maanantai 27. elokuuta 2012

Kohti ilon koulua!


Olin viime viikon perjantaina JOPE-päivillä Jyväskylässä. Kyseessä ei ollut Jope Ruonansuun lauluihin keskittyvä karaoke-tapahtuma vaan joustavaa perusopetusta ja sen tulevaisuutta käsittelevä tilaisuus.

Mitä päivästä jäi käteen? No ainakin yhden panelistin kommentti siitä, että perusopetus ei ilmeisestikään kaikista opetussuunnitelmauudistuksista ja tavoitteistaan huolimatta ole joustava, kun joustavaa perusopetusta varten täytyy pitää erikseen päiviä J

Toinen ja sitäkin sykähdyttävämpi asia oli lapsiasiavaltuutetun Maria Kaisa Aulan kommentit lasten ajatuksista siitä, millainen on hyvä koulu. ” Oppiaineet menevät hyvin mutta urheilupalloja tarvitaan lisää”, oli yksi Suomen Lasten Parlamentin jäsen muun muassa todennut.

Pari vuotta sitten lapsiasiavaltuutettu pyysi alakouluikäisiä lapsia kirjoittamaan millainen on iloisten lasten koulu. Tampereen opettajakorkeakoulun tutkijat Susanna Myllylä ja Teija Rantala löysivät yli 400 kirjoituksesta 11 toistuvaa hyvän koulun teemaa. Ja vaikka ehdokkaita kielletään antamasta lupauksia ennen vaaleja, lupaan pyrkiä toiminnallani siihen, että alla olevat lasten teksteistä löytyneet tavoitteet saavutettaisiin.

 

  1. Koulukiusaamisen lopettaminen
  2. Ystävien tärkeys
  3. Maistuva ja riittoisa kouluruoka
  4. Moni-ikäinen yhteisö koulun tukena
  5. Taianomainen koulu, jossa on mielikuvitukselle tilaa
  6. Urheileva ja leikkivä koulu
  7. Turvallinen koulu, jossa vallitsee työrauha
  8. Värikäs ja vihertävä kouluympäristö
  9. Kansainvälisyys ja globaali vastuu
  10. Innostava opetus
  11. Lasten paremmat vaikutusmahdollisuudet

Kohti ilon koulua!

torstai 23. elokuuta 2012

Vuorentakana on hyvä meininki


 

Lasten ja nuorten palveluiden yhdistäminen on käynnissä. Kehittämistyön tuloksena syntyy (toivottavasti) yksi yhteinen lasten ja nuorten palveluihin keskittyvä moniammatillinen organisaatio. Päällekkäisten palvelujen tuottamisesta päästään kohti terveen järjen käyttöä. Tavoitteena on ”Lapsen ja nuoren hyvä päivä” kaikille Hämeenlinnan lapsille.

 

Vuorentakana ja myös useissa muissa tämän valtuustokauden aikana rakennetuissa yksiköissä tähän tavoitteeseen on pyritty konkreettisesti muuttamalla tilat sellaisiksi, että siellä on mahdollista useiden eri ammattilaisten toimia. Vuorentakana neuvola ja päiväkoti toimivat samassa rakennuksessa. Palveluiden keskittämisellä pyritään siihen, että perheet voivat samalla käynnillä tavata oman tilanteensa kannalta keskeisiä henkilöitä. Eri ammattilaisten päivittäinen kohtaaminen edistää tiedonkulkua ja helpottaa varhaista ja kulloisenkin tilanteen kannalta tehokkainta puuttumista. Olen myös vakuuttunut siitä, että luovuus tulee esille parhaiten silloin, kun eri näkökulmista samaa ilmiötä tarkastelevat ihmiset kohtaavat ja voivat avoimesti vaikkapa kahvitauolla keskustella oman työnsä kehittämisestä. Tämä on Vuorentakana ja monissa muissakin yksiköissä mahdollista. Ruohonjuuritasolta lähtevä työn kehittäminen on avain kuntapalvelujen järkevään uudelleenjärjestelyyn ja sitä tuleekin kaikin tavoin edistää.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Haastavaa pyöräilyä - havereitta Hirsimäestä keskustaan


Autoni on rikki. Siispä pyöräilen. Säät ovat suosineet. Aurinko paistaa ja matka taittuu. Asun Hirsimäessä, joten Rapamäen ”hikitehtaan” kiertävän reitin löytäminen on ollut ilo sekä itselleni että kanssaihmisille. Hiukset tuulessa hulmuten viiletän kohti keskustaa. Kaikki on täydellistä – aina moottoritien katteelle asti.



Matka tyssää. Liikennevalojen ajoittaminen ei suosi pyöräilijää. Ensimmäinen pyörällä ajon erikoiskoe on kapealla, katteen päällä sijaitsevalla, pyörä- ja kävelytiellä. Mummot varokoon, kun kiiruhdan kohti keskustaa. Seuraava erikoiskoe alkaa, kun pääsen Kaivokadulle. Pyörätie loppuu tai en ole ihan varma, mutta joka tapauksessa puikkelehdin tietyömaan, kävelijöiden ja posteljoonin (kärryineen) keskeltä Pikkutorinkadulle. Ilmeisesti tässä pitäisi viimeistään nousta pyörän selästä. En tee sitä, vaan ajan uhmakkaasti kävelykadulle ja sen läpi. Erikoiskoe kolmonen sisältää haasteellisen kapean Emilian terassin sivuitse kulkevan taipaleen sekä torikojujen ja niiden asiakkaiden väistämisen. Ajoitus on tärkeä. Kävelevät ihmiset ovat arvaamattomia.



Saavun Sibeliuksen kadulle ilman havereita. Nyt viimeistään on noustava pyörän selästä (mukulakivet, autot, kävelijät, torihässäkkä jne.). Kävelytaipale on pituudeltaan korkeintaan 50 metriä eli Sibeliuksen kadulta torin puoleen väliin, josta taas alkaa pyörätie.



Eiköhän katteen ja sen ympäristön rakentamisen yhteydessä olisi aika laittaa pyöräreitti kuntoon Hämeenlinnan kasvavalta läntiseltä alueelta keskustaan asti. Se vaatisi pyörätien erottamisen moottoritien katteen päältä, Turuntien pätkältä Kaivokadusta Pikkutorinkadulle, Pikkutorinkadun reunasta, osasta kävelykatua ja lopuksi se riivattu vajaa 50 metriä torin reunaa, jolloin pyöräilijä on taas laillisilla pyöräilyvesillä. Taidan olla yhteydessä samoin tein tiestöstä vastaaviin virkamiehiin. Tosin autoni pitäisi tulla tänään huollosta….

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Hometta siellä ja hometta täällä



Seminaarinkoulusta kantautuu huolestuttavia uutisia. Liikuntasalista on löytynyt vesivaurioita Suomen yliopistokiinteistöjen tutkimuksissa. Mitä ihmettä! Lautakunnalle informoitiin ennen OKL:n ja Normaalikoulun kiinteistöjen vuokraamista, että tilat ovat Yliopistokiinteistöjen tutkimusten mukaan kunnossa ja että remonttitarve koskee ilmastointia, ruokalaa ym. sellaista, joka mahdollistaa tilojen muuttamisen perusopetuksen oppilaille sopivaksi. Ja nyt sitten hometta! Joka on löytynyt yliopistokiinteistöjen tutkimuksissa!



On selvää, että virhe on tapahtunut ja se pitää korjata. Lapsia ei voi pitää homeisissa tiloissa. Asia ei kuitenkaan saa jäädä tähän vaan siitä pitää oppia. Eli nyt kun opetuspalveluiden tilaajavirkamiehet esim. tarkastelevat mahdollisuutta siirtää lukiokoulutuksen remonttitarpeessa oleviin HAMK:in kiinteistöihin Myllymäen laelle tulee lautakunnan olla erityisen tarkkana.



En tiedä miten kattavia tutkimusten tulee olla, jotta jokainen vanhoissa rakennuksissa oleva mahdollinen itiöpesäke saadaan kartoitettua, mutta Seminaarinkoulun kaltaiselle yllätykselle ei saa enää antaa mahdollisuutta. Tarvitaan useiden eri tahojen puolueettomia tutkimuksia päätöksenteon tueksi ja asiakirjat rakennuksissa tehdyistä remonteista ja niiden syistä. Rakennuksessa työskennelleiden kokemusten kartoittaminen saattaisi myös antaa lisätietoa rakennuksen todellisesta kunnosta. Ja mitä ylipäätään tulee lukiokoulutuksen yhdistämiseen yhdeksi massiiviseksi yli tuhannen opiskelijan yksiköksi, en ole ollenkaan varma sen toimivuudesta oppilaiden kannalta parhaana mahdollisena opiskelupaikkana.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Rakentamisen vaikeudesta



Koulut alkavat jälleen tänään. Koulutuskeskus Tavastian alueella rakennustyömaa on täydessä käynnissä. Samoin on laita esim. Rengossa ja Ojoisilla. Hykissä vielä odotellaan onko tuleva rakennustyömaa remonttirakentamista vai uudisrakentamista. Jos lautakunnan päätöstä olisi kuunneltu, olisi uudisrakentaminen päässyt jo alkuun, mutta kaupunginhallituksen päätöksellä asia on edelleen auki.


Rakennetaan nyt sitten uudisrakennuksia tai remontoidaan vanhaa, tulisi se tehdä huolella. On uskomatonta, miten huonosti isoja kiinteistöjä on rakennettu. Muistelen seuranneeni erästäkin isoa työmaata keskikaupungilla ja taivastellut eristeiden liottamista sateessa. Ei tarvitse olla mikään rakennusinsinööri ymmärtääkseen, ettei märistä eristeistä ainakaan mitään hyvää voi seurata.
Rakentamisen ohella tulisi kiinteistöjen huoltoon varata rahoitusta. Ei omakotitalokaan ilman pientä (tai vähän isompaa) huoltoa pysy kunnossa. Tämä on Hämeenlinnassa unohdettu lähes tyystin.


Rakennetaan ja peruskorjataan Hämeenlinnaan terveitä ja hengittäviä kiinteistöjä ja pidetään niistä huolta. Korjauksen korjauksen korjaukseen ei millään kunnalla ole varaa. Ja sitä paitsi ihmisillä on oikeus työskennellä ja tulla hoidetuksi ja koulutetuksi terveellisissä ja asianmukaisissa tiloissa.

torstai 9. elokuuta 2012

Potilaan ja hoitotiimin yhteistyöllä hoidon laatu paremmaksi






Kuntien sosiaali-ja terveysmenot kasvavat jatkuvasti. Paniikkinappulaa ollaan jo painamassa, kun laki hoitajien minimitarpeesta vanhustenhuollossa alkaa olla loppusuoralla. Pelätään kustannusten nousua ja toisaalta epäillään parantaako hoitajien lisääminen vanhustenhuollon laatua. On hoitajien määrä 0,5 tai 0,32 yhtä potilasta kohden, se ei suoraan vaikuta hoidon tuloksellisuuteen. Keskeistä on hoitajien halu kehittää työtään ja työyhteisön antama tuki kehittämistyölle.

Filosofi Pekka Himanen on puhunut jo pitkään rikastavien työyhteisöjen puolesta. Kaiken lähtökohtana on luottamus. Ihmisen pitää tuntea olevansa työpaikalla hyväksytty ja turvassa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Työpaikkakiusaamiseen, väkivallan ehkäisyyn ja turvallisiin työoloihin tulee kiinnittää huomiota. Myös työsuhteen pysyvyys lisää luottamuksen tunnetta. Toinen toistensa arvostus on rikastavan työyhteisön moottori. Ihminen uskaltaa tuoda ideoitaan ja ajatuksiaan esille. Yhdessä niistä voidaan luoda jotain uutta. Uuden luominen – luovuus onkin rikastavan yhteisön vahvuus.

Luovuutta terveydenhuollon kehittämisessä tarvitaankin. Ongelmana on pitkäaikaissairaanhoidon kustannusten lisääntyminen. Tähän vastaamiseksi on Suomessakin lähdetty kehittelemään ns. terveyshyötymallia. Terveyshyötymallin keskiössä on potilaan ja hoitotiimin välinen yhteistyö, jossa yhdessä luodaan suuntaviivat potilaan hoitotarpeeseen vastaamiselle. Ei siis ole vain yhtä toimintamallia, jota toteutetaan kaikkien potilaiden kohdalla, vaan vuorovaikutuksessa syntyneitä monimuotoisia mahdollisuuksia hoidon toteutumiseksi. Potilaan omahoidon tukeminen ja toisaalta hoitotiimin tuttuus ja sen tuoma turva auttavat potilasta ottamaan vastuuta oman terveytensä ylläpitämisestä pitkäaikaissairauden tuomista haitoista huolimatta. Tämä tuottaa mittavaa terveyshyötyä potilaalle itselleen, sekä vähentää pitkäaikaissairauksista aiheutuvia kustannuksia.

tiistai 7. elokuuta 2012

Tavoitteena kaikille jatkokoulutuspaikka


9.luokan loppuminen jättää monet nuoret aluksi tyhjän päälle. Erityisen tukalassa tilanteessa ovat ne, jotka eivät syystä tai toisesta ole päässeet haluamaansa jatkokoulutuspaikkaan. Onneksi Hämeenlinnassa on tarjolla erilaisia mahdollisuuksia näille nuorille.

Ammattistartti koulutuskeskus Tavastiassa näyttää olevan suosituin kohde ilman haluamaansa jatkokoulutuspaikkaa jääneiden parissa. 100 hakijaa, joista valittiin 34. Kun tätä vertaa 10-luokan suosioon, ero on huima. 20-25 mahtuu mutta vasta 12 on ilmoittautunut. Aikuislukion numeroidenkorotusluokalle ei ole ilmoittautunut ketään! (HäSa 8.8.2012) Miksi näin?

Ammattistartti-luokalla painotetaan työelämäyhteistyötä, kun taas 10-luokka saatetaan kokea liian koulumaiseksi. Luulisin että aikuislukion tarjoamasta numeroidenkorotusmahdollisuudesta ei ole vain yksinkertaisesti tiedetty. Mitä pitäisi tehdä?

Ammattistartin suosio osoittaa, että nuoret suosivat työpainotteista opiskelua. Tämä pitäisi ottaa huomioon myös 10-luokan toiminnan suunnittelussa ja markkinoinnissa. Kun 10-luokalla olevat lukiokoulutusta havittelevat nuoret sijoittuisivat aikuislukion numeronkorotuslinjalle, voitaisiin 10-luokalla keskittyä työpainotteisuutta korostavaan opiskeluun. Vierailut ja työskentely työpaikoilla auttavat nuorta ammatinvalintaan liittyvissä kysymyksissä ja edistävät itselle sopivimman ammatin löytymistä. Työpainotteisuus opettaa myös perinteistä koulunpitoa paremmin työelämätaitoja, joiden oppimista tulisi muutoinkin edistää nykyistä enemmän. 

Sibelius, sauna ja sisu…

Hämeenlinna on Suomen tii-laakso. Kenttiä on niin tiheässä, että hyvä pelaaja pystyy lyömään pallon melkeinpä kentältä toiselle! Myös kenttien markkinointi on kunnossa. Hyvä esimerkki tästä on Vanajanlinnan ja sen ympärille rakennetun LinnaGolfin näkyvyys erilaisissa medioissa ja sitä kautta tunnettuus niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Tätä markkinointiosaamista ja rohkeutta kaivataan lisää. Meillä on Sibelius, Uno Cygnaeus, rantareitti, Hämeen Linna, Aulanko ja kohta Janakkalassa mini-Fiskars. Nyt tarvitaan markkinointia.



Parin vuoden kuluttua on Sibelius- juhlavuosi. Kiinnostus Sibeliusta kohtaan on maailmalla jatkuva. Vaaditaan pitkäjänteinen suunnitelma ja sille rahoitus, jotta tätä Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuotta 2015 voidaan hyödyntää Hämeenlinnan saamiseksi maailmankartalle, ja ihan Suomenkin kartalle,  Sibeliuksen syntymäkaupunkina (suurin osa suomalaisista taitaisi veikata Lahtea!). Sibelius-turistit tuovat elävyyttä kaupunkiin ja rahaa yrittäjien ja sitä kautta kaupungin kassaan. Ja tämä ei saa jäädä vain juhlavuoteen. Juhlavuotta varten rakennetut kokonaisuudet tulee voida ainakin osaltaan hyödyntää myös seuraavina vuosina, jotta saamme rakennetuksi kestävän maineen monipuolisena Sibeliuksen syntymäkaupunkina ja laadukkaiden musiikkitapahtumien järjestäjänä.

maanantai 6. elokuuta 2012

Hämeenlinna kehittyy-peukku alas vai ylös


Niukkuuden jakaminen on taitolaji. Yksi haluaa yhtä, toinen toista ja molemmat ovat ihan varmoja siitä, että juuri oma juttu on se kaikista tärkein. Vastakkainasettelulta ei voi välttyä poliittisessa keskustelussa (vaikka vastakkainasettelun ajan pitäisi olla ohi). Nettiadressissa toivotaan, että keskustan kehittäminen pysäytetään - verotulot pitäisi käyttää palvelujen tuottamiseen. Kaupunginhallitus toivoo, että kehitystä ei pysäytetä - näin saadaan lisää verotuloja palvelujen tuottamiseen. Minä toivon, että torin alle ei tule parkkipaikkaa (kaupungissa on jo tarpeeksi tyhjiä parkkipaikkoja parkkihalleissa ja lisää tulee moottoritien katteen alle) ja että Eteläranta rakennettaisiin (kaupungin portti etelästä moottoritien kautta kaupunkiin tulevien tervetulotoivotukseksi kaipaa totisesti kasvojen kohotusta) ja muuten mielestäni kate on hyvä juttu (tuo lisää työpaikkoja ja mikä mahtava tekemisen meininki on katetyömaalla jo nyt).


Kaupunki muuttuu kompromissien kautta. Nähtäväksi jää miten. Tärkeätä on, että Hämeenlinnan yrityselämän elinvoimaisuutta tuetaan (palaan tähän myöhemmin) - verotuloja tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän palvelujen tuottamiseen.

perjantai 3. elokuuta 2012

Päämäärät esille ensin


Perhe, lapset ja Hämeenlinna, siinä kolme asiaa, joiden hyvinvoinnista haluan pitää huolta. Politiikka tarkoittaa minulle yhteistyön tekemistä ihmisten kanssa.

Yhteistyön edellytyksenä on arvostus. Arvostamalla toisiamme ja keskittymällä olennaiseen, voimme yhdessä edistää kuntalaisten hyvinvointia kaikilla alueilla, myös taloudellisesti tiukkoina aikoina.

Haluan

  • pitää huolta lasten ja nuorten palveluista – lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus
  • kehittää tilaaja- tuottajamallia – kaivataan selkeämpää organisaatiorakennetta 
  • olla mukana luomassa tasavertaisia palveluja kuntalaisille – tarvitaan alueellisia lähipalveluja
  • kehittää Hämeenlinnasta entistä vetovoimaisemman matkailukaupungin – yrittäjien ja kaupunkiorganisaatioiden yhteistyöllä lisää turisteja tuomaan elävyyttä ja euroja Hämeenlinnaan
  • rakentaa yhteistyön siltoja Hämeenlinnan ja ympäristökuntien välille – tarvitsemme yhteistyötä niin yritysten elinvoimaisuuden säilyttämiseksi kuin palvelujen turvaamiseksi


torstai 2. elokuuta 2012

Sanojen aika

Olen päättänyt lähteä kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaaksi Hämeenlinnassa. Iso päätös. Joku saattaa ihmetellä että miksi - joku taas ei ihmettele yhtään. Vaikuttamaan tässä on haluttu lähteä ja tekemään Hämeenlinnasta parempi paikka asua ja elää.
Tämän blogin tarkoituksena on tuoda esille niitä sanoja, joita päässäni pyörii tulevien tekojen taustaksi. Myönnän, että olen ärsyyntynyt ylipirteiden ehdokkaiden höpötyksistä ja tyhjistä lupauksista vaalien alla (olen jopa kirjoittanut asiasta yleisönosastokirjoituksen). Ja nyt sitten tässä itse tulen lupailemaan kaikenlaista. Mutta... jatkan kirjoittamista myös valtuustoon pääsyn jälkeen ja kerron olenko pystynyt siirtymään sanoista tekoihin. Sen perusteella kukin voi sitten tehdä päätelmänsä olenko ollut äänen arvoinen ja toimia sen mukaisesti taas neljän vuoden kuluttua.