keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Vahva Kanta-Häme tarvitsee kolme kirkasta tähteä

Kanta-Hämeen vetovoima laskee. EK:n kuntarankingin tuloksissa Hämeenlinnan seutukunnan vetovoima on pudonnut muutaman vuoden aikana sijalta 3 sijalle 12 (Häsa 15.2.). Nyt on viimeistään aika tarttua toimeen – jopa Hämeessä. Mielestäni koko Kanta-Hämeen tulevaisuuden kannalta vahva Riihimäen, Forssan ja Hämeenlinna muodostama ”kolmen tähden maakunta”, tuottaa parhaiten vetovoimaa ja työpaikkoja alueelle.
Kanta-Hämettä yhdistävät monet tekijät: kahdeksan tähden sairaala -hanke, Hämeen ammattikorkeakoulu, matkailu ja muu elinkeinoelämä sekä yhteinen historia koko Suomen vilja-aittana. Väen vängällä tunnutaan kuitenkin etsittävän tekijöitä, jotka heikentävät maakunnan yhtenäisyyttä. Tosiasia on, että yhtenäisenä maakuntana sen kolmella tähdellä on parhaat mahdollisuudet vaikuttaa alueen vetovoimaisuuteen.
Vetovoima ei synny itsestään, vaan tarvitaan tekoja, jotka nostavat maakuntamme profiilia. Yhteistyötä ja vuorovaikutusta on kehitettävä. Viestinnän tulee keskittyä alueella tapahtuviin positiivisiin asioihin. Kärkiyritysten ja suurten työllistäjien on tehtävä yhteistyötä keskuskaupunkien kanssa, jotta veturiyritykset pysyvät alueella ja haluavat kehittää toimintaansa. Yritysmyönteinen ilmapiiri lähtee yksilöistä ja etenee siitä kohti tekemisen kulttuuria. Muutamat keskeiset yritysjohtajat voisivatkin nostaa omaa profiiliaan alueen kehittäjänä. Silloin myös pienemmät yritykset uskaltaisivat lähteä mukaan. Tarvitaan myös yhteistyötä alueen yritysten ja oppilaitosten kesken. Kuntien päättäjien tulee luoda mahdollisuuksia kaavoituksen ja toiminta-alustojen luomisen kautta alueella tapahtuvalle kehittämistoiminnalle. Tarvitaan myös laajempaa yhteistyötä poliitikkojen kesken. Yhteinen kehittämisen tahtotila ja yli puoluerajojen tapahtuva aluevaikuttaminen vievät koko maakuntaa eteenpäin. Eripuran kylväminen on saatava loppumaan.
Kanta-Hämeen maakunnan hajoaminen ei palvele ketään. Hämeenlinna Pirkanmaan, Forssa Varsinaissuomen ja Riihimäki Uudenmaan maakunnan laitamilla eivät loista kirkkaana, vaan ne katoavat pikkuhiljaa isojen keskusten otteessa. Mutta yhdessä nämä kolme kaupunkia muodostavat kirkkaana loistavan tähdistön - Kanta-Hämeen Orionin vyön.

maanantai 11. helmikuuta 2019

Perustulo tavoitteena


Perustulo, yleistuki ja monet muut käsitteet sinkoilevat, kun sosiaaliturvan uudistusta pohditaan. Siitä ollaan yksimielisiä, että sosiaaliturvaa tulee uudistaa.
Kokoomuksen malli on vastikkeellinen yleistuki (Kokoomus.fi), jonka toteutuksen mahdollistaisi tämän vuoden alusta voimaan tullut tulorekisteri-järjestelmä. Kun kaikki henkilön saama tulo kirjataan ajantasaiseen tulorekisteri- järjestelmään, se mahdollistaa tarveperusteisen sosiaalietuuden maksun, joka sopeutuu automaattisesti tulojen muutoksiin. Kuukausittainen varma perustulo toteutuu, mutta osa siitä on itse ansaittua tuloa ja osa yhteiskunnan maksamaa.
Tuen saamisen ehtona olisi aktiivinen työnhaku sekä osallistuminen työllistymistä edistäviin palveluihin. Työllistymistä edistävien palveluiden saatavuutta ja sisältöä myös edelleen kehitettäisiin osana uudistusta. Tämän osa-alueen kehittämisen tarve onkin ilmeinen. Tuensaajalla olisi velvollisuus hakea kokoaikaista työtä tai hankkia yrittäjätuloja tietyn tavoitetason verran. Pienyrittäjän olisi tämän mallin kautta turvallista aloittaa yritystoiminta hieman pienemmälläkin asiakaspohjalla, koska tukiosuus kompensoisi alkuvaiheen tulonmuodostusta.
Haluaisin nostaa tuensaajiksi myös tavoitteellisesti urheilua harrastavat henkilöt, jotka eivät urheilu-uran vuoksi voi vastaanottaa työtä, vaikka ikänsä puolesta heidän pitäisi alkaa kantaa vastuuta elämästään. Näiden henkilöiden toimeentulo on vanhempien varassa. Jos haluamme, että Suomessa on tulevaisuudessakin huippu-urheilijoita, tulisi tarkkaan pohtia, miten tavoitteellisesti urheiluun suhtautuvien nuorten aikuisten urapolkua voitaisiin tukea.
Joka tapauksessa sosiaaliturvauudistuksen tulee tuoda ratkaisuja yhteiskunnan muutokseen sellaiseksi, jossa kaikilla ei ole kokonaikaisesti töitä. Robottien käyttö, digitalisaatio ja automaatio lisäävät epätyypillisiä työsuhteita entisestään. Tästä ovat puhuneet niin finanssivaikuttaja Björn Wahlroos (https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/203707-bjorn-wahlroos-livessa-perustulo-ja-matalapalkat-pian-suomeen-ainoa-vaihtoehto) kuin Citigroupin analyytikko Willen Buiter (HS viikko 6/2019). Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä ei hevillä taivu pätkä- ja silpputöitä tai osa-aikaisia töitä tekevien toimeentulon tukemiseen.
Valtioneuvosto julkaisussa 28.1. Mahdollisuudet Suomella kansliapäälliköt arvoivat Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksia tulevalla hallituskaudella. Keskeiset päämäärät Suomen tulevaisuuden kannalta ovat yhdenvertaisuuden edistäminen, kestävä kasvu sekä turvallinen ja vakaa yhteiskunta. Hyvinvointiyhteiskunnan kestävyys edellyttää mahdollisimman monen osallistumista; työllisyysaste on edelleen keskeinen mittari. Työhön osallistumista voidaan edistää työn ja muun elämän yhteensovittamisella ja mahdollistamalla sujuva siirtyminen työstä toiseen. (Valtioneuvoston julkaisuja 1/2019: Mahdollisuudet Suomelle.)  Näen, että verotulojen lisäämiseksi ja hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi sosiaaliturvauudistuksessa tulee ennen kaikkea keskittyä työn tekemisen ja toimeliaisuuden eri muotojen mahdollistamiseen.  Sosiaaliturvauudistuksessa tulee ratkaista, miten toteutetaan sosiaaliturva, joka mahdollistaa palkkatyön, yrittäjyyden ml. alustatyön ja osaamisen kehittämisen joustavan yhdistämisen ja vuorottelun eri elämäntilanteissa. Kuten perustulokokeilu osoitti, tuloturva lisää hyvinvointia, vakauttaa elämäntilannetta ja mahdollistaa turvallisen tulevaisuuden suunnittelun epätyypillisistä työsuhteista huolimatta. Onnistunut sosiaaliturvauudistus on myös perhepolitiikkaa parhaimmillaan.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Millaista on hyvä hoito? – hoitotyön arvot


Aluksi tarina. Olin 10 vuotiaana lähes kuukauden sairaalassa vuodepotilaana käsivamman vuoksi. Kolmesta kohtaan käden luihin oli kiinnitetty painoja, jotka vetivät luita kohdilleen. En saanut sinä aikana nousta sängystä missään vaiheessa. Luonnollisesti kuukauden aikana sängyn ympärille kertyi muutakin tavaraa kuin vetolaite. Se ei käynyt yhdelle hoitajalle, joka ei pystynyt ilmeisesti työskentelemään tarpeeksi tehokkaasti kaiken tavaran keskellä. Hän otti tavakseen töniä vetolaitetta, johon käteni oli kiinnitetty. Pelkäsin joka päivä, onko hän vuorossa.
Illat olivat sairaalassa pahimpia. Kauhea koti-ikävä. Onneksi vastoin 70-luvun lopun sairaalakäytänteitä, vanhemmillani oli mahdollisuus tulla myös vierailuajan ulkopuolella minua katsomaan. Läheisten läsnäolo oli todella tärkeää.
----------------------------------------------------
Olen tutkinut hoitajien ja hoitotyön johdon arvoja. Molemmissa ryhmissä korostuvat lähipiirin hyvän, itsellisyyden ja yhdenmukaisuuden arvostaminen. Jos toimit hoitotyössä, ensimmäinen edellytys on, että pidät ihmisistä. Siksi tarvitsemme soveltuvuuskokeet, joiden pohjalta työhön valikoituvat henkilöt, jotka haluavat työskennellä ihmisten parissa heidän hyväkseen.
Itsellisyyttä tarvitaan, sillä läheskään aina ei ole ketään keltä kysyä. Siksi osaaminen tulee varmistaa koulutuksen ja harjoittelun kautta. Kun varmuus omasta osaamisesta lisääntyy, lisääntyy myös kyky toimia itsellisesti.
Yhdenmukaisuus liittyy vastuuseen. Hoitotyö on tarkoin määriteltyä. Hyvä niin, sillä kyseessä on ihmisen elämä. Olen pohtinut paljon yhdenmukaisuuden ja yksilöllisyyden välistä problematiikkaa. Toisaalta tarvitsemme yhteisiä käytänteitä esim. käypä hoito suositukset, mutta toisaalta pitäisi myös tunnistaa ihmisten erilaisuus. Tässäkin käännyn koulutuksen puoleen. Osaaminen tulee saada hoitotyössä toimiville niin hyvälle tasolle, että työkalupakista löytyy osaamista myös yksilökohtaiseen hoitotoiminnan muokkaamiseen.
Minulle hoitotyön laatu tarkoittaa arvostavaa, osaavaa ja lämmintä kohtaamista, jossa koen, että olen turvassa hyvissä ja osaavissa käsissä. Se tarkoittaa myös mahdollisuutta saada hoitoon mukaan läheiset. 
Hoitotyön laatua ei ratkaista yksin desimaaleilla. Se ratkaistaan löytämällä koulutukseen alalle soveliaat ihmiset, antamalla heille tarvittava osaaminen toimia vaativassa työssään ja luoda työelämään heille edellytykset toimia hoitotyön arvojen mukaisesti. Hoitotyön laatu tulee nostaa keskiöön.