sunnuntai 26. tammikuuta 2020

On aika muuttaa koulurakentamisen suuntaa


Suomalaisen peruskoulun brändi maailmalla oli 2000-luvun alussa huipussaan hyvien PISA-tulosten vuoksi. Koulutusvientiin haluttiin panostaa, mutta samalla todettiin peruskoulun olevan kulttuurinen tuote ja siksi vaikeasti monistettavissa muihin kulttuureihin. Jos peruskoulua ei voinut myydä, ehkä siihen liittyvästä rakentamisesta, kalusteista ja ohjelmistoista saataisiin hyviä vientituotteita. Käynnistettiinkö Suomessa uudenlaisten avoimien oppimisympäristöjen rakentaminen ja sitä tukeva opetussuunnitelmauudistus (professori Kari Uusikylän sanoin ”ihmiskoe koululaisilla”) koulutusviennin edistämiseksi? (1.,2.,3.,4.)

Koulurakentamiseen liittyvät ratkaisut ovat tapetilla useassa kunnassa. Erityisopettaja Kaija-Leena Savijoki totesi Hämeen Sanomien haastattelussa, että pitää ottaa oppia saaduista kokemuksista (6.). Kokemuksia avoimissa ympäristöissä toimimisesta onkin jo saatu sekä yrityspuolella että nyttemmin myös perusopetuksesta. Avokonttoreissa melu haittaa keskittymistä ja luottamuksellisia keskusteluja on vaikea käydä. Asiantuntijat ovat todenneet, että työskentely avokonttorissa heikentää työntekijöiden lyhytkestoisen muistin toimintaa ja vaikeuttaa luovien ratkaisujen tekemistä. (7.)

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on jo useita vuosia kritisoinut perusopetuksen muutosta lasten itseohjautuvuutta vaativaksi. (8.) Juuri julkaistu Katja Jussilan väitöstutkimus kertoo 8,3% 8-vuotiaista oppilaista kärsivän aistiyliherkkyydestä, joka vaikeuttaa oppimista erityisesti avoimissa ympäristöissä, joissa ärsykkeitä on paljon. (9.) Myös muita tutkimuksia avoimista oppimisympäristöistä löytyy esim. Malinen 2018. Onkin hämmentävää, että Opetushallituksen edustajan ja opetusministerin suulla todetaan, että he eivät voi ottaa kantaa siihen, onko joku ympäristö toista parempi, koska heillä ei ole siitä vielä riittävästi tutkimustietoa. (9., 10.)  

Uusikylän blogin (4.) kärjistys pistää pohtimaan nykykoulun arkea: ”Pyydän: älkää kertoko, että monipuoliset oppimisympäristöt ja teknologia tuottavat sitä ja tätä hyvää. Tietotekniikan merkitys ja järkevä opetuskäyttö on itsestään selvyys. Iso avotila on joskus tarpeen, mutta monipuolisia menetelmiä voi käyttää paremmin omassa luokassa. Metelissä hortoileva, opettajaa etsivä lapsi tarvitsee kuitenkin syliä eikä muistitikkua! Opettajien pilkkaaminen eilisen vangeiksi on typerää, suorastaan säälittävää, kun sen tekee joku, jolla ei ole mitään ymmärrystä lapsesta ja pedagogiikasta.”

Tilastot kertovat karua kieltään. Lähes joka viides peruskoululainen sai tehostettua tai erityistä tukea vuonna 2018. Tehostetun tuen oppilaiden osuus kasvoi edellisvuodesta 0,9 prosenttiyksikköä ja erityisen tuen oppilaiden osuus 0,4 prosenttiyksikköä. (5.) Kyse ei tietenkään ole pelkästä perusopetuksen muutokseen liittyvästä ilmiöstä, mutta ei uudenlaisen toimintakulttuurin yhteyttä lasten ja nuorten ongelmien lisääntymiseen voi myöskään sivuuttaa.

Suomen noin 4 200 peruskoulu- ja lukiorakennuksesta moni joudutaan lähivuosina joko peruskorjaamaan tai rakentamaan uudelleen (9.). Onkin ensiarvoisen tärkeää, että  huomioimme rakentamisessa oppilaiden tarpeet ja rakennamme kestäviä, ergonomisia, keskittyneen työskentelyn mahdollistavia tiloja, jotka muuntautuvat tarpeen mukaan. ”Ihmiskoe” on osoittanut, että valittu tie ei ole johtanut haluttuun tulokseen. On aika muuttaa suuntaa.



Lähteet:
1.       Ylioppilaslehti 12.11.10, toim. Maria Manner
3.       Cookbook s.3, 2015
4.       uusikyla.com, 14.11.2019
5.       stat.fi, 19.6.2019
6.       Häsa 12.1.2020, toim. Iiro-Pekka Airola
7.       yle.fi, 29.4.2015, toim. Niina Keski-Korpela.)
8.       Lääkärilehti 37/15; https://www.hs.fi/elama/art,18.11.2018
9.       yle.fi 9.1.2020, toim. Kirsi Karppinen
10.    Hesa, 26.1.2020, toim..Jussi Konttinen