Pohdintaa musiikin hyvyydestä - ote tutkimusraportista Musiikkialan osaajien hiljainen tieto (2015)

 

Hyvän käsitteeseen kietoutuvat toistensa kanssa sisäkkäiset käsitteet kauneus, harmonia ja sofrosyne.  Platonilla ihmisen kokemustodellisuutta eli doksaa jäsentävä keskeisin periaate on kauneus. Tällä ymmärretään oikeita suhteita, jäsentyneisyyttä, järjestystä ja sopusuhtaa yleensä. Kauneus havaitaan yleensä visuaalisen aistimuksen kautta. Kuulon kautta havaittu teoksen harmonia synnyttää käsityksen ihmiselle näkymättömistä oikeiden suhteiden järjestyksestä – eräänlaisesta yleisemmästä teoreettisesta todellisuudesta.  Sofrosyne ilmaisee oikeiden suhteiden tajua, järkevyyttä ja malttia, jonka ihminen havaitsee suhteessa itseen. (Platon (I,V) 1999; Varto 2006, 138.) Platon toteaa, että musiikissa esille tulevan harmonian avulla voimme saattaa järjestykseen ja sopusointuun sielumme kiertoliikkeet, milloin se on tullut epäsointuisaksi. Rytmi auttaa meidät Platonin mukaan pois siitä epätahtisesta tilasta, jossa useimmat meistä luonnostaan ovat. (Platon (V) 1999, 191) Kauneuden, harmonian ja sofrosynen kautta ihminen pyrkii jäsentämään havaittua todellisuutta (doksa) ymmärrettäväksi ja tiedollisesti hallittavaksi kokonaisuudeksi. Tämän ymmärryksen kautta pystymme myös toimimaan oikeamitallisesti suhteessa itseen ja ympäröivään todellisuuteen. 

Elina Packale´n (2008, 62–67) käsittelee artikkelissaan Susanne Langerin teoriaa musiikin ekspressiivisyydestä. Yksinkertaistettuna Langerin pääajatus on se, että musiikissa voidaan kuulla meidän tunnekokemuksiamme vastaavia vastineita. Musiikki voi toimia konnotatiivisessa mielessä symbolina tunteen käsitteen käsittämiseksi. Käsitteen idea on Langerin teorian mukaan sen loogisen muodon ideassa. Langer jopa saattaa kutsua käsitteitä loogisiksi muodoiksi. Tässä yhteydessä muoto ei liity geometriaan vaan järjestykseen – asian osien suhteiden abstraktiin rakenteeseen.  Tämä rakenne, tunteen looginen muoto, on dynaaminen ja jatkuvassa liikkeessä oleva. Myös musiikin looginen muoto on niin ikään dynaaminen, sisältäen vaikutelmia orgaanisesta liikkeestä, joiden hahmottamisessa on tärkeää musiikillisten jännitteiden ja niiden purkausten muodostama rytmi. Langerin mukaan nimenomaan tunteen käsitteellinen idea voi realisoitua sekä musiikillisesti että psykologisesti, koska tunteen ja musiikin looginen muoto on yhteneväinen. Sen sijaan tunteen ja kielen muotoa Langer pitää erilaisena, sillä kielen muoto on diskursiivinen. Kielen sanoja vastaavat vastineet ensin eriytetään ja laitetaan jonoon, siten kuin lauseessa sanat ovat jonossa. Tuntiessaan henkilön mieli muodostaa nopeasti häipyvistä aistimuksista symboleja, joiden varassa mieli käsittelee todellisuutta. Koetut tunteet katoavat usein välittömästi niiden kokemisen myötä ja ilman mielikuvia, emme voi muistaa ja sitä kautta tarkastella ja ymmärtää kokemaamme. Kokemusta ei voi eritellä käsitteiksi ja laittaa jonoon, joten kaikkea tuntemaamme ei voi ilmaista kielen keinoin. Tunteen looginen muoto on kuitenkin löydettävissä ja artikuloitavissa musiikissa, jonka avulla pääsemme uudestaan käsiksi koettuihin tunteisiin ja voimme käsitellä niitä yhä uudestaan. Vaikutelma tunteesta saattaa olla niin voimakas, että itse tunne tuntuu olevan teoksessa, vaikka se vain esittää tunteen loogisen muodon. Minkä tunteiden loogisia muotoja mikin teos esittää, sitä ei Langer käsittele. Hän ei pyri käsittelemään musiikillisia ehtoja sen ekspressiivisyydelle. (Packale´n 2008, 62–67.) Tämä onkin loogista, sillä kullekin ihmiselle on muodostunut oma sisäinen looginen muotonsa kullekin tunteelle, jonka vastineen löytäminen on koettavissa vain subjektiivisena kokemuksena.

Vuorovaikutus ympäristön kanssa ja näiden tilanteiden arviointi muodostaa oman itsen rakenteen. Se on organisoitu, virtaava, johdonmukainen käsiterakennelma, johon sisältyy havaintoja luonteenpiirteistä ja niiden suhteesta itseen ja minuun sekä niiden yhteydestä arvoihin, jotka ovat liittyneet näihin käsitteisiin. (Rogers 1951, 498). Ihmismielellä on tarve yrittää tarkastella ja ymmärtää ulkoista ja sisäistä todellisuutta ja luoda siihen järjestystä. Langerin teoria selittää, miksi musiikki on niin merkittävää ihmiselle. Se mahdollistaa kokemuksen sielun rakentumisesta itsen kannalta oikeassa suhteessa (ks. Platon (I) 1999). Tietyissä olosuhteissa, missä itselle ei muodostu mitään uhkaa, inkonsistenssit kokemukset voidaan havaita ja tutkia ja ne voidaan liittää osaksi minäkuvaa. (Rogers 1951, 510–518). Sieluamme ja tunteitamme puhutteleva musiikin looginen muoto aikaansaa psykologisen tasaantumisen, kun tunnetasoiset kokemukset voidaan liittää symbolisella tasolla osaksi itseä.  

Musiikin kokevat hyvänä ja kauniina ne, joiden sielunmaisema on yhteneväinen eri musiikinlajien kautta rakentuvan sielunmaiseman kanssa. Musiikin sisältämät osa-alueet synnyttävät järkevyyttä ja sielun rakentumista itsen kannalta oikeassa suhteessa. Persoonallisuus laajentuu ja minäkuvaan tulee uusia ulottuvuuksia.

 

Jälkikirjoitus:

Ajattelen, että meidän tulisi havahtua siihen, miten isosta asiasta oikeastaan saattaa olla kyse, kun kiellämme ihmisiltä kokoontumiseen yhteen musiikin ääreen. Varsinkin koronan jälkeisessä ajassa, musiikilla tulee olemaan valtava merkitys korona-ajan tunteiden purkamisessa ja mahdollisuudessa kollektiivisesti yleisönä ja kukin samalla yksilönä käsitellä syntyneitä tunteita ja löytää niihin järjestyksen – jokainen omaa sielunmaisemaa rakentavan musiikin parissa. Muistetaan tämä ja tehdään töitä sen eteen, että se olisi pian jälleen mahdollista meille kaikille.

 

Packale´n, E. 2008. Musiikki ja ekspressiivisyys. Teoksessa: Huovinen, E. & Kuitunen, J. (toim.) Johdatus musiikkifilosofiaan. Tampere: Vastapaino. 32–67.

Platon 1999, Teokset I, Keuruu: Otavan Kirjapaino.

Platon 1999, Teokset V, Keuruu: Otavan Kirjapaino.

Rogers, C. 1951. Client-Centered therapy. Boston: The Riverside Press Cambridge.

Varto, J. 2006. Kauneuden taito. Teoksessa Ammattien kutsu. Ammattikorkeakoulut ja etiikka. Opetusministeriön julkaisuja 2006:18. 136–143.