Pohdin vaalipäällikköni kanssa, että mitäs jos tehtäisiin minusta
haastattelu ja pistettäisiin se näin blogin kautta julkisuuteen. Saisivat
äänestäjät hieman eri kantilta selvyyttä millainen ihminen olen. Näin tehtiin.
Eli olkaatten hyvä – ehdokas Helena Lehkosen (152) ”syvähaastattelu”.
Mikä on koko nimesi?
Helena Marjukka Lehkonen (os. Nurminen). Välillä häpesin
toista nimeäni, sillä pienenä rasavillinä tyttönä pojat kutsuivat minua välillä
Kenraali Jukaksi. Olihan se häpäisy, että nimessä on pojan nimi mukana.
Missä asut?
Asun Hirsimäessä, Ahveniston sairaalalta noin 2 km Renkoon päin.
Millainen perhe sinulla on?
Perheeseeni kuuluu kaksi lasta, 13- ja 17- vuotiaat pojat,
mieheni Timo ja koiramme Osku.
Lempiruokasi?
Koko pienen ikäni olen pitänyt pastasta, mutta pari vuotta
sitten jouduin lopettamaan vehnän syönnin. Nykyään pidän fetasalaatista ehkä
kaikkein eniten. Niin ja makkaraa tykkään myös syödä.
Horoskooppimerkki?
Diplomaattinen Vaaka
Mitä inhoat?
Epäreiluutta
Mitä rakastat?
Sitä että saa rakastaa ja saa rakkautta.
Missä olet 10 vuoden kuluttua?
Yrittäjänä ja tutkijana. Hiljaisen tiedon analysointi on
vienyt minua ympäri Suomea ja olen päässyt tutustumaan moniin mielenkiintoisiin
ihmisiin. Politiikkaa teen edelleen.
Paras saavutuksesi?
Ihanat lapset ja väitöskirjan loppuun saattaminen. Kunnia
ihanista lapsista kuuluu tietysti myös heille itselleen ja Timolle. Ja kun
tarkemmin ajattelen, perheellä oli myös suuri merkitys väitöskirjan kirjoittamisen
mahdollistajana. Olen onnekas J
Pahin mokasi?
Niitä on monia. Yksittäistä mokaa en tähän hetkeen muista,
mutta minulla on tapana päästää suustani todellisia sammakoita yrittäessäni
yllättävässä tilanteessa tehdä vaikutuksen puhekumppaniini. Usein tilanne
etenee niin, että sanon jotain tyhmää ja sitten pahennan tilannetta alkamalla
selitellä sanomaani. Lopulta olen solmussa…hissi, kassajono ym. ovat pahoja
Miksi haluat kunnallispolitiikkaan?
Kiinnostukseni lähti väitöstyöstäni, jossa tutkin
rehtoreiden työssä selviytymistä. Rehtoreiden suusta kuulin useaan otteeseen,
miten poukkoileva kunnallispolitiikka hankaloittaa heidän työtään. Ajattelin
silloin, että politiikkaan on päästävä, jotta pääsee vaikuttamaan koulujen
asioihin. Neljä vuotta lasten ja nuorten lautakunnassa on ollut hyvä oppi ja
olen nähnyt, miten laaja kenttä pitää lasten ja nuorten asioiden hoitamiseksi
hallita. Mutta on selvää, että todellinen vaikuttaminen vaatii paikan
valtuustoon ja mielellään myös kaupunginhallitukseen.
Mitä teet jos et pääse valtuustoon?
Keskityn entistä paremmin yritykseni eteenpäin viemiseen ja
hoidan annetut luottamustehtävät mahdollisimman hyvin. Mutta haluan uskoa, että
nyt on minun vuoroni päästä käyttämään omaa osaamistani kaupunkilaisten hyväksi
J