keskiviikko 25. tammikuuta 2023

Väkivallan siemenet saavat pelosta ja näköalattomuudesta kasvuvoimaa


Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa, koska väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee. Jo nyt on nähtävissä akuutti työvoimapula useilla eri aloilla. Esimerkiksi hoivayksiköitä on jouduttu sulkemaan henkilöstöpulan vuoksi. Emme saa olla naiiveja maahanmuuttopolitiikassamme, mutta emme myöskään pelotella asialla. Pelottelu lisää pelkoa ja pelossa väkivallan siemenet alkavat kasvaa. Jos siis olemme oikeasti huolissamme sisäisestä turvallisuudesta, meidän pitää pelottelun sijaan satsata Suomeen muuttavien kotoutumiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. 

Otetaan työperäisen maahanmuuton sujuvuus yhdeksi tavoitteeksi. Luovutaan tarveharkinnasta, sillä henkilöstöä palkkaavat tahot osaavat kyllä itse määrittää työntekijätarpeensa. Käytetään tarveharkintaan kuluvat eurot kotoutumista edistäviin toimiin ja tuetaan työnantajia uusien työntekijöiden ja heidän perheidensä arjen sujuvoittamisessa. 

Mitä paremmin onnistumme kotoutumisessa sen paremmin yhteiskuntamme säilyttää toimintakykynsä ja turvaamme yritystemme työvoiman saannin ja palvelujen saatavuuden. Lisäksi tarvitsemme viisasta päihdepolitiikkaa sekä vaikuttavia yhteiskuntaan sitouttavia, työnteon ja oman tulevaisuuden rakentamisen mahdollistavia toimia jokaisen syrjäytymisriskissä olevan kohdalla. Näin lisäämme yhteiskunnan vakautta ja vähennämme väkivaltaa ja näköalattomuutta läpi koko Suomen.




perjantai 13. tammikuuta 2023

Ikäihmisten asumisen suunnitteluun ennakointia, jotta ”meikä voi asuu, missä haluu”

 


Kanta-Hämeessä arvioidaan asuvan vuonna 2030 liki 30000 yli 75-vuotiasta. Vuoteen 2040 mennessä, yli 85-vuotiaiden osuus väestöstä kaksinkertaistuu. Nyt kun hyvinvointialueet aloittivat, siirtyivät myös ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelut sekä tehostettu palveluasuminen, omaishoito ja kotihoito alueen hoidettavaksi. Kunnille jää kuitenkin merkittävä tehtävä huolehtia kuntalaistensa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä ja myös asumisesta. Ikääntyneiden terveyden ja toimintakyvyn edistämisen suunnitelmallinen toteutus on aivan keskeistä, jotta ikäihmisten osuuden kasvaessa vältytään raskaampien tukitoimien kasvusta samassa suhteessa.  

Ikäihmisille suunnattu Meikä asuu, missä haluu -hankkeen kysely tuotti arvokasta tietoa ikäihmisten odotuksista asumisen suhteen. Hyvä terveys, turvallinen koti ja tuttu naapurusto nousivat kyselyssä keskiöön (Arjessa mukana 2/2022). Mahdollisten ongelmien ennakointi tulisi saada brandättyä houkuttelevaksi, jotta toimeen tartuttaisiin terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi silloin, kun voimavaroja toimia on vielä hyvin jäljellä.

Terveyden edistäminen vaatii jokapäiväiseen elämään liittyviä toimia. Ei mitään kummallisia kommervenkkejä, vaan arkiliikuntaa ja myös tietoista voima- ja tasapainoharjoittelua. Itse ei tarvitse liikkeitä keksiä, vaan voitas.fi sivulta löytyy runsaasti tietoa yli 65-vuotiaiden liikkumista tukemaan. Kaupungin tehtävä on pitää huolta monipuolisista liikuntamahdollisuuksista sekä kulkuväylien turvallisuudesta ja esteettömyydestä. Tämä palvelee myös vammaisia ja lapsiperheitä. Kaupungin esteettömyysohjelman (https://www.hameenlinna.fi/hallinto-ja-talous/organisaatio/esteeton-hameenlinna/) tavoitteisiin tulee päästä vuoteen 2025 mennessä.

Turvallinen asuminen vaatii sekin ennakkosuunnittelua. Muistisairauksien lisääntyminen, liikkumisen vaikeutuminen, pihatöistä selviäminen ym. ovat asioita, joihin varautumisessa tulisi olla sekä pitkän että lyhyen tähtäimen tavoitteet. Ohjausta, neuvontaa ja myös uudenlaisia ratkaisuja tarvitaan. Kaupungin tulisikin miettiä, miten tuota ohjausta neuvontaa olisi parasta toteuttaa. Uudenlaisena avauksena pohdin mahdollisuutta organisoida alueellista talonmiestoimintaa yhteistyössä kaupungin kiinteistöistä huolehtivien tahojen kanssa. Tämä tukisi omakotitaloissa asuvien ikäihmisten selviytymistä arjessa. Korjausrakentamista tarjoavat yritykset voisivat ottaa ikäihmisten tuen ja neuvonnan osaksi rakennuspalveluitaan.

On ensiarvoisen tärkeää. että otamme kunnissa vakavasti turvallisen asumisen ja elinympäristön varmistamisen tehtävän, jotta ”meikä voi asuu, missä haluu” mahdollisimman pitkään.

maanantai 14. marraskuuta 2022

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroni budjettivaltuustossa 14.11.22

Neljän vuoden rupeama Hämeenlinnan Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana lähestyy loppuaan. On aika antaa aikaa muiden luottamustehtävien hoitoon. 

Ohessa tältä osin viimeinen budjettivaltuuston ryhmäpuheenvuoroni. Kohti uusia haasteita 💙


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja yleisö

Olemme tänään täällä hyväksymässä talousarviota vuodelle 2023 sekä taloussuunnitelmaa vuosille 2024-2025. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty sanotaan. Hyvä, että suunnitellaan, mutta muutokset joiden keskellä suunnitelmia tehdään ovat niin suuria, että jokaisen tulee varautua suunnitelmien muuttumiseen aiotusta toimintaympäristön muuttuessa. Emme saa jäädä tulee makaamaan – kuten sanotaan.


Mitä epävarmuustekijöitä on sitten ilmassa: globaalissa maailmassa aloitan Ukrainen sodasta, siirryn ilmastokysymyksistä johtuviin muutoksiin, jatkan EU:n tavoitteilla, josta luontevasti päästään Suomen tasolle hyvinvointialueuudistukseen ja ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kaikki nämä ilmassa olevat pallot ovat yhteydessä kustannusten nousuun tai laskuun, valtionosuuksien nousuun tai laskuun, ihmisen tulotason nousuun tai laskuun. Voipi olla että nousee voipi olla että laskee, mutta kuten presidentti Koivisto on todennut, jos emme tiedä miten käy, olettakaamme, että käy hyvin. Ja jatkan tähän vielä itse, että kuulostellaan silti herkällä korvalla mitä mahdollisia muutostekijöitä on tulossa ja varaudutaan niihin ennakoidusti.


Keväällä hyväksytty strategia antaa tälle ennakoinnille hyvät mahdollisuudet. Isot tavoitteet: hyvinvoivien ihmisten yhteisöllinen kaupunki, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä kaupunki sekä elinvoimainen kasvun kaupunki, on jaettu useisiin alatavoitteisiin, jotka yhdessä toteutuessaan mahdollistavat näiden isojen tavoitteiden toteutumisen. Näitä tavoitteita mittaamalla voimme havaita hiljaisia muutossignaaleja ja reagoida niihin tarvittaessa. Päätöksenteon tulee perustellusti viedä Hämeenlinnaa strategisten tavoitteiden suuntaan. Jokainen kuntalainen voi omalla kohdallaan haastaa meidät päättäjät vaikka tämän päivän päätöksistä ja pyytää perusteluja päätöksenteolle. Ja ne pitää myös voida antaa.  Strategian isot tavoitteet ovat varmasti koko suunnitelmakauden vuoden 2025 asti hyvin ajankohtaisia, mutta meiltä täytyy löytyä tarvittaessa joustavuutta uusien keinojen valintaan, mikäli muutokset sitä vaativat.


Kokoomukselle tärkeää on elinvoiman ylläpitäminen. Kakku pitää leipoa ennen kuin se jaetaan. Kaikki puolueet ovat sitoutuneet yrittäjäystävällisyyteen ja elinvoiman kasvattamiseen. Yritykset luovat työpaikkoja, työpaikat tuovat verotuloja ja verotuloilla voimme tarjota palveluja kuntalaisille. Yksinkertaista eikö vain. Tuleva hyvinvointialue ja erityisesti Assi sairaalan valmistuminen tuo Kanta-Hämeeseen uusia työpaikkoja ja osaajien tarve tulee olemaan valtava. Meidän täytyy ylläpitää kaupunkimme houkuttelevuutta ja elinvoimaisuutta, jotta osaajat kokevat kaupunkimme mielenkiintoisena asuinpaikkana. Monipuolinen työpaikkatarjonta, laadukkaat varhaiskasvatus ja opetuspalvelut ja innostava kulttuuri ja liikuntatarjonta edistävät niin täällä asuvien viihtyisyyttä kuin myös kaupunkimme veto ja lumovoimaan. Pidetään niistä siis huolta.


Meillä päättäjillä on tänä vuonna suhteellisen helppo rasti päättää noin 8,4 miljoonaa ylijäämäisestä budjetista. Yhteistyö on ollut rakentavaa. Pidetään siitä kiinni myös sitten, jos joudumme tekemään vaikeita päätöksiä. Vain yhteistyön kautta, kuntalaisia ja toisiamme kuunnellen pääsemme vaikeissa tilanteissa eteenpäin.


Haikeana lopetan tämän tällä erää viimeisen Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoroni. On aika antaa ryhmyrivastuu jollekin muulle ja jättää itselle enemmän aikaa muiden luottamustoimien hoitoon. Näillä sanoilla ja teitä jokaista poliitikkoa sekä viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä kiittäen totean kokoomuksen hyväksyvän esitetyn talousarvion vuodelle 2023 sekä taloussuunnitelman vuosille 2024-2025.


keskiviikko 17. elokuuta 2022

Kaikki tahot mukaan Pääradan kehittämiseen – se on koko Suomen etu

 

Käsi sydämellä: osaatko selittää mitä eroa on Pääradalla, Suomi-radalla, Lentoradalla, Metsäradalla, Tunnin juna-hankkeella? Veikkaan, että ei ole ihan helppo tehtävä. Ratakeskusteluun on tullut yhtiöiden myötä uusia käsitteitä, jotka sekoittuvat vaikeuttaen keskittymistä olennaiseen. Lieneekö tämä yksi syy siihen, että Pääradan eli meille kaikille tutun Helsingistä Riihimäen, Hämeenlinnan, Tampereen, Seinäjoen ja Oulun kautta Rovaniemelle kulkevan ratalinjauksen kehittäminen on edelleen vaiheessa. On aika kohdentaa kaikkien tahojen energia koko Suomen, ei vaan Tampereen ja Helsingin kannalta, keskeisimmän rataosuuden parantamiseen.

Kantahämäläisten ja myös muutamien Pirkanmaan kansanedustajien kannanotto Pääradan kehittämisen puolesta (Häsa 5.7.22) oli tervetullut. Erityisesti siksi, että liikenne ja viestintäministeri Harakka (sd.) näyttää antavan päätöksenteon rataverkoston kehittämisestä hankeyhtiöille (Häsa 4.6.22). Ei voi olla niin, että hankeyhtiö linjaa rataosuuksien kehittämisen tahdin, koska kyse on koko Suomen edusta. Toki Harakka toteaa lopullisten päätösten olevan valtioneuvostolla (demokraatti.fi 14.4.20), mutta en ymmärrä miksi näin tärkeässä koko Suomea koskevassa asiassa mennään yhtiöiden taakse. Tämän ongelman on nostanut esille jo viime vuonna entinen maakuntajohtajamme Anna-Mari Ahonen erittäin kattavassa ja asiantuntevassa kirjoituksessaan (paarata.fi 27.4.21)

Lopetetaan vatulointi, tunnustetaan tosiasiat ja ryhdytään yhteistyössä edistämään Pääradan kehittämistä. Tähän on saatava valjastettua niin Suomi-rata hankeyhtiö, Pääradan varren kunnat, kansanedustajat ja yrityselämä. Vain sitä kautta saamme tarvittavan voiman tulevien EU-rahoitushakujen taakse ja resurssit koko Suomea hyödyttävän Pääradan kehittämiseksi.  




maanantai 17. tammikuuta 2022

Hyvinvointialueuudistuksen on johdettava toiminnan parantumiseen

 

Ihmiset eivät tunnu innostuvan hyvinvointialuevaaleista. Ei ihme, sillä toiminnan tavoitteiksi näyttää riittävän olemassa olevan toiminnan turvaaminen. Tämä ei minusta ole tarpeeksi. Miksi kalliiseen uudistukseen edes lähdetään, jos toiminnan parantaminen ei ole tavoitteena Sote-palveluissa parantamisen tarvetta riittää, vaikka moni asia toimiikin.  

Aloitetaan henkilöstöstä. Jo nyt koettu henkilöstöpula tulee pahenemaan, ellemme pysty parantamaan henkilöstön työssä viihtyvyyttä. Yksistään palkka ei ratkaise asiaa, vaikka onkin tärkeä osa kokonaisuutta. Tarvitaan myös kokonaisvaltaista työkykyjohtamisen uudistamista, johon kuuluvat niin osaamisen, motivaation kuin koetun terveyden ylläpitämisen suunnitelmallinen johtaminen osana hyvinvointialueen toimintamallien luomista.

Erityistä huolta ja uudistusta kaipaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen. Kun katsoo kuntien lastensuojelumenojen kehitystä, voi todeta ennaltaehkäisevien toimintojen olevan tehottomia ja toisaalta avun saannin kestävän aivan liian pitkään. Kuntien peruspalveluihin satsaaminen on parasta ennaltaehkäisyä, johon pitää riittää resursseja myös tulevaisuudessa. Lisäksi tarvitsemme lisää osaavia ihmisiä auttamaan, kun tilanne lapsen tai nuoren kohdalla kriisiytyy.

Kolmanneksi nostan ikäihmisten hoidon kehittämisen. Väestömme ikääntyy ja siksi pidän erityisen tärkeänä, että koulutamme ylipäätään lisää henkilöstöä vanhusten hoitoon sekä lisäämme olemassa olevan henkilöstön erityisosaamista vanhusten hoidon saralla. Vanhusväestön pitää voida luottaa saavansa asianmukaista hoitoa tarvittaessa. Lisäksi tässäkin kohden kuntien tulee kantaa vastuunsa vanhusväestön toimintakyvyn ja vireyden ylläpitäjänä mahdollisimman pitkään.

Kaikki mainitsemani toimet vaativat resursseja. Siksi jostain pitää voida myös karsia. Kehittäisin etähoitokäytänteitä niitä arvostaville, luopuisin päällekkäisistä toiminnoista ja turhanpäiväisestä byrokratiasta sekä edistäisin eri tahojen välistä yhteistyötä ongelmien juurisyiden löytämiseksi ja niihin puuttumiseksi. Uusien hyvinvointialueiden tulee pyrkiä kaikin keinoin pois siilo-rakenteesta, kohti kokonaisvaltaista ja moniammatillisuutta hyödyntävää ihmisten hoitoa. Tämä säästää kustannuksia ja johtaa vaikuttavampiin ihmisen terveyttä ja hyvinvointia tukeviin palveluihin.



Hoitotakuu ei toteudu ilman yrittäjiä

 

Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteena on nopeuttaa hoitoonpääsyä nykyisestä kolmesta kuukaudesta seitsemään päivään. Tämä on järkevää -mitä nopeammin ongelmiin päästään puuttumaan, sen paremmat edellytykset on niistä kuntoutumiseen. On kuitenkin selvää, että ilman julkisten ja yksityisten palveluntuottajien yhteistyötä, emme tähän tavoitteeseen pääse. Tarvitaan sekä hankintaosaamista että tarpeenmukaiset digitaaliset järjestelmät.

Kanta-Hämeen alueella on noin 1000 jollain lailla sote -toimialaan liittyvää yritystä. Suurin osa, 810 on ammatinharjoittajia ja vain 48 yli viiden hengen yrityksiä (Taloustutka 12.1). Hoitotakuun toteutumisen kannalta on merkittävää, miten saamme nivotuksi nämä yritykset osaksi julkisten sote-palveluiden kokonaisuutta. Hankintaosaaminen nousee keskiöön.

Läpinäkyvä palveluiden hinnoittelumekanismi, jonka avulla voidaan luotettavasti vertailla eri palveluntuottajien palveluiden hintoja ja laatua, parantaa hankinnoissa onnistumista. Tähän vertailuun tulee saada mukaan niin julkiset kuin yksityiset toimijat. Kun hankintahinta ja laatu ovat luotettavasti vertailtavissa, voidaan tehdä taloudellisesti ja toiminnallisesti järkeviä ja kustannusten nousua hillitseviä päätöksiä.

Kokoomus korostaa digitaalisten järjestelmien hyödyntämistä osana hyvinvointialueuudistusta. Olen samaa mieltä. Digitalisaatio on nimenomaan toiminnan ohjauksessa ja organisoinnissa erinomainen väline. Hyvin toimiessaan se joustavoittaa ajanvarausta, nopeuttaa hoitoon pääsyä, mahdollistaa ammattilaisten yhteistoiminnan ja nivoo koko palvelutuottajaverkoston yhteen. Samalla se vapauttaa lääkäreiden ja hoitajien aikaa ihmisille. Tämä siis silloin, jos järjestelmät toimivat.

Mielestäni hyvinvointialueen toiminnan iso huolenaihe liittyy digitaalisten järjestelmien yhteensopivuuteen ja toimivuuteen. Jos jokainen hyvinvointialue lähtee itsekseen tilaamaan keskeisiä järjestelmiä, olemme jälleen keskellä tilkkutäkkiä, jossa palaset eivät sovi yhteen, hoitopolut eivät toimi ja kaikkien toimijoiden resurssit eivät tule täysimääräisesti hyödynnettyä.

Olisin tässä kohden edellyttämässä valtiolta vahvaa ohjausta ja resurssointia, jotta järjestelmät saataisiin pelaamaan niin, että ne oikeasti helpottaisivat kaikkien toimijoiden yhteistyötä. Yhteistyötä tarvitaan, jotta hyvinvointialueuudistuksen perimmäinen tavoite, jokaisen meistä parempi hyvinvointi, toteutuu.




keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Pelastustoimen asema turvattava hyvinvointialueilla

 

Pelastustoimi koetaan luotettavimmaksi yhteiskunnalliseksi toimijaksi. Taakse jäävät niin poliisi kuin lääkärit. On ensiarvoiset tärkeää, että tämä luottamus säilyy myös tulevan hyvinvointialueuudistuksen jälkeen. Pelastustoimen rahoitus tulee turvata korvamerkitsemällä pelastustoimen noin 2,3% osuus hyvinvointialueiden kokonaisbudjetista.

Pelastustoimen kokonaisuuden muodostavat pelastusasemilla toimivat päätoimiset palomiehet ja sopimuspalokuntien kautta toteutettava palo-ja pelastustoiminta. Kanta- Hämeen alueella on neljä pelastusasemaa: Riihimäellä, Janakkalassa, Forssassa ja Hämeenlinnassa. Sopimuspalokuntia on 24. Erityisesti haja-asutusalueilla sopimuspalokuntien rooli on merkittävä. Koska väki vähenee maaseudulla, on myös sopimuspalokuntien toiminta vaakalaudalla. Ennen kaikkea on pulaa nuorista, joiden fyysinen kunto ja osaaminen ovat riittävät tekemään vaativia pelastustehtäviä ja jotka ovat myös valmiita sitoutumaan vaativaan toimintaan. On siis tunnistettava riskit ja ryhdyttävä toimeen, jotta ihmiset voivat luottaa saavansa apua tarvittaessa nopeasti – myös maaseudulla.

Kanta-Hämeessä tulee luoda kokonaiskuva sopimuspalokuntien tilanteesta ja kehittämisen tarpeista. Toimintaa on tuettava tarpeen mukaan myös kansallisesti, sillä väen väheneminen maaseudulta on kansallinen ongelma. Sopimuspalokuntien välistä ja myös yhteistyötä päätoimisen pelastustoimen kanssa on vahvistettava, jotta voimme varmistaa osaavia henkilöitä olevan tarvittavan määrän pelastusvalmiudessa. Yhdistysten toimintaa on tuettava, jotta hallinnolliset tehtävät eivät vie liikaa resursseja. Tarvitaan myös mahdollisuus joustavasti suunnitella toimintaa sopimuspalokuntien sisällä niin, että erilaiset osaamiset tulevat mahdollisimman hyvin hyödynnetyksi. Kaikkia tarvitaan, jotta sopimuspalokunnat säilyvät elinvoimaisina myös tulevaisuudessa. Tämä on myös taloudellisesti järkevää, sillä sopimuspalokuntien siivu hyvinvointialueiden kokonaiskustannuksista jää alle puolen prosentin.

Lopuksi ehdotan, että kansallisesti pohdittaisiin, pitäisikö pelastustehtäviin fyysisesti ja osaamisensa puolesta kykeneville henkilöille mahdollistaa toimiminen osa-aikaisena sivutoimisena palomiehenä. Maaseudulla haetaan usein elanto monesta eri lähteestä. Voisiko palokuntatoiminta olla yksi sellainen? Tämä tukisi turvallisuuden ohella myös maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitämistä.