maanantai 14. marraskuuta 2022

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroni budjettivaltuustossa 14.11.22

Neljän vuoden rupeama Hämeenlinnan Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana lähestyy loppuaan. On aika antaa aikaa muiden luottamustehtävien hoitoon. 

Ohessa tältä osin viimeinen budjettivaltuuston ryhmäpuheenvuoroni. Kohti uusia haasteita 💙


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja yleisö

Olemme tänään täällä hyväksymässä talousarviota vuodelle 2023 sekä taloussuunnitelmaa vuosille 2024-2025. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty sanotaan. Hyvä, että suunnitellaan, mutta muutokset joiden keskellä suunnitelmia tehdään ovat niin suuria, että jokaisen tulee varautua suunnitelmien muuttumiseen aiotusta toimintaympäristön muuttuessa. Emme saa jäädä tulee makaamaan – kuten sanotaan.


Mitä epävarmuustekijöitä on sitten ilmassa: globaalissa maailmassa aloitan Ukrainen sodasta, siirryn ilmastokysymyksistä johtuviin muutoksiin, jatkan EU:n tavoitteilla, josta luontevasti päästään Suomen tasolle hyvinvointialueuudistukseen ja ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kaikki nämä ilmassa olevat pallot ovat yhteydessä kustannusten nousuun tai laskuun, valtionosuuksien nousuun tai laskuun, ihmisen tulotason nousuun tai laskuun. Voipi olla että nousee voipi olla että laskee, mutta kuten presidentti Koivisto on todennut, jos emme tiedä miten käy, olettakaamme, että käy hyvin. Ja jatkan tähän vielä itse, että kuulostellaan silti herkällä korvalla mitä mahdollisia muutostekijöitä on tulossa ja varaudutaan niihin ennakoidusti.


Keväällä hyväksytty strategia antaa tälle ennakoinnille hyvät mahdollisuudet. Isot tavoitteet: hyvinvoivien ihmisten yhteisöllinen kaupunki, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä kaupunki sekä elinvoimainen kasvun kaupunki, on jaettu useisiin alatavoitteisiin, jotka yhdessä toteutuessaan mahdollistavat näiden isojen tavoitteiden toteutumisen. Näitä tavoitteita mittaamalla voimme havaita hiljaisia muutossignaaleja ja reagoida niihin tarvittaessa. Päätöksenteon tulee perustellusti viedä Hämeenlinnaa strategisten tavoitteiden suuntaan. Jokainen kuntalainen voi omalla kohdallaan haastaa meidät päättäjät vaikka tämän päivän päätöksistä ja pyytää perusteluja päätöksenteolle. Ja ne pitää myös voida antaa.  Strategian isot tavoitteet ovat varmasti koko suunnitelmakauden vuoden 2025 asti hyvin ajankohtaisia, mutta meiltä täytyy löytyä tarvittaessa joustavuutta uusien keinojen valintaan, mikäli muutokset sitä vaativat.


Kokoomukselle tärkeää on elinvoiman ylläpitäminen. Kakku pitää leipoa ennen kuin se jaetaan. Kaikki puolueet ovat sitoutuneet yrittäjäystävällisyyteen ja elinvoiman kasvattamiseen. Yritykset luovat työpaikkoja, työpaikat tuovat verotuloja ja verotuloilla voimme tarjota palveluja kuntalaisille. Yksinkertaista eikö vain. Tuleva hyvinvointialue ja erityisesti Assi sairaalan valmistuminen tuo Kanta-Hämeeseen uusia työpaikkoja ja osaajien tarve tulee olemaan valtava. Meidän täytyy ylläpitää kaupunkimme houkuttelevuutta ja elinvoimaisuutta, jotta osaajat kokevat kaupunkimme mielenkiintoisena asuinpaikkana. Monipuolinen työpaikkatarjonta, laadukkaat varhaiskasvatus ja opetuspalvelut ja innostava kulttuuri ja liikuntatarjonta edistävät niin täällä asuvien viihtyisyyttä kuin myös kaupunkimme veto ja lumovoimaan. Pidetään niistä siis huolta.


Meillä päättäjillä on tänä vuonna suhteellisen helppo rasti päättää noin 8,4 miljoonaa ylijäämäisestä budjetista. Yhteistyö on ollut rakentavaa. Pidetään siitä kiinni myös sitten, jos joudumme tekemään vaikeita päätöksiä. Vain yhteistyön kautta, kuntalaisia ja toisiamme kuunnellen pääsemme vaikeissa tilanteissa eteenpäin.


Haikeana lopetan tämän tällä erää viimeisen Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroni. On aika antaa ryhmyrivastuu jollekin muulle ja jättää itselle enemmän aikaa muiden luottamustoimien hoitoon. Näillä sanoilla ja teitä jokaista poliitikkoa sekä viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä kiittäen totean kokoomuksen hyväksyvän esitetyn talousarvion vuodelle 2023 sekä taloussuunnitelman vuosille 2024-2025.


keskiviikko 17. elokuuta 2022

Kaikki tahot mukaan Pääradan kehittämiseen – se on koko Suomen etu

 

Käsi sydämellä: osaatko selittää mitä eroa on Pääradalla, Suomi-radalla, Lentoradalla, Metsäradalla, Tunnin juna-hankkeella? Veikkaan, että ei ole ihan helppo tehtävä. Ratakeskusteluun on tullut yhtiöiden myötä uusia käsitteitä, jotka sekoittuvat vaikeuttaen keskittymistä olennaiseen. Lieneekö tämä yksi syy siihen, että Pääradan eli meille kaikille tutun Helsingistä Riihimäen, Hämeenlinnan, Tampereen, Seinäjoen ja Oulun kautta Rovaniemelle kulkevan ratalinjauksen kehittäminen on edelleen vaiheessa. On aika kohdentaa kaikkien tahojen energia koko Suomen, ei vaan Tampereen ja Helsingin kannalta, keskeisimmän rataosuuden parantamiseen.

Kantahämäläisten ja myös muutamien Pirkanmaan kansanedustajien kannanotto Pääradan kehittämisen puolesta (Häsa 5.7.22) oli tervetullut. Erityisesti siksi, että liikenne ja viestintäministeri Harakka (sd.) näyttää antavan päätöksenteon rataverkoston kehittämisestä hankeyhtiöille (Häsa 4.6.22). Ei voi olla niin, että hankeyhtiö linjaa rataosuuksien kehittämisen tahdin, koska kyse on koko Suomen edusta. Toki Harakka toteaa lopullisten päätösten olevan valtioneuvostolla (demokraatti.fi 14.4.20), mutta en ymmärrä miksi näin tärkeässä koko Suomea koskevassa asiassa mennään yhtiöiden taakse. Tämän ongelman on nostanut esille jo viime vuonna entinen maakuntajohtajamme Anna-Mari Ahonen erittäin kattavassa ja asiantuntevassa kirjoituksessaan (paarata.fi 27.4.21)

Lopetetaan vatulointi, tunnustetaan tosiasiat ja ryhdytään yhteistyössä edistämään Pääradan kehittämistä. Tähän on saatava valjastettua niin Suomi-rata hankeyhtiö, Pääradan varren kunnat, kansanedustajat ja yrityselämä. Vain sitä kautta saamme tarvittavan voiman tulevien EU-rahoitushakujen taakse ja resurssit koko Suomea hyödyttävän Pääradan kehittämiseksi.  




maanantai 17. tammikuuta 2022

Hyvinvointialueuudistuksen on johdettava toiminnan parantumiseen

 

Ihmiset eivät tunnu innostuvan hyvinvointialuevaaleista. Ei ihme, sillä toiminnan tavoitteiksi näyttää riittävän olemassa olevan toiminnan turvaaminen. Tämä ei minusta ole tarpeeksi. Miksi kalliiseen uudistukseen edes lähdetään, jos toiminnan parantaminen ei ole tavoitteena Sote-palveluissa parantamisen tarvetta riittää, vaikka moni asia toimiikin.  

Aloitetaan henkilöstöstä. Jo nyt koettu henkilöstöpula tulee pahenemaan, ellemme pysty parantamaan henkilöstön työssä viihtyvyyttä. Yksistään palkka ei ratkaise asiaa, vaikka onkin tärkeä osa kokonaisuutta. Tarvitaan myös kokonaisvaltaista työkykyjohtamisen uudistamista, johon kuuluvat niin osaamisen, motivaation kuin koetun terveyden ylläpitämisen suunnitelmallinen johtaminen osana hyvinvointialueen toimintamallien luomista.

Erityistä huolta ja uudistusta kaipaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen. Kun katsoo kuntien lastensuojelumenojen kehitystä, voi todeta ennaltaehkäisevien toimintojen olevan tehottomia ja toisaalta avun saannin kestävän aivan liian pitkään. Kuntien peruspalveluihin satsaaminen on parasta ennaltaehkäisyä, johon pitää riittää resursseja myös tulevaisuudessa. Lisäksi tarvitsemme lisää osaavia ihmisiä auttamaan, kun tilanne lapsen tai nuoren kohdalla kriisiytyy.

Kolmanneksi nostan ikäihmisten hoidon kehittämisen. Väestömme ikääntyy ja siksi pidän erityisen tärkeänä, että koulutamme ylipäätään lisää henkilöstöä vanhusten hoitoon sekä lisäämme olemassa olevan henkilöstön erityisosaamista vanhusten hoidon saralla. Vanhusväestön pitää voida luottaa saavansa asianmukaista hoitoa tarvittaessa. Lisäksi tässäkin kohden kuntien tulee kantaa vastuunsa vanhusväestön toimintakyvyn ja vireyden ylläpitäjänä mahdollisimman pitkään.

Kaikki mainitsemani toimet vaativat resursseja. Siksi jostain pitää voida myös karsia. Kehittäisin etähoitokäytänteitä niitä arvostaville, luopuisin päällekkäisistä toiminnoista ja turhanpäiväisestä byrokratiasta sekä edistäisin eri tahojen välistä yhteistyötä ongelmien juurisyiden löytämiseksi ja niihin puuttumiseksi. Uusien hyvinvointialueiden tulee pyrkiä kaikin keinoin pois siilo-rakenteesta, kohti kokonaisvaltaista ja moniammatillisuutta hyödyntävää ihmisten hoitoa. Tämä säästää kustannuksia ja johtaa vaikuttavampiin ihmisen terveyttä ja hyvinvointia tukeviin palveluihin.



Hoitotakuu ei toteudu ilman yrittäjiä

 

Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteena on nopeuttaa hoitoonpääsyä nykyisestä kolmesta kuukaudesta seitsemään päivään. Tämä on järkevää -mitä nopeammin ongelmiin päästään puuttumaan, sen paremmat edellytykset on niistä kuntoutumiseen. On kuitenkin selvää, että ilman julkisten ja yksityisten palveluntuottajien yhteistyötä, emme tähän tavoitteeseen pääse. Tarvitaan sekä hankintaosaamista että tarpeenmukaiset digitaaliset järjestelmät.

Kanta-Hämeen alueella on noin 1000 jollain lailla sote -toimialaan liittyvää yritystä. Suurin osa, 810 on ammatinharjoittajia ja vain 48 yli viiden hengen yrityksiä (Taloustutka 12.1). Hoitotakuun toteutumisen kannalta on merkittävää, miten saamme nivotuksi nämä yritykset osaksi julkisten sote-palveluiden kokonaisuutta. Hankintaosaaminen nousee keskiöön.

Läpinäkyvä palveluiden hinnoittelumekanismi, jonka avulla voidaan luotettavasti vertailla eri palveluntuottajien palveluiden hintoja ja laatua, parantaa hankinnoissa onnistumista. Tähän vertailuun tulee saada mukaan niin julkiset kuin yksityiset toimijat. Kun hankintahinta ja laatu ovat luotettavasti vertailtavissa, voidaan tehdä taloudellisesti ja toiminnallisesti järkeviä ja kustannusten nousua hillitseviä päätöksiä.

Kokoomus korostaa digitaalisten järjestelmien hyödyntämistä osana hyvinvointialueuudistusta. Olen samaa mieltä. Digitalisaatio on nimenomaan toiminnan ohjauksessa ja organisoinnissa erinomainen väline. Hyvin toimiessaan se joustavoittaa ajanvarausta, nopeuttaa hoitoon pääsyä, mahdollistaa ammattilaisten yhteistoiminnan ja nivoo koko palvelutuottajaverkoston yhteen. Samalla se vapauttaa lääkäreiden ja hoitajien aikaa ihmisille. Tämä siis silloin, jos järjestelmät toimivat.

Mielestäni hyvinvointialueen toiminnan iso huolenaihe liittyy digitaalisten järjestelmien yhteensopivuuteen ja toimivuuteen. Jos jokainen hyvinvointialue lähtee itsekseen tilaamaan keskeisiä järjestelmiä, olemme jälleen keskellä tilkkutäkkiä, jossa palaset eivät sovi yhteen, hoitopolut eivät toimi ja kaikkien toimijoiden resurssit eivät tule täysimääräisesti hyödynnettyä.

Olisin tässä kohden edellyttämässä valtiolta vahvaa ohjausta ja resurssointia, jotta järjestelmät saataisiin pelaamaan niin, että ne oikeasti helpottaisivat kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Yhteistyötä tarvitaan, jotta hyvinvointialueuudistuksen perimmäinen tavoite, jokaisen meistä parempi hyvinvointi, toteutuu.




keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Pelastustoimen asema turvattava hyvinvointialueilla

 

Pelastustoimi koetaan luotettavimmaksi yhteiskunnalliseksi toimijaksi. Taakse jäävät niin poliisi kuin lääkärit. On ensiarvoiset tärkeää, että tämä luottamus säilyy myös tulevan hyvinvointialueuudistuksen jälkeen. Pelastustoimen rahoitus tulee turvata korvamerkitsemällä pelastustoimen noin 2,3% osuus hyvinvointialueiden kokonaisbudjetista.

Pelastustoimen kokonaisuuden muodostavat pelastusasemilla toimivat päätoimiset palomiehet ja sopimuspalokuntien kautta toteutettava palo-ja pelastustoiminta. Kanta- Hämeen alueella on neljä pelastusasemaa: Riihimäellä, Janakkalassa, Forssassa ja Hämeenlinnassa. Sopimuspalokuntia on 24. Erityisesti haja-asutusalueilla sopimuspalokuntien rooli on merkittävä. Koska väki vähenee maaseudulla, on myös sopimuspalokuntien toiminta vaakalaudalla. Ennen kaikkea on pulaa nuorista, joiden fyysinen kunto ja osaaminen ovat riittävät tekemään vaativia pelastustehtäviä ja jotka ovat myös valmiita sitoutumaan vaativaan toimintaan. On siis tunnistettava riskit ja ryhdyttävä toimeen, jotta ihmiset voivat luottaa saavansa apua tarvittaessa nopeasti – myös maaseudulla.

Kanta-Hämeessä tulee luoda kokonaiskuva sopimuspalokuntien tilanteesta ja kehittämisen tarpeista. Toimintaa on tuettava tarpeen mukaan myös kansallisesti, sillä väen väheneminen maaseudulta on kansallinen ongelma. Sopimuspalokuntien välistä ja myös yhteistyötä päätoimisen pelastustoimen kanssa on vahvistettava, jotta voimme varmistaa osaavia henkilöitä olevan tarvittavan määrän pelastusvalmiudessa. Yhdistysten toimintaa on tuettava, jotta hallinnolliset tehtävät eivät vie liikaa resursseja. Tarvitaan myös mahdollisuus joustavasti suunnitella toimintaa sopimuspalokuntien sisällä niin, että erilaiset osaamiset tulevat mahdollisimman hyvin hyödynnetyksi. Kaikkia tarvitaan, jotta sopimuspalokunnat säilyvät elinvoimaisina myös tulevaisuudessa. Tämä on myös taloudellisesti järkevää, sillä sopimuspalokuntien siivu hyvinvointialueiden kokonaiskustannuksista jää alle puolen prosentin.

Lopuksi ehdotan, että kansallisesti pohdittaisiin, pitäisikö pelastustehtäviin fyysisesti ja osaamisensa puolesta kykeneville henkilöille mahdollistaa toimiminen osa-aikaisena sivutoimisena palomiehenä. Maaseudulla haetaan usein elanto monesta eri lähteestä. Voisiko palokuntatoiminta olla yksi sellainen? Tämä tukisi turvallisuuden ohella myös maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitämistä.




tiistai 28. joulukuuta 2021

Kuntien ja hyvinvointialueiden taloutta ja toimintaa tulee tarkastella rinnakkain

 

Hyvinvointialueiden talous ei kestä, jos yhä useampi ihminen tarvitsee sote-palveluja pärjätäkseen arjessa. Siksi kunnilla tulee jatkossakin olla resursseja panostaa hyvinvointia ja omatoimisuutta tukeviin palveluihin, kuten opetukseen, työllisyyden edistämiseen, yhdistysten toimintaedellytysten turvaamiseen ja liikunta- ja kulttuuripalveluihin. Esteettömään liikkumiseen ja palveluiden saavutettavuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. 

Tarvitaan myös toimintamalli, jonka avulla kuntien hyvinvointipalveluiden vaikuttavuutta hyvinvointialueiden sote-palvelutarpeen kehitykseen voidaan mitata. Jos Elsa eläkeläisen on helppo huolehtia hyvinvoinnistaan kunnan tarjoamien liikuntapalveluiden avulla eikä hän tarvitse lääkäriä kuin harvoin tai jos ekaluokkalainen Anni saa laadukasta opetusta ja opettajilla on resursseja puuttua ongelmiin niiden varhaisessa vaiheessa ilman, että niiden ratkaisemiseen tarvitaan raskaampia sote-palveluita, tulee tämä yhteys voida todentaa ja näkyä positiivisesti kuntien valtionosuuksissa. Näin taataan kunnille tarpeelliset resurssit ongelmien ennaltaehkäisyä tukevien palveluiden ylläpitämiseksi. Tämä on taloudellisesti ja inhimillisesti paras tapa toimia.

Hyvinvointialueen toiminta tulisikin rakentaa elämänkaarimallisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvinvointialueella tarkasteltaisiin lasten ja nuorten sote-palveluja, työikäisten sote-palveluja ja ikäihmisten sote-palveluja omina kokonaisuuksinaan. Näin kuntin tarjoamille palveluille löytyisi hyvinvointialueelta selkeät ihmisen eri elämänvaiheita vastaavat sote-palvelurakenteet. Tämä selkiyttäisi palvelupolkuja, mahdollistaisi rahoituksen kohdentamisen vaikuttavasti ja nostaisi ihmisen etusijalle palvelujen suunnittelussa.



sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Pohdintaa musiikin hyvyydestä - ote tutkimusraportista Musiikkialan osaajien hiljainen tieto (2015)

 

Hyvän käsitteeseen kietoutuvat toistensa kanssa sisäkkäiset käsitteet kauneus, harmonia ja sofrosyne.  Platonilla ihmisen kokemustodellisuutta eli doksaa jäsentävä keskeisin periaate on kauneus. Tällä ymmärretään oikeita suhteita, jäsentyneisyyttä, järjestystä ja sopusuhtaa yleensä. Kauneus havaitaan yleensä visuaalisen aistimuksen kautta. Kuulon kautta havaittu teoksen harmonia synnyttää käsityksen ihmiselle näkymättömistä oikeiden suhteiden järjestyksestä – eräänlaisesta yleisemmästä teoreettisesta todellisuudesta.  Sofrosyne ilmaisee oikeiden suhteiden tajua, järkevyyttä ja malttia, jonka ihminen havaitsee suhteessa itseen. (Platon (I,V) 1999; Varto 2006, 138.) Platon toteaa, että musiikissa esille tulevan harmonian avulla voimme saattaa järjestykseen ja sopusointuun sielumme kiertoliikkeet, milloin se on tullut epäsointuisaksi. Rytmi auttaa meidät Platonin mukaan pois siitä epätahtisesta tilasta, jossa useimmat meistä luonnostaan ovat. (Platon (V) 1999, 191) Kauneuden, harmonian ja sofrosynen kautta ihminen pyrkii jäsentämään havaittua todellisuutta (doksa) ymmärrettäväksi ja tiedollisesti hallittavaksi kokonaisuudeksi. Tämän ymmärryksen kautta pystymme myös toimimaan oikeamitallisesti suhteessa itseen ja ympäröivään todellisuuteen. 

Elina Packale´n (2008, 62–67) käsittelee artikkelissaan Susanne Langerin teoriaa musiikin ekspressiivisyydestä. Yksinkertaistettuna Langerin pääajatus on se, että musiikissa voidaan kuulla meidän tunnekokemuksiamme vastaavia vastineita. Musiikki voi toimia konnotatiivisessa mielessä symbolina tunteen käsitteen käsittämiseksi. Käsitteen idea on Langerin teorian mukaan sen loogisen muodon ideassa. Langer jopa saattaa kutsua käsitteitä loogisiksi muodoiksi. Tässä yhteydessä muoto ei liity geometriaan vaan järjestykseen – asian osien suhteiden abstraktiin rakenteeseen.  Tämä rakenne, tunteen looginen muoto, on dynaaminen ja jatkuvassa liikkeessä oleva. Myös musiikin looginen muoto on niin ikään dynaaminen, sisältäen vaikutelmia orgaanisesta liikkeestä, joiden hahmottamisessa on tärkeää musiikillisten jännitteiden ja niiden purkausten muodostama rytmi. Langerin mukaan nimenomaan tunteen käsitteellinen idea voi realisoitua sekä musiikillisesti että psykologisesti, koska tunteen ja musiikin looginen muoto on yhteneväinen. Sen sijaan tunteen ja kielen muotoa Langer pitää erilaisena, sillä kielen muoto on diskursiivinen. Kielen sanoja vastaavat vastineet ensin eriytetään ja laitetaan jonoon, siten kuin lauseessa sanat ovat jonossa. Tuntiessaan henkilön mieli muodostaa nopeasti häipyvistä aistimuksista symboleja, joiden varassa mieli käsittelee todellisuutta. Koetut tunteet katoavat usein välittömästi niiden kokemisen myötä ja ilman mielikuvia, emme voi muistaa ja sitä kautta tarkastella ja ymmärtää kokemaamme. Kokemusta ei voi eritellä käsitteiksi ja laittaa jonoon, joten kaikkea tuntemaamme ei voi ilmaista kielen keinoin. Tunteen looginen muoto on kuitenkin löydettävissä ja artikuloitavissa musiikissa, jonka avulla pääsemme uudestaan käsiksi koettuihin tunteisiin ja voimme käsitellä niitä yhä uudestaan. Vaikutelma tunteesta saattaa olla niin voimakas, että itse tunne tuntuu olevan teoksessa, vaikka se vain esittää tunteen loogisen muodon. Minkä tunteiden loogisia muotoja mikin teos esittää, sitä ei Langer käsittele. Hän ei pyri käsittelemään musiikillisia ehtoja sen ekspressiivisyydelle. (Packale´n 2008, 62–67.) Tämä onkin loogista, sillä kullekin ihmiselle on muodostunut oma sisäinen looginen muotonsa kullekin tunteelle, jonka vastineen löytäminen on koettavissa vain subjektiivisena kokemuksena.

Vuorovaikutus ympäristön kanssa ja näiden tilanteiden arviointi muodostaa oman itsen rakenteen. Se on organisoitu, virtaava, johdonmukainen käsiterakennelma, johon sisältyy havaintoja luonteenpiirteistä ja niiden suhteesta itseen ja minuun sekä niiden yhteydestä arvoihin, jotka ovat liittyneet näihin käsitteisiin. (Rogers 1951, 498). Ihmismielellä on tarve yrittää tarkastella ja ymmärtää ulkoista ja sisäistä todellisuutta ja luoda siihen järjestystä. Langerin teoria selittää, miksi musiikki on niin merkittävää ihmiselle. Se mahdollistaa kokemuksen sielun rakentumisesta itsen kannalta oikeassa suhteessa (ks. Platon (I) 1999). Tietyissä olosuhteissa, missä itselle ei muodostu mitään uhkaa, inkonsistenssit kokemukset voidaan havaita ja tutkia ja ne voidaan liittää osaksi minäkuvaa. (Rogers 1951, 510–518). Sieluamme ja tunteitamme puhutteleva musiikin looginen muoto aikaansaa psykologisen tasaantumisen, kun tunnetasoiset kokemukset voidaan liittää symbolisella tasolla osaksi itseä.  

Musiikin kokevat hyvänä ja kauniina ne, joiden sielunmaisema on yhteneväinen eri musiikinlajien kautta rakentuvan sielunmaiseman kanssa. Musiikin sisältämät osa-alueet synnyttävät järkevyyttä ja sielun rakentumista itsen kannalta oikeassa suhteessa. Persoonallisuus laajentuu ja minäkuvaan tulee uusia ulottuvuuksia.

 

Jälkikirjoitus:

Ajattelen, että meidän tulisi havahtua siihen, miten isosta asiasta oikeastaan saattaa olla kyse, kun kiellämme ihmisiltä kokoontumiseen yhteen musiikin ääreen. Varsinkin koronan jälkeisessä ajassa, musiikilla tulee olemaan valtava merkitys korona-ajan tunteiden purkamisessa ja mahdollisuudessa kollektiivisesti yleisönä ja kukin samalla yksilönä käsitellä syntyneitä tunteita ja löytää niihin järjestyksen – jokainen omaa sielunmaisemaa rakentavan musiikin parissa. Muistetaan tämä ja tehdään töitä sen eteen, että se olisi pian jälleen mahdollista meille kaikille.

 

Packale´n, E. 2008. Musiikki ja ekspressiivisyys. Teoksessa: Huovinen, E. & Kuitunen, J. (toim.) Johdatus musiikkifilosofiaan. Tampere: Vastapaino. 32–67.

Platon 1999, Teokset I, Keuruu: Otavan Kirjapaino.

Platon 1999, Teokset V, Keuruu: Otavan Kirjapaino.

Rogers, C. 1951. Client-Centered therapy. Boston: The Riverside Press Cambridge.

Varto, J. 2006. Kauneuden taito. Teoksessa Ammattien kutsu. Ammattikorkeakoulut ja etiikka. Opetusministeriön julkaisuja 2006:18. 136–143.