Hyvän
käsitteeseen kietoutuvat toistensa kanssa sisäkkäiset käsitteet kauneus,
harmonia ja sofrosyne. Platonilla
ihmisen kokemustodellisuutta eli doksaa jäsentävä keskeisin periaate on
kauneus. Tällä ymmärretään oikeita suhteita, jäsentyneisyyttä, järjestystä ja
sopusuhtaa yleensä. Kauneus havaitaan yleensä visuaalisen aistimuksen kautta.
Kuulon kautta havaittu teoksen harmonia synnyttää käsityksen ihmiselle
näkymättömistä oikeiden suhteiden järjestyksestä – eräänlaisesta yleisemmästä
teoreettisesta todellisuudesta.
Sofrosyne ilmaisee oikeiden suhteiden tajua, järkevyyttä ja malttia,
jonka ihminen havaitsee suhteessa itseen. (Platon (I,V) 1999; Varto 2006, 138.)
Platon toteaa, että musiikissa esille tulevan harmonian avulla voimme saattaa
järjestykseen ja sopusointuun sielumme kiertoliikkeet, milloin se on tullut
epäsointuisaksi. Rytmi auttaa meidät Platonin mukaan pois siitä epätahtisesta
tilasta, jossa useimmat meistä luonnostaan ovat. (Platon (V) 1999, 191)
Kauneuden, harmonian ja sofrosynen kautta ihminen pyrkii jäsentämään havaittua
todellisuutta (doksa) ymmärrettäväksi ja tiedollisesti hallittavaksi
kokonaisuudeksi. Tämän ymmärryksen kautta pystymme myös toimimaan
oikeamitallisesti suhteessa itseen ja ympäröivään todellisuuteen.
Elina
Packale´n (2008, 62–67) käsittelee artikkelissaan Susanne Langerin teoriaa
musiikin ekspressiivisyydestä. Yksinkertaistettuna Langerin pääajatus on se,
että musiikissa voidaan kuulla meidän tunnekokemuksiamme vastaavia vastineita.
Musiikki voi toimia konnotatiivisessa mielessä symbolina tunteen käsitteen
käsittämiseksi. Käsitteen idea on Langerin teorian mukaan sen loogisen muodon
ideassa. Langer jopa saattaa kutsua käsitteitä loogisiksi muodoiksi. Tässä
yhteydessä muoto ei liity geometriaan vaan järjestykseen – asian osien
suhteiden abstraktiin rakenteeseen. Tämä
rakenne, tunteen looginen muoto, on dynaaminen ja jatkuvassa liikkeessä oleva.
Myös musiikin looginen muoto on niin ikään dynaaminen, sisältäen vaikutelmia
orgaanisesta liikkeestä, joiden hahmottamisessa on tärkeää musiikillisten
jännitteiden ja niiden purkausten muodostama rytmi. Langerin mukaan nimenomaan
tunteen käsitteellinen idea voi realisoitua sekä musiikillisesti että
psykologisesti, koska tunteen ja musiikin looginen muoto on yhteneväinen. Sen
sijaan tunteen ja kielen muotoa Langer pitää erilaisena, sillä kielen muoto on diskursiivinen.
Kielen sanoja vastaavat vastineet ensin eriytetään ja laitetaan jonoon, siten
kuin lauseessa sanat ovat jonossa. Tuntiessaan henkilön mieli muodostaa
nopeasti häipyvistä aistimuksista symboleja, joiden varassa mieli käsittelee
todellisuutta. Koetut tunteet katoavat usein välittömästi niiden kokemisen
myötä ja ilman mielikuvia, emme voi muistaa ja sitä kautta tarkastella ja
ymmärtää kokemaamme. Kokemusta ei voi eritellä käsitteiksi ja laittaa jonoon,
joten kaikkea tuntemaamme ei voi ilmaista kielen keinoin. Tunteen looginen muoto on kuitenkin löydettävissä ja artikuloitavissa
musiikissa, jonka avulla pääsemme uudestaan käsiksi koettuihin tunteisiin ja
voimme käsitellä niitä yhä uudestaan. Vaikutelma tunteesta saattaa olla
niin voimakas, että itse tunne tuntuu olevan teoksessa, vaikka se vain esittää
tunteen loogisen muodon. Minkä tunteiden loogisia muotoja mikin teos esittää,
sitä ei Langer käsittele. Hän ei pyri käsittelemään musiikillisia ehtoja sen
ekspressiivisyydelle. (Packale´n 2008, 62–67.) Tämä onkin loogista, sillä
kullekin ihmiselle on muodostunut oma sisäinen looginen muotonsa kullekin
tunteelle, jonka vastineen löytäminen on koettavissa vain subjektiivisena
kokemuksena.
Vuorovaikutus ympäristön kanssa ja näiden tilanteiden arviointi muodostaa oman itsen rakenteen. Se on organisoitu, virtaava, johdonmukainen käsiterakennelma, johon sisältyy havaintoja luonteenpiirteistä ja niiden suhteesta itseen ja minuun sekä niiden yhteydestä arvoihin, jotka ovat liittyneet näihin käsitteisiin. (Rogers 1951, 498). Ihmismielellä on tarve yrittää tarkastella ja ymmärtää ulkoista ja sisäistä todellisuutta ja luoda siihen järjestystä. Langerin teoria selittää, miksi musiikki on niin merkittävää ihmiselle. Se mahdollistaa kokemuksen sielun rakentumisesta itsen kannalta oikeassa suhteessa (ks. Platon (I) 1999). Tietyissä olosuhteissa, missä itselle ei muodostu mitään uhkaa, inkonsistenssit kokemukset voidaan havaita ja tutkia ja ne voidaan liittää osaksi minäkuvaa. (Rogers 1951, 510–518). Sieluamme ja tunteitamme puhutteleva musiikin looginen muoto aikaansaa psykologisen tasaantumisen, kun tunnetasoiset kokemukset voidaan liittää symbolisella tasolla osaksi itseä.
Musiikin
kokevat hyvänä ja kauniina ne, joiden sielunmaisema on yhteneväinen eri musiikinlajien kautta rakentuvan sielunmaiseman kanssa. Musiikin sisältämät osa-alueet
synnyttävät järkevyyttä ja sielun rakentumista itsen kannalta oikeassa
suhteessa. Persoonallisuus laajentuu ja minäkuvaan tulee uusia ulottuvuuksia.
Jälkikirjoitus:
Ajattelen, että meidän tulisi havahtua siihen, miten isosta asiasta oikeastaan saattaa olla kyse, kun kiellämme ihmisiltä kokoontumiseen yhteen musiikin ääreen. Varsinkin koronan jälkeisessä ajassa, musiikilla tulee olemaan valtava merkitys korona-ajan tunteiden purkamisessa ja mahdollisuudessa kollektiivisesti yleisönä ja kukin samalla yksilönä käsitellä syntyneitä tunteita ja löytää niihin järjestyksen – jokainen omaa sielunmaisemaa rakentavan musiikin parissa. Muistetaan tämä ja tehdään töitä sen eteen, että se olisi pian jälleen mahdollista meille kaikille.
Packale´n, E. 2008. Musiikki ja
ekspressiivisyys. Teoksessa: Huovinen, E. & Kuitunen, J. (toim.) Johdatus
musiikkifilosofiaan. Tampere: Vastapaino. 32–67.
Platon 1999, Teokset I, Keuruu: Otavan Kirjapaino.
Platon 1999, Teokset V, Keuruu: Otavan Kirjapaino.
Varto, J. 2006. Kauneuden taito. Teoksessa Ammattien
kutsu. Ammattikorkeakoulut ja etiikka. Opetusministeriön julkaisuja 2006:18.
136–143.