrannan organisaatioon ja tekemään rohkeasti ja perustellusti ehdotuksia alueen rakentamisesta.

Nopeasti tarkasteltuna alueen alustavassa kaavoitussuunnitelmassa on mielestäni hyvää nykyisen parkkipaikan ja Hämeenkaaren alueen rakentaminen. Sen sijaan Linja-autoaseman ja Paasikiventien sillan välisen alueen suunnitelma näyttää ahtaalta. En pidä siitä, että talot ”vyöryvät” veden ylle. Tälle alueelle tarvitaan myös linja-autoaseman suunnittelun kattava kokonaissuunnitelma.

En näe tarpeellisena kytkeä torinalusparkkia Engelinrantaan. Torinalusparkki on aivan liian kaukana palvellakseen alueen asukkaiden paikoitusta ja uskon, että tulevaisuudessa kaupankäynti tulee yhä enenevässä määrin valumaan kohti moottoritien katetta, joten koko torinalusparkin tarpeellisuus tulee miettiä uudelleen. Sen sijaan alustavaan suunnitelmaan merkityn liikekeskuksen alle tai päälle voitaisiin miettiä alueen pysäköinnin järjestämistä.

Käykääpä siis kurkkaamassa alueen nettisivuja ja tuokaa hankkeen puuhamiehille omat ehdotuksenne esille http://www.engelinranta.fi/ . Niin minäkin tein J

 

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Veropuusta veistettyjä ajatuksia



Käykääpä hyvät kuntalaiset katsastamassa oikein ajatuksella Hämeenlinnan kaupungin sivuille ilmestynyttä veropuuta http://www.hameenlinna.fi/Paatoksenteko-ja-talous/Talous/Veropuu/. Erittäin havainnollinen esitys tuo konkretiaa ja suhteellisuutta taloudesta käytävään keskusteluun.     

Verotulot ja valtionosuudet tuovat suurimman potin palvelujen tuottamiseen yhteensä hieman yli 300 milj. euroa. Tästä potista verotulot kattavat noin kaksi kolmannesta ja valtionosuudet yhden kolmanneksen. Valtionosuudet tuskin tulevat huomattavasti nousemaan, joten verotulojen pitäminen nykyisellä tasolla tai jopa nostaminen on aivan keskeistä, jotta palvelut olisi mahdollisuus pitää nykyisellä tasollaan myös tulevaisuudessa.

Kaupungin saamasta tulopotista nielee neljä suurta oksaa suurimman osan: terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, lasten ja nuorten palvelut, investoinnit ja ikäihmisten palvelut. Näistä neljästä oksasta suurin syöppö on terveyden ja toimintakyvyn edistäminen, joka yksistään vie runsaan 300 milj. euron potista ei nyt ihan puolet, mutta melkein (137 milj. euroa). Tämän oksan sisällä on yksittäisenä suurimpana kulueränä erikoissairaanhoidon ostopalvelut, joka syö tästä oksasta jälleen lähes puolet eli noin 67 milj. euroa. Erikoissairaanhoitoon käytetty summa on suurempi kuin vuotuiset investointimenot (52 milj. euroa), ikäihmisten palvelujen tuottamisen menot (42 milj. euroa) tai opetuspalveluiden menot (56 milj. euroa)!

Lasten ja nuorten palvelut ovat veropuun menopuolen toiseksi suurin oksa (107 milj. euroa). Suurimmat menot tässä oksassa aiheutuvat opetuspalvelujen tuottamisesta, joka kuluttaa potista noin puolet (56 milj. euroa). Varhaiskasvatuspalvelut vievät noin 30 milj. euroa ja lasten nuorten tukipalvelut 20 milj. euroa. Näitä palveluja ovat esimerkiksi lastensuojelutyö, psykologipalvelut, kouluterveydenhuolto jne.

Näiden lukujen valossa tulee mieleen seuraavia asioita talouteen liittyen.

  1. Investointeihin tulee edelleen satsata, jotta työllisyys ja sitä kautta verotulojen kehitys saadaan pysymään ennallaan ja mielellään jopa nousemaan. Harkintaa ja heikkojen signaalien lukutaitoa tarvitaan, ettei investoinneissa oteta turhia riskejä, vaan osataan keskittyä kestävään kehitykseen.
  2. Erikoissairaanhoidon menot on saatava kuriin. Hämeenlinnassa on tämän kuun alusta otettu käyttöön Kanavamalli, jonka sisälle kuuluu myös Terveyshyötymalli-pilotti. Terveyshyötymallin keskiössä on potilaan ja hoitotiimin välinen yhteistyö, jossa yhdessä luodaan suuntaviivat potilaan hoitotarpeeseen vastaamiselle. Potilaan omahoidon tukeminen ja toisaalta hoitotiimin tuttuus ja sen tuoma turva auttavat potilasta ottamaan vastuuta oman terveytensä ylläpitämisestä pitkäaikaissairauden tuomista haitoista huolimatta. Näin pyritään lisäämään potilaan hoidosta saamaa terveyshyötyä ja vähentämään pitkäaikaissairauksista aiheutuvia kustannuksia. Ruohonjuuritasolla tapahtuvaa työn kehittämistä on tuettava edelleen.
  3. Panostaminen varhaiskasvatus- ja opetuspalvelujen laadukkuuteen vähentää lasten ja nuorten tukipalvelujen tarvetta. Ammattitaitoinen kasvatus- ja opetustyön henkilöstö, lasten ja nuorten aito kohtaaminen, moniammatillinen varhainen puuttuminen ja tarkoituksenmukaiset tilat ja ryhmät mahdollistavat tämän kehityksen. Perheiden tukeminen tulee ottaa keskeiseksi yhdistäväksi tekijäksi tukipalvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Lyhytnäköistä säästöä lähiliikuntapaikkojen laiminlyönnistä




Ei taideta Hämeenlinnassa pitää tärkeänä autottomien liikunnanharrastajien tarpeita, kun lähiliikuntapaikat aiotaan jättää talvella hoitamatta. Mikäli säät suosivat ja saamme kipakoita pakkasia, on suorastaan häpeä, että lähikenttiä ei jäädytetä. Tämä myös siksi, että useat näistä kentistä toimivat koulujen, päiväkotien ja perhepäivähoitajien lähellä. Ei taajama alueella lasten kanssa työskentelevillä ole mahdollisuutta lähteä keskustaan luistelemaan vaan mahdollisuus tähän pitää löytyä omalta alueelta.

 
On myös häpeä, että liikuntaa seuroissa harrastavilta peritään aina vaan suurempia käyttömaksuja. HPK:n juniorijääkiekko teki juuri päätöksen, joka puolitti pienimpien jääkiekonharrastajien kausimaksut. Kaupunki näyttää sen sijaan tekevän kaikkensa kausimaksujen nostamisen edistämiseksi! Tuntuu kornilta joutua puhumaan aina uudestaan ja uudestaan liikunnan merkityksestä hyvinvoinnin edistäjänä ja yhtenä parhaimmista monenlaista epätoivottavaa kehitystä ennaltaehkäisevänä asiana.


Hämeenlinnassa pohditaan alueellista palvelujen tuottamisen mallia. Mikäli tämän kaltainen säästäminen tulee lisääntymään, ehdotan että lähikenttien jäädyttäminen ja hoitaminen annetaan esim. alueella toimivan yhdistyksen hoidettavaksi. Kaupunki voisi maksaa veden ja lainata jäädytyksessä tarvittavan kaluston, mutta itse hoito jätettäisiin yhdistyksen yms. kontolle. Muistelen, että pari vuotta sitten tehdyn ”kentistäsäästämispäätöksen” johdosta jotkut asukasyhdistykset halusivat itse jäädyttää alueensa kentät. Tähän ei annettu lupaa vastuukysymysten vuoksi. Nämä vastuukysymykset pitää pystyä hoitamaan, mikäli alueelta löytyy yhteistä tahtoa lähiliikuntapaikkojen kunnossapitoon.  

tiistai 11. syyskuuta 2012

Rajojen sisällä mieli lepää


Olen siinä onnellisessa asemassa, että saan työni puolesta osallistua hyvinkin erilaisia asioita käsitteleviin tilaisuuksiin ja koulutuksiin. Tämän syksyn ehdottomasti pysähdyttävin koulutus on ollut Educoden järjestämä oppilashuollon kehittämistä käsittelevä tilaisuus. Kouluttajan ammattitaito ja osaaminen sekä kyky saada osallistujat mukaan on ollut tunteita herättävä kokemus. Käsiteltävänä aiheena ei ole ollut enempää ja vähempää kuin nuorten pahoinvoinnin ennaltaehkäisy erityisesti koulussa.

Koulu ei ole erillinen saareke nuoren kasvuympäristössä, vaan kaikki mitä nuorelle tapahtuu muualla, näkyy myös koulussa. Koulun pitäisi pystyä vastaamaan tähän. Kouluttajamme toi esille nuoruuteen kuuluvan yleismaailmallisen tarpeen irrottautua ja kyseenalaistaa kaikkea sitä, mitä me aikuiset pidämme itsestäänselvyyksinä (jo Platon taivasteli nuorison röyhkeyttä). Kriittinen kysymys kuuluu koska pitää huolen herätä – eli milloin kyse on nuoruuteen kuuluvasta vaiheesta ja koska todellisesta ongelmasta. Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää nuoren tuntemista ja luottamussuhteen syntymistä nuoren ja aikuisen välillä. Ja nimenomaan aikuisen, joka kykenee vastaanottamaan nuoren häneen projisoimia kielteisiä tunteita, niitä kaikkia epämiellyttäviä asioita, joita nuori itsessään huomaa, mutta ei haluaisi huomata ja siksi siirtää ne aikuiseen. Rajoja asettavan aikuisen kohtalona on olla se idiootti ja tyhmä, mutta kuitenkin se, johon nuori voi luottaa. Pysähdyttävin kouluttajan lausahdus olikin: ”Rajojen sisällä mieli lepää.” Eli mitä kaoottisempi on nuoren tai miksei aikuisenkin mieli sen selkeämpi ja rajatumpi tulisi elämän olla. Kouluttajan esittämässä materiaalissa tuotiin esille neljä mielenterveyttä edistävää asiaa:

-          tukea tarjoavat ihmissuhteet

-          korkea osallistumisen aste

-          selkeys

-          rohkaiseminen autonomiaan

Näitä tekijöitä edistäviä asioita voisimme kukin omassa elämässämme pyrkiä rakentamaan.

Tätä kirjoittaessani taustalla soi Happoradion ”Olette kauniita”. Sanoittaja Aki Tykki kuvaa sanoitusprosessia seuraavasti: ”Teksti rakentui pitkälti tajunnanvirtatekniikalle pitkään päässäni pyörineestä ajatuksesta kodista, jonka kaikki peilit on rikottu. Laulu muodostui lopulta jonkinlaiseksi kannustushuudoksi. Oli haastavaa vältellä ”tsemppii hei nyt ” meininkiä- jonkinlaista ylimielistä neuvomista vaan jättää kuulijalle vähän pureskeltavaa. Mielestämme onnistuimme tämän kappaleen kanssa aika hienosti.”

Kappaleessa on kohta, jonka haluaisin soittaa kaikille nuorille. ”Nouskaa ja nostakaa kätenne. Te olette vahvoja. Nouskaa ja näyttäkää itsenne. Te olette kauniita.”

tiistai 4. syyskuuta 2012

Osaaminen on Hämeenlinnassa - miten sitä hyödynnetään?


Vuoden 2013 lopussa päättyy kuntaliitosten yhteydessä henkilöstölle asetettu viiden vuoden irtisanomissuoja. Tämä tarkoittaa sitä, että seuraavan vaalikauden aikana tulee Hämeenlinnassa tapahtumaan suuria henkilöstöä koskevia mullistuksia. Irtisanomissuojan purkamisen ohella henkilöstön eläköityminen asettaa entistä enemmän haasteita olemassa olevan tietotaidon edelleen siirtämiselle organisaation sisällä.
 

Yhtälö on myös lohduttava. Irtisanomisiin ei syntyne tarvetta, sillä eläkkeelle jäävien henkilöiden tilalle tarvitaan uusia tekijöitä. Ongelma tulee olemaan toiminnan laadun ylläpitämisessä pitkään työssä olevien osaamisen poistumisen jälkeen. Avainsana on henkilöstön kehittäminen.


Hämeenlinnan kaupungin henkilöstöjohtaja Raija Hätinen kertoi (3.9.2012) Hämeen sanomissa, miten kaupunki on pyrkinyt kouluttamaan henkilöstöään uusiin tehtäviin mm. oppisopimuskoulutuksen avulla. Oppisopimuskoulutus onkin oiva tapa siirtää tietoa vanhoilta työntekijöiltä uusille. Olisi mielenkiintoista tietää miten tämä tiedonsiirto on organisoitu. Pelkkä vanhan tiedon sellaisenaan opettaminen siirtää myös väärät ja organisaation kannalta tehottomat ja jopa haitalliset toimintamallit muuttumattomina edelleen. Tähän ei kaupungilla ole varaa, sillä maailma on muuttunut ja toimintamallien tulee kehittyä vastaamaan muuttuneisiin tarpeisiin.
 
Toivottavasti oppisopimuskoulutuksessa annetaan arvo myös uutta oppimaan tulleen aikaisemmalle osaamiselle ja tarjotaan hänelle mahdollisuus kriittiseen työn tarkasteluun ja oman osaamisen tuomiseen uuden työn kenttään. Parhaat innovaatiot syntyvät, kun itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita tarkastellaan ulkopuolisen silmin. Tällöin tulevat näkyviin myös ne mahdolliset älyttömyydet, jotka tiedostamatta ovat haitanneet organisaation toimintaa. Tämä vaatii organisaation johdolta sekä työssä oppijan mentorilta rohkeutta antaa tilaa ja arvo uudenlaisille ajatuksille. Hyppy tuntemattomaan voi kuitenkin tuottaa yllättäviä ja innovatiivisia tuloksia – kannattaa kokeilla.

maanantai 27. elokuuta 2012

Kohti ilon koulua!


Olin viime viikon perjantaina JOPE-päivillä Jyväskylässä. Kyseessä ei ollut Jope Ruonansuun lauluihin keskittyvä karaoke-tapahtuma vaan joustavaa perusopetusta ja sen tulevaisuutta käsittelevä tilaisuus.

Mitä päivästä jäi käteen? No ainakin yhden panelistin kommentti siitä, että perusopetus ei ilmeisestikään kaikista opetussuunnitelmauudistuksista ja tavoitteistaan huolimatta ole joustava, kun joustavaa perusopetusta varten täytyy pitää erikseen päiviä J

Toinen ja sitäkin sykähdyttävämpi asia oli lapsiasiavaltuutetun Maria Kaisa Aulan kommentit lasten ajatuksista siitä, millainen on hyvä koulu. ” Oppiaineet menevät hyvin mutta urheilupalloja tarvitaan lisää”, oli yksi Suomen Lasten Parlamentin jäsen muun muassa todennut.

Pari vuotta sitten lapsiasiavaltuutettu pyysi alakouluikäisiä lapsia kirjoittamaan millainen on iloisten lasten koulu. Tampereen opettajakorkeakoulun tutkijat Susanna Myllylä ja Teija Rantala löysivät yli 400 kirjoituksesta 11 toistuvaa hyvän koulun teemaa. Ja vaikka ehdokkaita kielletään antamasta lupauksia ennen vaaleja, lupaan pyrkiä toiminnallani siihen, että alla olevat lasten teksteistä löytyneet tavoitteet saavutettaisiin.

 

  1. Koulukiusaamisen lopettaminen
  2. Ystävien tärkeys
  3. Maistuva ja riittoisa kouluruoka
  4. Moni-ikäinen yhteisö koulun tukena
  5. Taianomainen koulu, jossa on mielikuvitukselle tilaa
  6. Urheileva ja leikkivä koulu
  7. Turvallinen koulu, jossa vallitsee työrauha
  8. Värikäs ja vihertävä kouluympäristö
  9. Kansainvälisyys ja globaali vastuu
  10. Innostava opetus
  11. Lasten paremmat vaikutusmahdollisuudet

Kohti ilon koulua!

torstai 23. elokuuta 2012

Vuorentakana on hyvä meininki


 

Lasten ja nuorten palveluiden yhdistäminen on käynnissä. Kehittämistyön tuloksena syntyy (toivottavasti) yksi yhteinen lasten ja nuorten palveluihin keskittyvä moniammatillinen organisaatio. Päällekkäisten palvelujen tuottamisesta päästään kohti terveen järjen käyttöä. Tavoitteena on ”Lapsen ja nuoren hyvä päivä” kaikille Hämeenlinnan lapsille.

 

Vuorentakana ja myös useissa muissa tämän valtuustokauden aikana rakennetuissa yksiköissä tähän tavoitteeseen on pyritty konkreettisesti muuttamalla tilat sellaisiksi, että siellä on mahdollista useiden eri ammattilaisten toimia. Vuorentakana neuvola ja päiväkoti toimivat samassa rakennuksessa. Palveluiden keskittämisellä pyritään siihen, että perheet voivat samalla käynnillä tavata oman tilanteensa kannalta keskeisiä henkilöitä. Eri ammattilaisten päivittäinen kohtaaminen edistää tiedonkulkua ja helpottaa varhaista ja kulloisenkin tilanteen kannalta tehokkainta puuttumista. Olen myös vakuuttunut siitä, että luovuus tulee esille parhaiten silloin, kun eri näkökulmista samaa ilmiötä tarkastelevat ihmiset kohtaavat ja voivat avoimesti vaikkapa kahvitauolla keskustella oman työnsä kehittämisestä. Tämä on Vuorentakana ja monissa muissakin yksiköissä mahdollista. Ruohonjuuritasolta lähtevä työn kehittäminen on avain kuntapalvelujen järkevään uudelleenjärjestelyyn ja sitä tuleekin kaikin tavoin edistää.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Haastavaa pyöräilyä - havereitta Hirsimäestä keskustaan


Autoni on rikki. Siispä pyöräilen. Säät ovat suosineet. Aurinko paistaa ja matka taittuu. Asun Hirsimäessä, joten Rapamäen ”hikitehtaan” kiertävän reitin löytäminen on ollut ilo sekä itselleni että kanssaihmisille. Hiukset tuulessa hulmuten viiletän kohti keskustaa. Kaikki on täydellistä – aina moottoritien katteelle asti.



Matka tyssää. Liikennevalojen ajoittaminen ei suosi pyöräilijää. Ensimmäinen pyörällä ajon erikoiskoe on kapealla, katteen päällä sijaitsevalla, pyörä- ja kävelytiellä. Mummot varokoon, kun kiiruhdan kohti keskustaa. Seuraava erikoiskoe alkaa, kun pääsen Kaivokadulle. Pyörätie loppuu tai en ole ihan varma, mutta joka tapauksessa puikkelehdin tietyömaan, kävelijöiden ja posteljoonin (kärryineen) keskeltä Pikkutorinkadulle. Ilmeisesti tässä pitäisi viimeistään nousta pyörän selästä. En tee sitä, vaan ajan uhmakkaasti kävelykadulle ja sen läpi. Erikoiskoe kolmonen sisältää haasteellisen kapean Emilian terassin sivuitse kulkevan taipaleen sekä torikojujen ja niiden asiakkaiden väistämisen. Ajoitus on tärkeä. Kävelevät ihmiset ovat arvaamattomia.



Saavun Sibeliuksen kadulle ilman havereita. Nyt viimeistään on noustava pyörän selästä (mukulakivet, autot, kävelijät, torihässäkkä jne.). Kävelytaipale on pituudeltaan korkeintaan 50 metriä eli Sibeliuksen kadulta torin puoleen väliin, josta taas alkaa pyörätie.



Eiköhän katteen ja sen ympäristön rakentamisen yhteydessä olisi aika laittaa pyöräreitti kuntoon Hämeenlinnan kasvavalta läntiseltä alueelta keskustaan asti. Se vaatisi pyörätien erottamisen moottoritien katteen päältä, Turuntien pätkältä Kaivokadusta Pikkutorinkadulle, Pikkutorinkadun reunasta, osasta kävelykatua ja lopuksi se riivattu vajaa 50 metriä torin reunaa, jolloin pyöräilijä on taas laillisilla pyöräilyvesillä. Taidan olla yhteydessä samoin tein tiestöstä vastaaviin virkamiehiin. Tosin autoni pitäisi tulla tänään huollosta….

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Hometta siellä ja hometta täällä



Seminaarinkoulusta kantautuu huolestuttavia uutisia. Liikuntasalista on löytynyt vesivaurioita Suomen yliopistokiinteistöjen tutkimuksissa. Mitä ihmettä! Lautakunnalle informoitiin ennen OKL:n ja Normaalikoulun kiinteistöjen vuokraamista, että tilat ovat Yliopistokiinteistöjen tutkimusten mukaan kunnossa ja että remonttitarve koskee ilmastointia, ruokalaa ym. sellaista, joka mahdollistaa tilojen muuttamisen perusopetuksen oppilaille sopivaksi. Ja nyt sitten hometta! Joka on löytynyt yliopistokiinteistöjen tutkimuksissa!



On selvää, että virhe on tapahtunut ja se pitää korjata. Lapsia ei voi pitää homeisissa tiloissa. Asia ei kuitenkaan saa jäädä tähän vaan siitä pitää oppia. Eli nyt kun opetuspalveluiden tilaajavirkamiehet esim. tarkastelevat mahdollisuutta siirtää lukiokoulutuksen remonttitarpeessa oleviin HAMK:in kiinteistöihin Myllymäen laelle tulee lautakunnan olla erityisen tarkkana.



En tiedä miten kattavia tutkimusten tulee olla, jotta jokainen vanhoissa rakennuksissa oleva mahdollinen itiöpesäke saadaan kartoitettua, mutta Seminaarinkoulun kaltaiselle yllätykselle ei saa enää antaa mahdollisuutta. Tarvitaan useiden eri tahojen puolueettomia tutkimuksia päätöksenteon tueksi ja asiakirjat rakennuksissa tehdyistä remonteista ja niiden syistä. Rakennuksessa työskennelleiden kokemusten kartoittaminen saattaisi myös antaa lisätietoa rakennuksen todellisesta kunnosta. Ja mitä ylipäätään tulee lukiokoulutuksen yhdistämiseen yhdeksi massiiviseksi yli tuhannen opiskelijan yksiköksi, en ole ollenkaan varma sen toimivuudesta oppilaiden kannalta parhaana mahdollisena opiskelupaikkana.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Rakentamisen vaikeudesta



Koulut alkavat jälleen tänään. Koulutuskeskus Tavastian alueella rakennustyömaa on täydessä käynnissä. Samoin on laita esim. Rengossa ja Ojoisilla. Hykissä vielä odotellaan onko tuleva rakennustyömaa remonttirakentamista vai uudisrakentamista. Jos lautakunnan päätöstä olisi kuunneltu, olisi uudisrakentaminen päässyt jo alkuun, mutta kaupunginhallituksen päätöksellä asia on edelleen auki.


Rakennetaan nyt sitten uudisrakennuksia tai remontoidaan vanhaa, tulisi se tehdä huolella. On uskomatonta, miten huonosti isoja kiinteistöjä on rakennettu. Muistelen seuranneeni erästäkin isoa työmaata keskikaupungilla ja taivastellut eristeiden liottamista sateessa. Ei tarvitse olla mikään rakennusinsinööri ymmärtääkseen, ettei märistä eristeistä ainakaan mitään hyvää voi seurata.
Rakentamisen ohella tulisi kiinteistöjen huoltoon varata rahoitusta. Ei omakotitalokaan ilman pientä (tai vähän isompaa) huoltoa pysy kunnossa. Tämä on Hämeenlinnassa unohdettu lähes tyystin.


Rakennetaan ja peruskorjataan Hämeenlinnaan terveitä ja hengittäviä kiinteistöjä ja pidetään niistä huolta. Korjauksen korjauksen korjaukseen ei millään kunnalla ole varaa. Ja sitä paitsi ihmisillä on oikeus työskennellä ja tulla hoidetuksi ja koulutetuksi terveellisissä ja asianmukaisissa tiloissa.

torstai 9. elokuuta 2012

Potilaan ja hoitotiimin yhteistyöllä hoidon laatu paremmaksi






Kuntien sosiaali-ja terveysmenot kasvavat jatkuvasti. Paniikkinappulaa ollaan jo painamassa, kun laki hoitajien minimitarpeesta vanhustenhuollossa alkaa olla loppusuoralla. Pelätään kustannusten nousua ja toisaalta epäillään parantaako hoitajien lisääminen vanhustenhuollon laatua. On hoitajien määrä 0,5 tai 0,32 yhtä potilasta kohden, se ei suoraan vaikuta hoidon tuloksellisuuteen. Keskeistä on hoitajien halu kehittää työtään ja työyhteisön antama tuki kehittämistyölle.

Filosofi Pekka Himanen on puhunut jo pitkään rikastavien työyhteisöjen puolesta. Kaiken lähtökohtana on luottamus. Ihmisen pitää tuntea olevansa työpaikalla hyväksytty ja turvassa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Työpaikkakiusaamiseen, väkivallan ehkäisyyn ja turvallisiin työoloihin tulee kiinnittää huomiota. Myös työsuhteen pysyvyys lisää luottamuksen tunnetta. Toinen toistensa arvostus on rikastavan työyhteisön moottori. Ihminen uskaltaa tuoda ideoitaan ja ajatuksiaan esille. Yhdessä niistä voidaan luoda jotain uutta. Uuden luominen – luovuus onkin rikastavan yhteisön vahvuus.

Luovuutta terveydenhuollon kehittämisessä tarvitaankin. Ongelmana on pitkäaikaissairaanhoidon kustannusten lisääntyminen. Tähän vastaamiseksi on Suomessakin lähdetty kehittelemään ns. terveyshyötymallia. Terveyshyötymallin keskiössä on potilaan ja hoitotiimin välinen yhteistyö, jossa yhdessä luodaan suuntaviivat potilaan hoitotarpeeseen vastaamiselle. Ei siis ole vain yhtä toimintamallia, jota toteutetaan kaikkien potilaiden kohdalla, vaan vuorovaikutuksessa syntyneitä monimuotoisia mahdollisuuksia hoidon toteutumiseksi. Potilaan omahoidon tukeminen ja toisaalta hoitotiimin tuttuus ja sen tuoma turva auttavat potilasta ottamaan vastuuta oman terveytensä ylläpitämisestä pitkäaikaissairauden tuomista haitoista huolimatta. Tämä tuottaa mittavaa terveyshyötyä potilaalle itselleen, sekä vähentää pitkäaikaissairauksista aiheutuvia kustannuksia.

tiistai 7. elokuuta 2012

Tavoitteena kaikille jatkokoulutuspaikka


9.luokan loppuminen jättää monet nuoret aluksi tyhjän päälle. Erityisen tukalassa tilanteessa ovat ne, jotka eivät syystä tai toisesta ole päässeet haluamaansa jatkokoulutuspaikkaan. Onneksi Hämeenlinnassa on tarjolla erilaisia mahdollisuuksia näille nuorille.

Ammattistartti koulutuskeskus Tavastiassa näyttää olevan suosituin kohde ilman haluamaansa jatkokoulutuspaikkaa jääneiden parissa. 100 hakijaa, joista valittiin 34. Kun tätä vertaa 10-luokan suosioon, ero on huima. 20-25 mahtuu mutta vasta 12 on ilmoittautunut. Aikuislukion numeroidenkorotusluokalle ei ole ilmoittautunut ketään! (HäSa 8.8.2012) Miksi näin?

Ammattistartti-luokalla painotetaan työelämäyhteistyötä, kun taas 10-luokka saatetaan kokea liian koulumaiseksi. Luulisin että aikuislukion tarjoamasta numeroidenkorotusmahdollisuudesta ei ole vain yksinkertaisesti tiedetty. Mitä pitäisi tehdä?

Ammattistartin suosio osoittaa, että nuoret suosivat työpainotteista opiskelua. Tämä pitäisi ottaa huomioon myös 10-luokan toiminnan suunnittelussa ja markkinoinnissa. Kun 10-luokalla olevat lukiokoulutusta havittelevat nuoret sijoittuisivat aikuislukion numeronkorotuslinjalle, voitaisiin 10-luokalla keskittyä työpainotteisuutta korostavaan opiskeluun. Vierailut ja työskentely työpaikoilla auttavat nuorta ammatinvalintaan liittyvissä kysymyksissä ja edistävät itselle sopivimman ammatin löytymistä. Työpainotteisuus opettaa myös perinteistä koulunpitoa paremmin työelämätaitoja, joiden oppimista tulisi muutoinkin edistää nykyistä enemmän. 

Sibelius, sauna ja sisu…

Hämeenlinna on Suomen tii-laakso. Kenttiä on niin tiheässä, että hyvä pelaaja pystyy lyömään pallon melkeinpä kentältä toiselle! Myös kenttien markkinointi on kunnossa. Hyvä esimerkki tästä on Vanajanlinnan ja sen ympärille rakennetun LinnaGolfin näkyvyys erilaisissa medioissa ja sitä kautta tunnettuus niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Tätä markkinointiosaamista ja rohkeutta kaivataan lisää. Meillä on Sibelius, Uno Cygnaeus, rantareitti, Hämeen Linna, Aulanko ja kohta Janakkalassa mini-Fiskars. Nyt tarvitaan markkinointia.



Parin vuoden kuluttua on Sibelius- juhlavuosi. Kiinnostus Sibeliusta kohtaan on maailmalla jatkuva. Vaaditaan pitkäjänteinen suunnitelma ja sille rahoitus, jotta tätä Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuotta 2015 voidaan hyödyntää Hämeenlinnan saamiseksi maailmankartalle, ja ihan Suomenkin kartalle,  Sibeliuksen syntymäkaupunkina (suurin osa suomalaisista taitaisi veikata Lahtea!). Sibelius-turistit tuovat elävyyttä kaupunkiin ja rahaa yrittäjien ja sitä kautta kaupungin kassaan. Ja tämä ei saa jäädä vain juhlavuoteen. Juhlavuotta varten rakennetut kokonaisuudet tulee voida ainakin osaltaan hyödyntää myös seuraavina vuosina, jotta saamme rakennetuksi kestävän maineen monipuolisena Sibeliuksen syntymäkaupunkina ja laadukkaiden musiikkitapahtumien järjestäjänä.

maanantai 6. elokuuta 2012

Hämeenlinna kehittyy-peukku alas vai ylös


Niukkuuden jakaminen on taitolaji. Yksi haluaa yhtä, toinen toista ja molemmat ovat ihan varmoja siitä, että juuri oma juttu on se kaikista tärkein. Vastakkainasettelulta ei voi välttyä poliittisessa keskustelussa (vaikka vastakkainasettelun ajan pitäisi olla ohi). Nettiadressissa toivotaan, että keskustan kehittäminen pysäytetään - verotulot pitäisi käyttää palvelujen tuottamiseen. Kaupunginhallitus toivoo, että kehitystä ei pysäytetä - näin saadaan lisää verotuloja palvelujen tuottamiseen. Minä toivon, että torin alle ei tule parkkipaikkaa (kaupungissa on jo tarpeeksi tyhjiä parkkipaikkoja parkkihalleissa ja lisää tulee moottoritien katteen alle) ja että Eteläranta rakennettaisiin (kaupungin portti etelästä moottoritien kautta kaupunkiin tulevien tervetulotoivotukseksi kaipaa totisesti kasvojen kohotusta) ja muuten mielestäni kate on hyvä juttu (tuo lisää työpaikkoja ja mikä mahtava tekemisen meininki on katetyömaalla jo nyt).


Kaupunki muuttuu kompromissien kautta. Nähtäväksi jää miten. Tärkeätä on, että Hämeenlinnan yrityselämän elinvoimaisuutta tuetaan (palaan tähän myöhemmin) - verotuloja tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän palvelujen tuottamiseen.

perjantai 3. elokuuta 2012

Päämäärät esille ensin


Perhe, lapset ja Hämeenlinna, siinä kolme asiaa, joiden hyvinvoinnista haluan pitää huolta. Politiikka tarkoittaa minulle yhteistyön tekemistä ihmisten kanssa.

Yhteistyön edellytyksenä on arvostus. Arvostamalla toisiamme ja keskittymällä olennaiseen, voimme yhdessä edistää kuntalaisten hyvinvointia kaikilla alueilla, myös taloudellisesti tiukkoina aikoina.

Haluan

  • pitää huolta lasten ja nuorten palveluista – lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus
  • kehittää tilaaja- tuottajamallia – kaivataan selkeämpää organisaatiorakennetta 
  • olla mukana luomassa tasavertaisia palveluja kuntalaisille – tarvitaan alueellisia lähipalveluja
  • kehittää Hämeenlinnasta entistä vetovoimaisemman matkailukaupungin – yrittäjien ja kaupunkiorganisaatioiden yhteistyöllä lisää turisteja tuomaan elävyyttä ja euroja Hämeenlinnaan
  • rakentaa yhteistyön siltoja Hämeenlinnan ja ympäristökuntien välille – tarvitsemme yhteistyötä niin yritysten elinvoimaisuuden säilyttämiseksi kuin palvelujen turvaamiseksi


torstai 2. elokuuta 2012

Sanojen aika

Olen päättänyt lähteä kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaaksi Hämeenlinnassa. Iso päätös. Joku saattaa ihmetellä että miksi - joku taas ei ihmettele yhtään. Vaikuttamaan tässä on haluttu lähteä ja tekemään Hämeenlinnasta parempi paikka asua ja elää.
Tämän blogin tarkoituksena on tuoda esille niitä sanoja, joita päässäni pyörii tulevien tekojen taustaksi. Myönnän, että olen ärsyyntynyt ylipirteiden ehdokkaiden höpötyksistä ja tyhjistä lupauksista vaalien alla (olen jopa kirjoittanut asiasta yleisönosastokirjoituksen). Ja nyt sitten tässä itse tulen lupailemaan kaikenlaista. Mutta... jatkan kirjoittamista myös valtuustoon pääsyn jälkeen ja kerron olenko pystynyt siirtymään sanoista tekoihin. Sen perusteella kukin voi sitten tehdä päätelmänsä olenko ollut äänen arvoinen ja toimia sen mukaisesti taas neljän vuoden kuluttua.