Suomalaisen peruskoulun brändi maailmalla oli 2000-luvun alussa huipussaan
hyvien PISA-tulosten vuoksi. Koulutusvientiin haluttiin panostaa, mutta samalla
todettiin peruskoulun olevan kulttuurinen tuote ja siksi vaikeasti
monistettavissa muihin kulttuureihin. Jos peruskoulua ei voinut myydä, ehkä siihen
liittyvästä rakentamisesta, kalusteista ja ohjelmistoista saataisiin hyviä vientituotteita.
Käynnistettiinkö Suomessa uudenlaisten avoimien oppimisympäristöjen rakentaminen
ja sitä tukeva opetussuunnitelmauudistus (professori Kari Uusikylän sanoin ”ihmiskoe
koululaisilla”) koulutusviennin edistämiseksi? (1.,2.,3.,4.)
Koulurakentamiseen liittyvät ratkaisut ovat tapetilla useassa kunnassa.
Erityisopettaja Kaija-Leena Savijoki totesi Hämeen Sanomien haastattelussa,
että pitää ottaa oppia saaduista kokemuksista (6.). Kokemuksia avoimissa ympäristöissä
toimimisesta onkin jo saatu sekä yrityspuolella että nyttemmin myös
perusopetuksesta. Avokonttoreissa melu haittaa keskittymistä ja
luottamuksellisia keskusteluja on vaikea käydä. Asiantuntijat ovat todenneet,
että työskentely avokonttorissa heikentää työntekijöiden lyhytkestoisen muistin
toimintaa ja vaikeuttaa luovien ratkaisujen tekemistä. (7.)
Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on jo useita vuosia
kritisoinut perusopetuksen muutosta lasten itseohjautuvuutta vaativaksi. (8.) Juuri julkaistu Katja
Jussilan väitöstutkimus kertoo 8,3% 8-vuotiaista oppilaista kärsivän
aistiyliherkkyydestä, joka vaikeuttaa oppimista erityisesti avoimissa
ympäristöissä, joissa ärsykkeitä on paljon. (9.) Myös muita tutkimuksia avoimista
oppimisympäristöistä löytyy esim. Malinen 2018. Onkin hämmentävää, että Opetushallituksen
edustajan ja opetusministerin suulla todetaan, että he eivät voi ottaa kantaa
siihen, onko joku ympäristö toista parempi, koska heillä ei ole siitä vielä
riittävästi tutkimustietoa. (9., 10.)
Uusikylän blogin (4.) kärjistys pistää pohtimaan nykykoulun arkea: ”Pyydän: älkää kertoko, että
monipuoliset oppimisympäristöt ja teknologia tuottavat sitä ja tätä hyvää.
Tietotekniikan merkitys ja järkevä opetuskäyttö on itsestään selvyys. Iso
avotila on joskus tarpeen, mutta monipuolisia menetelmiä voi käyttää paremmin
omassa luokassa. Metelissä hortoileva, opettajaa etsivä lapsi tarvitsee
kuitenkin syliä eikä muistitikkua! Opettajien pilkkaaminen eilisen vangeiksi on
typerää, suorastaan säälittävää, kun sen tekee joku, jolla ei ole mitään
ymmärrystä lapsesta ja pedagogiikasta.”
Tilastot kertovat karua kieltään. Lähes joka viides peruskoululainen sai tehostettua tai erityistä tukea
vuonna 2018. Tehostetun tuen oppilaiden osuus kasvoi edellisvuodesta 0,9
prosenttiyksikköä ja erityisen tuen oppilaiden osuus 0,4 prosenttiyksikköä. (5.) Kyse ei tietenkään ole
pelkästä perusopetuksen muutokseen liittyvästä ilmiöstä, mutta ei uudenlaisen
toimintakulttuurin yhteyttä lasten ja nuorten ongelmien lisääntymiseen voi
myöskään sivuuttaa.
Suomen noin 4 200 peruskoulu- ja lukiorakennuksesta moni joudutaan
lähivuosina joko peruskorjaamaan tai rakentamaan uudelleen (9.). Onkin ensiarvoisen tärkeää, että huomioimme rakentamisessa
oppilaiden tarpeet ja rakennamme kestäviä, ergonomisia, keskittyneen
työskentelyn mahdollistavia tiloja, jotka muuntautuvat tarpeen mukaan. ”Ihmiskoe” on osoittanut, että valittu tie ei
ole johtanut haluttuun tulokseen. On aika muuttaa suuntaa.
Lähteet:
1. Ylioppilaslehti 12.11.10, toim. Maria Manner
2. https://www.rakennuslehti.fi/2008/12/rymshok-etenee-ryminalla-lahes-40-ilmoittautunut-osakkaaksi/
3. Cookbook s.3, 2015
6. Häsa 12.1.2020, toim.
Iiro-Pekka Airola
10.
Hesa, 26.1.2020, toim..Jussi Konttinen