On kiitoksen aika

Kampanjointi lähestyy loppuaan. Vielä huomenna lauantaina on Reskalla vaalitilaisuus, mutta sitten alkaa vaalirauha.

 

Kulunut kampanjointikevät on yllättänyt minut positiivisesti. Yhteisen tekemisen meininki niin Kokoomuksen ehdokkaiden kesken kuin myös tukiryhmän kanssa on ollut mahtavan voimaannuttavaa ja innostavaa. Jos tällainen positiivinen pöhinä saadaan jatkumaan myös vaalien jälkeen, ollaan uuden ajan äärellä. Ja miksei saataisi. Olen huomannut, että hyvin usein tarvitaan vain muutama positiivisuuden kautta asioita eteenpäin vievä henkilö, joilla on kyky saada muut mukaan, niin asioihin saadaan positiivinen vire. Ihmiset haluavat kuulua ja toimia ryhmässä, jossa tällainen vire löytyy.

 

Haluankin kiittää ainakin Timoa, Seppoa, Pia-Ninaa, Päiviä, Saraa, Villeä, Jennaa, Pauliinaa, Miinaa, Jaakkoa, Jarmoa, Maria, Satua, Minnaa, Kaita, Pasia, Nunnua, Suskua, Kallea, Matea, Tuulaa, Rafaelia, Sannaa, Helenaa, Jaria, Riikkaa, Katria, Ollipekkaa, Olavia, Peteä, Tuulikkia, Arjaa, Mattia, Tapania, Keijoa, Mikaa, toista Timoa … ja jos joku jäi mainitsematta niin myös häntä. Ilman teitä ja teidän innostavaa toimintaanne ei tästä vaalitouhusta tulisi yhtään mitään.

 

Jännitetään sunnuntaina tulosta (uskon kyllä vahvasti Kokoomuksen pärjäävän) ja on se sitten millainen tahansa, pidetään huolta siitä, että vaalien jälkeen kaikki ovat edelleen mukana tavalla tai toisella rakentamassa parempaa Hämeenlinnaa. Meitä kaikkia tarvitaan siinä J

Rakkaudesta, yhteiskunnasta ja perheistä

Olen onnekas, sillä olen saanut elää koko elämäni tuntien, että minua rakastetaan. On äiti ja isä ja lukuisia tätejä lapsuudessa. On ollut mummot, papat ja muorit. On rakastava aviomies ja lapset. Ihanat ystävät. Toistan vielä, että olen onnekas. Sattuma olisi voinut puuttua peliin ja elämänpolkuni muuttua aivan erilaiseksi.

Lapsuuteeni kuului tätien lauma. Nuoruudessani näin miten he yksitellen vanhenivat, siirtyivät kunnallisiin hoitolaitoksiin ja hiipuivat vähitellen pois. Näin myös miten vanhempani kävivät huolehtimassa apua tarvitsevista tädeistä ja iäkkäistä vanhemmistaan. Olen lukuisia kertoja vieraillut vanhainkodeissa tätieni ja mummoni luona milloin syöttämässä, milloin vain juttelemassa ja joskus jopa intiimien asioiden apuna. Se oli minulle luonnollista, sillä vanhempanikin tekivät niin. Minulle on yhtä luonnollista ajatella, että kun vanhempani tarvitsevat apua olen heidän käytettävissään. Kun rakastetaan, on myös mistä ammentaa vastarakkautta ja halua huolehtia.

Näin vaalien alla puhutaan paljon perheistä. Lapsiperheiden eriarvoisesta tilanteesta. Iäkkäiden ihmisten yksinäisyydestä. Yhteinen ymmärrys on, että kaikilla pitäisi olla ystäviä ja että perheiden eriarvoinen asema ei saisi näkyä vaikkapa lasten koulumenestyksessä. Mutta se näkyy. Ja yksinäisyys on todellista. Mikä on kunnan vastuu tässä tilanteessa?

Kunnan työntekijä ei voi koskaan korvata perhettä ja ystäviä, sillä virkamies ei rakasta, virkamies ei ole läheinen. Virkamies tukee asiakkaitaan siten, että yksilöt tai perheet pärjäisivät tuettuna eteenpäin ja kykenisivät pikkuhiljaa itsenäisesti huolehtimaan ja rakastamaan läheisiään. Yksilöiden voimavarat ovat erilaiset ja kohtalo heittelee ihmisiä arvaamattomiin ja epäoikeudenmukaiselta tuntuviin tilanteisiin. Perheiden tukeminen tällaisissa vaikeissa tilanteissa tulee ottaa kunnassa erityiseksi kärjeksi. Kun osaamme suunnata tuen oikein, pystymme auttamaan jo varhaisessa vaiheessa ihmisen vaikeiden aikojen yli ja ongelmat eivät kasva koko perheen kannalta ylivoimaisiksi.


Kun perheet voivat hyvin, voivat lapset perheissä hyvin ja perheen aikuisilla on voimavaroja huolehtia osaltaan myös iäkkäistä vanhemmistaan. Kun huolehtimisen taakkaa jaetaan, riittää jaettavaa paremmin kaikille ja ennen kaikkea niille, jotka eniten apua tarvitsevat. Perheiden hyvinvoinnista huolehtiminen tulee nostaa keskiöön ja pohtia, miten eri sektorit saadaan toimimaan yhteen perheiden parhaaksi.

Hämeenlinna - kulttuurikaupunki

Kulttuurin merkitystä voidaan pohtia monesta eri näkökulmasta. Ensimmäiseksi ajattelen, että kulttuurilla on itsearvo eli kulttuuri itsessään on tärkeää. Se kantaa merkityksiä meistä tässä hetkessä ja toisaalta siirtää menneiden sukupolvien merkityksiä meille tähän hetkeen. Ilman kulttuuria emme tiedä mistä olemme tulleet ja mihin näytämme olevan menossa.

Kulttuurilla on myös kautta aikojen ollut ihmisyyteen liittyvien tunteiden välittämisen merkitys. Kulttuuri avaa sydämemme tuntemaan asioita, joihin emme pääsisi käsiksi muuten. Ajatellaan vaikka musiikkia. Mikä muu vie meidät silmänräpäyksessä takaisin lapsuuteen kuin tuttu iltalaulu tai takaisin ensirakastumisen tunteeseen, kun kuulemme juuri siihen tilanteeseen liittyneen kappaleen.

Tunteiden synnyttämisen kautta kulttuurilla on myös ihmistä eheyttävä vaikutus. Kun ihminen pääsee käsiksi koettuihin tunteisiin, hän pystyy työstämään niitä. Vaikeat tunteet voidaan kulttuurin keinoin saada esille ja muokata uudelleen rakentaen ihmisen persoonallisuutta kohti eheyttä.

Voidakseen olla kulttuurikaupunki, täytyy Hämeenlinnassa olla monipuolista kulttuuritarjontaa. Otan esimerkin urheilusta. Hämeenlinnaa pidetään urheilukaupunkina. Tämä brändi syntyy mestaruussarjatason joukkueista, kuten HPK, vahvasta muusta seuratoiminnasta ja hyvistä mahdollisuuksista harrastaa eri lajeja. Voidaksemme kutsua Hämeenlinnaa kulttuurikaupungiksi, emme voi unohtaa ”mestaruussarjatasoisten” toimijoiden ylläpitämistä Hämeenlinnassa. Tarvitsemme edelleen kaupunginteatterin ja laadukasta orkesteritoimintaa. Tarvitsemme vahvoja muita kulttuuritoimijoita ja hyvät mahdollisuudet harrastaa kulttuurin eri muotoja.

Lastenkulttuurin asema Hämeenlinnassa on mielestäni vahva. Meillä on ARX ja Miniteatteri ja valtakunnan tasollakin ajateltuna todella korkealaatuinen Lasten taidefestivaali Hippalot . Hämeenlinnassa on hyvän mahdollisuudet harrastaa eri kulttuurimuotoja ja meillä on myös vahvoja harrastajapohjalta toimivia toimijoita, kuten Eräs Teatteri.

Eniten olen huolissani mestaruussarjatasoisen kulttuuritoiminnan tulevaisuudesta Hämeenlinnassa. Ilman Hämeenlinnan kaupunginteatteria ja laadukasta klassisen musiikin tarjontaa, emme voi kutsua itseämme kulttuurikaupungiksi ja toisaalta emme voi tarjota tänne muuttaville elämyksiä, jotka kiinnittäisivät heidät osaksi kaunista kaupunkiamme. Sen tekee tänään urheilun puolella HPK, kun se taistelee jääkiekon pudotuspeleissä. Sen tekevät tänään myös Hämeenlinnan kaupunginteatterin näyttelijät Lasse Sandberg ja Liisa Peltonen, kun he tarjoavat yleisölle mahdollisuuden päästä käsiksi omiin tunteisiinsa tulkitsemalla sydämellä Ingmar Bergmanin näytelmän ”Kohtauksia eräästä avioliitosta”.   

Visio ylivertaisten tietoliikenneyhteyksin Hämeenlinnasta

Ajattele, jos Hämeenlinnan keskustan alueella olisi mahdollisuus päästä wifi-verkkoon, menet sitten minne tahansa. Mitä mahdollisuuksia tämä toisikaan sekä etätyöskentelyyn että opiskelun viemiseen ulos luokkahuoneista. Miten se elävöittäisi keskustaa, sen kahviloita ja kauppoja ja mahdollistaisi myös Hämeenlinnaan tulevien turistien palvelemisen.

Innostuisitko yrittäjänä, jos Hämeenlinnassa olisi Suomen nopeimmat verkkoyhteydet, joiden avulla yritykset voisivat linkittää tuotantonsa yhteen siten, että ajantasaisesti tiedettäisiin koko tuotantoketjun toimintakapasiteetti ja eri toimintojen kulloinenkin tarve. Ei tulisi ylituotantoa ja tavarat liikkuisivat jouhevasti koko tuotantoketjun ajan. Jokainen katkos tuotantoketjussa aiheuttaa hallaa yritykselle. Katkeamaton tuotantoketju on kilpailutekijä. Mitä jos me voisimme tarjota tähän mahdollisuuden Hämeenlinnassa.

Entäpä, jos maaseutuelämästä haaveileva helsinkiläinen kuulisi, että meillä on Hämeenlinnassa vireitä pitäjiä, joissa tietoliikenneverkko on yhtä nopea kuin Kalliossa. Mitä, jos hän innostuisi mahdollisuudesta asua maaseudulla, luonnon rauhassa ja toisaalta tehdä töitä ja opiskella jouhevasti toimivan tietoliikenneverkon ansiosta. Jos tämä helsinkiläinen pääsisi vielä virtuaalisesti tutustumaan Hauhon, Tuuloksen, Iittalan, Lammin ja Rengon pitäjiin ja vapaisiin tontteihin ja asuntoihin siellä, hän saattaisi löytää itselle ja perheelleen unelmapaikan asua.

Millainen Hämeenlinna olisikaan, jos saisimme edellä esitetyn visioin toteutumaan.  

Se on mahdollista.

Tarvitsemme(ko?) lähikouluja

Tulevalla valtuustokaudella tullaan käymään keskustelua lähikoulujen säilyttämisen tarpeesta. Vastakkain ovat pienten koulujen investointi- ja käyttökustannukset ja pienten koulujen tarpeellisuus toisaalta alueen elinvoimaisuudelle ja ennen kaikkea oppilaiden hyvinvoinnille. Kysymys kuuluu: ovatko pienten koulujen aiheuttamat kustannukset kunnalle niin suuret, että ne ylittävät koulujen merkityksellisyyden alueen elinvoimaisuuden säilyttäjänä sekä koulujen tarjoaman pienen yhteisön turvan tarpeen varsinkin arkojen ja syrjäänvetäytyvien oppilaiden kohdalla? Tuleva valtuusto joutuu arvovalintojen ääreen.

Hämeenlinnassa on meneillään isojen koulujen rakentamisen buumi. On kuitenkin selvää, että kaikille oppilaille ei iso koulu sovi. Rohkeat ja ulospäinsuuntautuneet oppilaat ottavat kyllä paikkansa tilassa kuin tilassa, mutta näin ei ole kaikkien kohdalla. Arat ja syrjäänvetäytyvät oppilaat tarvitsevat hallittavissa olevan oppimisympäristön, oman paikan ja tutut turvalliset ihmiset ympärille. Tunne turvallisuudesta edistää oppimista ja turvattomuus estää sen. Tämä on keskeisin syy, miksi kannatan Myllymäen ja Ortelan kaltaisten ison koulun kupeessa olevan pienen lähikoulun säilyttämistä.

Kun alueelta lähtee koulu, alueen houkuttelevuus vähenee. Lapsiperheet eivät hevin muuta alueelle, jossa koulumatka varsinkin pikkuoppilaiden kohdalla jää sellaiseksi, että se ei edellytä koulukuljetuksen saamista mutta toisaalta on jo niin pitkä, että yksin matkan kulkeminen on pienelle lapselle haasteellista. Tämä tulee tulevaisuudessa eteen Miemalan alueella, mikäli koulu sieltä lakkautettaisiin. Kyläyhteisön elinvoimaisuudelle koulun säilyminen on merkityksellistä. Pelkäänkin Alvettulan, vielä vireän kyläyhteisön näivettymistä, mikäli Alvettulan koulu ei syystä tai toisesta saisi olemassaolon oikeutusta. Pidänkin Alvettulan ja Miemalan koulujen säilyttämistä näiden syiden vuoksi tärkeänä.

Olen kuitenkin realisti. Tällä hetkellä tiedämme, että Hämeenlinnan asukasluku on laskenut. Oppilasmäärät tulevat laskemaan. Hämeenlinna näivettyy, ellei asukaslukua ei saada nousemaan.  Siksi on tehtävä kaikki, jotta tänne muuttaisi uusia ihmisiä. Tarmokkaat toimenpiteet tähän suuntaan ovat jo käynnissä. Tästä esimerkkinä Asemanrannan rakentaminen ja markkinointi sekä junavuorojen lisääminen. Uskon väkiluvun kasvuun ja teen kaikkeni, jotta suunta saadaan käännettyä. Elinvoimainen Hämeenlinna tarvitsee myös elinvoimaiset lähikoulut.

Opetuspalveluiden tulevaisuus Hämeenlinnassa

 

Hämeen sanomissa uutisoitiin (Häsa 19.2) opettajille tehdyn kyselyn tuloksista: Mikä opettajia väsyttää? Tulos ei ihmetytä. Opetustuntien ja auttavien käsiparien vähyys kuormittavat opettajia. Leikkaukset edellä esitetyista asioista olivat niitä ensimmäisiä päätöksiä, joita jouduimme lasten ja nuorten lautakunnassa tekemään kohta päättyvän valtuustokauden alussa. Leikkausten seuraukset näkyvät nyt.

Tulevaisuus ei näytä yhtään ruusuisemmalta. Syitä on monia. Koulu ja päiväkotirakennusten kunto on pääsetetty vuosien kuluessa niin huonoksi, että remontit tulevat vääjäämättä tarpeellisiksi. Tämä tarkoittaa investointeja ja sitä kautta pääomavuokrien kasvamista. Nousevat vuokrat syövät taas entistä enemmän opetukseen käytettäviä euroja. Tuleva SOTE-ratkaisu tulee myös leikkaamaan kunnan verotuloja reippaasti, jolloin jälleen keskustellaan, minkä kokoisiin opetusryhmiin meillä on varaa.

Mikä ratkaisuksi? Mielestäni tulevan valtuuston tulisi erottaa pääomavuokrat kokonaan käyttömenobudjetista. Emme voi maksattaa aikaisempien vuosien huolimattomuutta nykyisillä lapsilla ja heidän perheillään ja leikata opetuksesta pääomavuokrien maksamiseksi. On jo tarpeeksi epäoikeudenmukaista, että tällä hetkellä lapset ja henkilökunta joutuvat kärsimään huonosta sisäilmasta ja remonttien aiheuttamasta härdellistä.

Toinen ehdotukseni koskee kompensaatiojärjestelmän rakentamista hyvin toimivien opetusjärjestelyiden palkitsemiseksi. Tällä tarkoitan sitä, että jos pystymme pitämään opetusryhmät pieninä, perustyön laadukkaana ja sitä kautta tarpeemme SOTE-järjestäjän vastuulla olevien psykososiaalisen tuen palveluihin kohtuullisina, tämän pitäisi näkyä kunnan taloudessa. Tarvitaan resurssiporkkanoita, jotta kunnissa ei löytäisi hanskoja tiskiin verorahojen vähyyden edessä ja suurennettaisi opetusryhmiä, vähennettäisi käsipareja entisestään ja ajateltaisi, että no SOTE hoitaa oppilaiden ongelmat – siellähän ne rahatkin ovat.

Opettaja Merja Pajunen-Putti ihan oikein penää poliittista vastuuta, jotta opetuksesta ei enää leikattaisi. Laadukas perusopetus on perusoikeus ja ennaltaehkäisevään toimintaan panostaminen huomattavasti halvempaa, kuin vahinkojen korjaus. Ja se on myös moraalisesti ainoa oikea tapa toimia.

Houkutellaan yrittäjyyden "koskenlaskijat" Hämeenlinnaan

Hämeenlinnasta on hyvät etäisyydet Suomen kasvukeskuksiin. Ehkä siksi Hämeenlinna on vetänyt puoleensa useita isoja yrityksiä. Suuret yritykset ovat tärkeä asia kaupungille. Ne työllistävät ison joukon ihmisiä ja myös alueen pienempiä toimijoita ja vetävät näin isompaa yritysnippua oman menestyksensä vanavedessä.

Työelämätutkija Petri Rajaniemi (http://futureworks.fi/nobs/petri/) puhui Crazy Townin (http://www.crazytown.fi/hameenlinna/) avajaisissa Hämeenlinnassa työelämän muutoksesta: työelämästä on tullut entistä enemmän koskenlaskua nippu-uitto yrittäjyyden sijaan. Mitä tämä tarkoittaa? Vaikka talous näyttää elpymisen merkkejä, emme voi vain jäädä Hämeenlinnassa odottamaan isojen yritysten tilauskannan kasvamista ja sitä kautta alueen muiden yritysten vetämistä nousuun. Tarvitsemme houkuttimia, jolla saamme myös tulevaisuuden ”koskenlaskijat” kiinnittymään Hämeenlinnaan. Miten tämä tapahtuu?

Positiivinen yrittäjämyönteinen viestintä, houkuttelevien keskustassa sijaitsevien liiketilojen luominen ja markkinointi, nopeiden tietoliikenneyhteyksien tarjonta, pieniä yrityksiä yhdistävän markkinointikanavan kehittäminen, ”koskenlaskijayrittäjille” suunnattujen tilaisuuksien (esim. hankintaklinikka) järjestelmällinen organisointi, verkostoitumisen mahdollistaminen alueen oppilaitosten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa – siinä muutamia ajatuksia, jotka haluaisin muuttaa selkeästi ulos viestityksi konkretiaksi uuden Hämeenlinnan toimintakulttuurissa.

Kääritään siis hihat ja otetaan fokukseen isojen yritysten ohella myös pienet yritykset. Tämä on tulevan SOTE-ratkaisun kannaltakin hyvää harjoitusta. Kun pidämme pienet toimijat elinvoimaisina, vältämme isojen toimijoiden monopolin syntymisen. Hinnat pysyvät kilpailukykyisinä ja asukkailla säilyy mahdollisuus valita monien eri toimijoiden joukosta itselleen parhaiten sopiva palvelun tarjoaja.

Mistä Hämeenlinna tunnetaan?

Hämeenlinna tunnettiin ennen koulukaupunkina ja varuskuntakaupunkina. Mistä Hämeenlinna nykyään tunnetaan? Tekisi mieleni sanoa, että SCC:n tolpasta, mutta se on onneksi viety Lahteen. Ja sitä paitsi typerä tolppa ei brändiä tee. Tarvitaan tekoja ja positiivista viestimistä, joista syntyy mielikuva ja tunnettuus.

Suomen väestöllinen keskipiste sijaitsee Hämeenlinnassa. Luonto on lähellä. Palvelut ovat lähellä. Kaupunginosat ovat lähellä toisiaan. Hämeenlinna on Ihan lähellä. Se on vahvuus, josta voidaan synnyttää brändi. Vaan viestimmekö näistä vahvuuksista tarpeeksi.

Tunnustan, ihmettelen välillä itsekin Hämeenlinnaan muuttaneelle hänen valintaansa. Siis muutit Hämeenlinnaan, miksi? Ja kun toinen kertoo sitten, että täällähän on ihana luonto ja liikuntapaikat ihan kulman takana ja täältä on helppo käydä töissä, saatan katsoa häntä kummeksuen.

Hämeenlinnan hyvät asiat ovat niin lähellä, että en aina näe niitä itsekään. Tarvitaan tänne muualta muuttanut kertomaan minulle, miten hyvä ja kaunis paikka Hämeenlinna on asua.

Olen päättänyt, että omalta osaltani lopetan Hämeenlinnan väheksynnän ja nostan Hämeenlinnan vahvuudet Sinua ja minua ja muuta Suomea lähellä olevana kaupunkina esille. Pyrin myös teoillani vahvistamaan tätä viestiä. Tekojen ja viestimisen kautta syntyy mielikuva ja tunnettuus – brändi Ihan lähellä olevasta Hämeenlinnasta.

Alla kuva http://www.visithameenlinna.fi/sivulta - Hämeenlinna on Ihan lähellä!

Tasan kolme kuukautta kuntavaaleihin

Kuntavaalit järjestetään tasan kolmen kuukauden kuluttua 9.4. Viimeiset neljä vuotta valtuustossa ja muissa luottamustehtävissä eivät ole vieneet intoani politiikkaa kohtaa. Päinvastoin. Kun huomaa miten isoista asioista on kyse, kasvaa myös motivaatio olla vaikuttamassa.

 

Olen myös ehtinyt oppia, mitä ei ainakaan kannata tehdä

1. riidellä
2. pantata ideoita ja ajatuksia
3. jättää selvittämättä taustoja
4. märehtiä menneitä

 

Mitä sitä menneitä märehtimään – tärkeintä on keskittyä kasvattamaan uusia versoja Hämeenlinnan kehittämiseksi nyt ja tulevaisuudessa.

 

Olen innolla mukana!