Viime kevään
palveluverkkokeskustelu Kanta-Hämeenlinnan lasten ja nuorten palveluverkosta
sai asukkaat liikkeelle ei ehkä niinkään kuulemistilaisuuksiin mutta nettiin-
Yli 2000 allekirjoitusta asiaa koskeviin erilaisiin nettiadresseihin.
Palveluverkko on itsellenikin
tärkeä asia ja oikeastaan syy siihen miksi ylipäätään lähdin politiikkaan.
Kirjoitin vuosi sitten blogissani seuraavaa: ”Mikähän se sellainen asia olisi, että pönttöön pitäisi mennä? Taitaa
ne olla nuo koulu- ja päiväkotijutut jotka edelleen mielessä tärkeinä asioina
pyörii. Monimuotoisuuden puolustaminen, että voisi olla monia erilaisia
yksiköitä, eikä vaan isoja laitoksia. Että olisi vaihtoehtoja valita.” Jätin
valtuuston kokouksessa puhujapönttöön menon väliin, mutta olin todella iloinen
siitä, että palveluverkkopykälän hyväksyminen mahdollistaa nyt erikokoisten ja
monimuotoisten yksiköiden kehittämisen. Lisäksi se mahdollistaa myös laajemmin uudenlaiseen
palveluverkkoajattelun. Käytän tarkoituksella sanaa palveluverkko, enkä vain koulu
ja päiväkotiverkko, sillä mielestäni monet syyt puoltavat uudella tavalla
toimivan moniammatillisen ja alueellisen palveluverkon rakentamista. Alueella
tarkoitan tässä esimerkiksi läntistä keskustan aluetta tai vaikkapa Kalvolan kaupunginosaa.
Lastensuojelun menoylitykset
ovat ehkä päällimmäisenä suuntaamassa ajatuksia asioiden toisin tekemisen
velvoitteeseen. Näin ei voi jatkua. 3,7 miljoonalla jonka suuruinen lastensuojelun
ylitys siis tällä hetkellä tullee olemaan, olisi voitu palkata 80 päätoimista
perhetyöntekijää vuodeksi perheisiin tukemaan arjen sujuvuutta. Tarvitaan
jämäkämpää otetta, perheiden kokonaisvaltaista tukemista, lastensuojelun ja
aikuissosiaalityön yhteistyötä, jotta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa. Eikä
vaan siis lasten vaan myös aikuisten ongelmiin. Niistä kun sitten usein seuraa
lasten ongelmat.
Toinen toisin tekemisen
velvoite syntyy mielestäni tulevan sote uudistuksen pohjalta. Palvelutuotantomme
on saatava sellaiseen kuntoon, että saamme itse järjestettäväksemme sosiaali ja
terveyspalvelut myös tulevaisuudessa. Yksi askel tähän oli Terveyspalvelut liikelaitoksen
lakkauttaminen ja johtamisjärjestelmän kehittäminen. Toinen askel liittyy
hyväksyttyyn lasten ja nuorten palveluverkkopykälään. Haluammeko että tulevassa
investointirakentamisissa varataan tilat alueen asukkaiden peruspalveluille
laajemmin ja uskommeko, että tämä lisäisi asukkaiden hyvinvointia ja sitä
kautta vähentäisi sosiaali ja terveysmenoja. Uskommeko myös, että tällä tavalla
saisimme oman sosiaali ja terveyspalveluiden tuotannon kehittymään niin, että
sote-palvelut voitaisiin myös tulevaisuudessa järjestää omana tuotantona. Tämä
tarkoittaisi esim. Nummen koulun
elinkaarimallirakentamisen kohdalla sitä, että
lautakuntien välillä tulisi käydä neuvotteluja siitä, millaisia tiloja itse asiassa
Nummelle tulisi rakentaa. Tämä on keskeistä, jotta osaamme sitten tulevalta
rakennuskumppanilta tilata oikeanlaisia tilaratkaisuja. Eli haluammeko, että
Nummen tai vaikkapa Hauhon yhtenäiskoulun kaltaisessa isossa keskeisessä
yksikössä olisi tarjolla alueen koko väestölle koulu ja päivähoitopalveluiden
lisäksi esim. hammashoitajan, terveydenhoitajan, sosiaalityöntekijän tai
esimerkiksi palveluohjauksen palvelut tai vaikkapa kirjasto ja nuorisotila.
Edellä esitetty liittyy myös
kolmanteen palveluverkon laajempaa tarkastelua puoltavaan asiaan: kaupunkistrategian
tavoitteena olevaan kaupungin toimitilojen monipuoliseen ja tehokkaaseen käyttöön
ja lähipalveluiden määrittämiseen. Hämeenlinna
on hakemassa mukaan kuntakokeiluun, joka mahdollistaa entistä paremmin
moniammatillisen yhteistyön perheiden tukemiseksi. Jos saamme tiloihin eri alojen
ammattilaisia toimimaan, tukevat myös tilat yhteistyön tekemistä ja ne ovat
myös tehokkaammassa käytössä kuin mitä ne olisivat, jos rakennuksessa toimisi
vain koulu tai päiväkoti. Tähän kehitykseen tarvitsemme yhteistä halua
määrittää lähipalvelut ja kykyä viedä tämä yhteinen näkymme eteenpäin hyvinkin
pikaisesti, sillä ensimmäiset palveluverkkoinvestoinnin ovat käsillä juuri nyt
ja sote -uudistuskin kolkuttaa ihan oven takana. Nyt jos koskaan tarvitaan
yhteistä keskustelua siitä, miten linjaamme koulu, päiväkoti ja sote
palveluiden palveluverkon niin kanta- Hämeenlinnassa kuin myös laajemmin muissakin
kaupunginosissa ja miten rahoitamme tulevat investoinnit.
Kirjoitin Kylä kaupungissa
hankkeen loppuraporttiin pari vuotta sitten tekstin, joka tuo esille oman
ajatukseni palveluiden tulevasta suunnasta. ”Olen
visioinut, että Hämeenlinnassa olisi tulevaisuudessa järjestelmä, jonka avulla
asukkaiden tarpeet ja muu saatu palaute ohjaisi poliittista päätöksentekoa ja
tieto alueiden tarpeista saataisiin ohjaamaan lautakunnille tulevia esityksiä.
Demokratia ei tulevaisuudessa ehkä tarkoittaisikaan enää sitä että kaikille
alueille annetaan saman verran vaan että alueet saavat tarpeen mukaan. Tämä edellyttää
avointa vuorovaikutusta ja luottamusta kuntalaisten, poliitikkojen ja
virkamiesten kesken. Kaiken tämän yhteistyön tavoitteena on lapsen ja
nuoren hyvän päivän mahdollistaminen tasavertaisesti koko Hämeenlinnassa.
Tarvitaan varhaisen puuttumisen mahdollistavia rakenteita, tarpeenmukaisia ja
monimuotoisia palveluja, jotka tukevat perheitä ja alueen asukkaita kokonaisvaltaisesti.”. Valtuuston hyväksymä palveluverkkoratkaisu on parhaimmillaan
askel juuri tähän suuntaan.