perjantai 12. huhtikuuta 2019

Huomenta Suomi, hyvin pyyhkii?


Vaalikampailun suola ovat kohtaamiset toreilla ja turuilla. Tavallisen ihmisen arki tulee lähelle, kun rollaattorilla kulkeva mummo tulee kertomaan, miten pelkää yksinäisenä ihmisenä vanhenemista. Tai kun opettaja tulee kertomaan, miten turhauttavalta tuntuu, kun tarpeesta huolimatta ei saa apua oppilaalle. Resurssipula on kerrottu syyksi. Joskus kohtaaminen itsessään on se, mitä kaivataan. Kuulluksi tulemisen tarve näkyy.
Suomella pyyhkii hyvin. Olemme maailman onnellisin kansa - noin keskimäärin mitattuna. Yksittäisen ihmisen näkökulmasta asiat eivät aina ole kohdallaan. Hyvää tarkoittavat lait saattavat johtaa seurauksiin, joita lain valmistelun yhteydessä ei olla tultu ajatelleeksi. Lainsäädännössä tarvitaankin kykyä nähdä isoja kokonaisuuksia, jotta tällaiselta vältytään.  
Mihin tulevalla hallituskaudella pitäisi sitten kohtaamieni ihmisten mielestä keskittyä? Lääkäriin pitää päästä. Pieniä eläkkeitä tulee nostaa ja pienten tuloluokkien verotusta keventää. Yksinhuoltajia tulee tukea. Oppilaille tulee taata enemmän lähiopetusta ja myös tukea koulunkäyntiin tarvittaessa. Vanhusten turvallisuuden tunteen palauttaminen vaatii toimia. Siinä ehkä ne tärkeimmät.
Kokoomuksen politiikka lähtee työnteon arvostamisesta. Työnteko on kaiken perusta. Työn kautta syntyy verorahoja, joilla kustannetaan yhteiskunnan palvelut. Yrityksien toimintaedellytykset tulee säilyttää ja taata mahdollisimman monelle suomalaiselle työpaikka. Osaamisen tason nosto on välttämätöntä. Suomi ei pysty kilpailemaan määrällä, vaan laadulla ja osaamisella.
Perusturvan tulee kannustaa kaikenlaiseen toimeliaisuuteen ja luoda vakautta ihmisten elämään. Vakaus luo pohjan myös perheen perustamiselle. On selvää, että tulevalla hallituskaudella tarvitsemme SOTE-uudistuksen loppuunsaattamisen ohella perusturvauudistuksen.  
Heikoimmista on pidettävä huolta. Syrjäytyneet nuoret ja vanhenemista pelkäävät ikäihmiset eivät kuulu maailman onnellisimman kansan tarinaan. Seuraavalla hallituskaudella meidän pitää osoittaa pystyvämme parempaan. Vaikka desimaalit eivät yksistään pelasta ketään, on selvää, että tarvitsemme lisää käsiä ja ihmisiä kohtaamaan ja auttamaan niitä, jotka apua tarvitsevat. Yhdessä vastuuta kantaen, meidän pitää luoda uudenlaisia toimimisen tapoja, jotta voimme taata turvallisen lapsuuden ja turvallisen vanhuuden kaikille.

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Satsataan koulutukseen


Tulevat vaalit ovat koulutusvaalit, kunten Hämeen Sanomien yleisönosastolla taannoin todettiin. Koulutukseen satsaaminen on sekä taloudellisesti että inhimillisesti järkevää. Oppilaat tarvitsevat opettajaa ja läsnäolevia aikuisia. Kohtaamiselle tarvitaan aikaa. Opetuksen minimituntimäärää tulee nostaa ja lisätä tarvittaessa aikuisia tukemaan niiden oppilaiden oppimista, joilla on ongelmia oppimisen ja itsesäätelyn kanssa.
Resurssipula vaivaa koulua. Ongelmat tiedostetaan, mutta valitettavan harvoin toimitaan. Tähän ei ole enää varaa. Suomessa on tällä hetkellä yli 60000 syrjäytynyttä nuorta (mesaatio.fi) ja lähes 100000 tehostetun tai erityisen tuen perusopetuksen oppilasta (tilastokeskus.fi). Kun yhtä aikaa yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä arvioidaan nousevan nykyisestä 19,9 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030 (stat.fi), on meillä käsillä kestämätön tilanne, jos nyt tehostetun ja erityisen tuen piirissä olevia lapsia ja nuoria ei saada ohjattua koulupolun läpi työelämään asti.
Minimituntimäärän nostaminen yhdellä tunnilla maksaa yhteiskunnalle noin 6 miljoonaa euroa. Jos minimituntimäärää nostetaan läpi perusopetuksen ovat kustannukset noin 54 miljoonaa euroa. Yhden syrjäytyneen nuoren kustannukset yhteiskunnalle ovat Sitran ja THL:n laskujen mukaan noin 300 000 euroa (julkari.fi). 60 000 nuoren kustannukset ovat siis noin 18 miljardia euroa. Syrjäytymisen kierteen katkaiseminen tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin se, että emme tee säästösyistä mitään.
Erityisen tuen oppilaat saavat useammin henkilökohtaista apua koulunkäyntiin kuin tehostetun tuen oppilaat. Koulunkäyntiavustajan palkkakustannukset vuositasolla ovat noin 30000 euroa (kvtes.fi). Vaikka kustannukset ovat hyvin kohtuulliset, ei koulunkäyntiavustajia riitä kaikille tarvitsijoille. On selvää, että myös tehostetun tuen lapset ja nuoret hyötyisivät aikuisen läsnäolosta ja tuesta. Voisiko kolmannen sektorin hyödyntäminen olla yksi ratkaisu, jolla voitaisiin tukea tehostetun tuen oppilaiden koulunkäyntiä ja elämänhallintaa. Tästä yhtenä esimerkkinä Oma kamu -toiminta (omakamu.fi) Vai olisiko yksi ratkaisu kunnallisen koulunkäyntiavustajien pankin luominen, josta akuuttiin tilanteeseen saataisiin heti lähiaikuinen avuksi, jolloin ongelmat eivät ehtisi kasvaa liian suuriksi. Uusia toimintamalleja on kehitettävä ja niitä resursoitava, jotta syrjäytymisen kierre saadaan katkaistuksi jo varhaisessa vaiheessa.
Taloustieteen emeritusprofessori Siksten Korkman toteaa Helsingin Sanomien kolumnissa: (hs.fi/mielipide 8.1.19): ”Hyvin kohdennetut panostukset lapsipolitiikkaan ovat tehokas keino vähentää julkisen talouden kestävyysvajetta (”win-win”).” Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Ei lisää hallintoa ja veroja, vaan toimivat SOTE-palvelut

SOTE-kaatui. Hymynkare oli näkyvissä joidenkin suupielissä. Minua ei hymyilytä. Kanta-Hämeen alueella on tehty hartiavoimin töitä SOTE-palvelujen turvaamiseksi kuntalaisille. Olemme osallistuneet kokeiluihin, antaneet lausuntoja, rakentaneet uutta maakuntaa ja todenneet, että palvelujen uudistamiselle on totisesti tarvetta. Nyt olemme palanneet lähtöpisteeseen.
Aikaa ei olisi varaa hukata. Kanta-Hämeen väestö ikääntyy vauhdilla, minkä seurauksena terveyspalvelujen tarve kasvaa lähivuosina. Terveysongelmien ehkäisemiseksi ikäihmisten toimintakykyä ylläpitävä toiminta tulisi nostaa keskiöön. Liikuntaihmisenä uskon liikkumisen voimaan. Kunnan ylläpitämien uimahallien, kuntosalien ja muiden liikuntapaikkojen tulisi olla entistä kohtuuhintaisempia yli 70-vuotiaille siinä missä myös alle 18-vuotiaille. Hyvinvoiva väestö on pitkässä juoksussa paras tapa säästää SOTE-menoissa.
Elämä ei aina ole reilua. Vaikka kuinka pitäisi itsestä huolta, eteen voi tulla yllättäviä asioita, joiden takia terveys tai toimeentulo, jopa molemmat, saattavat mennä.  Silloin ihmisen pitää voida luottaa yhteiskunnan apuun.
Kokoomuksella on tärkeää, että ihmiset pääsevät lääkäriin. Tavoitteenamme on laskea hoitoon pääsyn takuurajaa nykyisestä kolmesta kuukaudesta kuukauteen perusterveydenhuollon osalta ja suun terveydenhuollon osalta nykyisestä kuudesta kuukaudesta kolmeen kuukauteen. Takuun toteutumiseksi tarvitaan sekä kunnallisia että yksityisiä toimijoita. Yksityisten toimijoiden palveluja voidaan käyttää tarpeen mukaan palvelusetelijärjestelmää hyödyntäen silloin, kun kunnan omat palvelut eivät pysty vastaamaan kuntalaisten tarpeisiin.
Terveysongelmat ja sosiaaliset ongelmat kulkevat käsi kädessä. Tulevalla hallituskaudella tulisi lainsäädännöllisesti varmistaa sosiaalipalveluihin pääsyn takuu, jotta pystyttäisiin puuttumaan terveysongelmien taustalla usein oleviin juurisyihin.  Yksinhuoltajan talousongelmat eivät ratkea masennuslääkkeillä ja nuoren elämänhallintaan liittyvät ongelmat rauhoittavilla, vaan niiden ratkaisemiseksi tarvitaan sosiaalialan ammattilaisia.
Leveät hartiat eli suomeksi sanottuna riittävä veropohja on edellytys palvelujen järjestämiselle. Joidenkin tahojen mukaan 100 000 henkeä olisi riittävä väestöpohja SOTE-palvelujen tuottamiseksi. Kanta-Hämeessä on Tilastokeskuksen mukaan tällä hetkellä 171 274 asukasta, joten väestöpohja riittää hyvin SOTE-palvelujen tuottamiseen. Kuntayhtymämalli on yksi vaihtoehto. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin perussopimusta voisi muuttaa niin, että siihen linkitettäisiin myös perusterveydenhuollon tuottaminen alueella. Näin saataisiin kipeästi kaivattu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteys myös hallinnollisesti toteutettua. Kuntayhtymämallissa ongelmaksi voi tulla omistajakuntien hyvin erilainen väestöpohja ja palvelujen tarve. Valtionosuusjärjestelmää tulee kehittää niin, että kunnat, joissa eläkeläisten määrä lisääntyy ja työssäkäyvien määrä laskee, pystyvät suoriutumaan velvoitteistaan. Toki on myös hyväksyttävä se tosiasia, että tulevaisuudessa kuntaliitokset tulevat lisääntymään laskevan syntyvyyden ja väestön keskittymisen seurauksena.
Suomi elää edelleen velaksi, vaikka hallitus on pystynyt kuluneella kaudella nostamaan työllisyysastetta. Kestävyysvajeen ratkaisemiseksi on vain kaksi tietä: tulojen lisääminen tai menojen leikkaaminen. Koska SOTE-palveluiden kustannukset tulevat joka tapauksessa nousemaan, jää jäljelle vain tulojen lisääminen. Työllisyyden lisääminen onkin aivan keskeistä, jotta pystymme takaamaan laadukkaat SOTE-palvelut kaikille suomalaisille myös tulevaisuudessa.