sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Arvon jokainen ansaitsee


Tukiryhmälläni oli tällä viikolla ilo järjestää Työelämän arvot seminaari Museo Militariassa. Seminaarissa pohdittiin arvoja soten, digitalisaation, taiteen ja urheilun sekä yleisesti työelämän ja politiikan näkökulmasta. Täytyy sanoa, että yhteiskunta on isojen muutosten edessä.
Hannu Juvonen, Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin johtaja, toi omassa osuudessaan esille sote -johtamiseen liittyviä arvoja. Soten taustalla oleva lainsäädäntö määrittää pitkälle tulevan sote -päätöksen arvomaailman. Yksilön itsemääräämisoikeus, valinnanvapaus, palvelujen saatavuuden turvaaminen sekä kustannusten hillitseminen ovat tavoiteltuja arvoja. Digitalisaatio tulee olemaan osa ratkaisua, kun pohditaan sote -kustannusten hillitsemistä.
Jaakko Kankaanpää, Ambientia Oy:n Senior Business Advisor, maalasi eteemme huiman kuvan maailmasta digitalisaation tuomien muutosten myötä. Digitalisaation on muuttanut jo kaupankäynnin ja yritysten arvonmuodostuksen logiikkaa pysyvästi. Entinen suuruuteen perustuva markkinaosuuden hallinta ei enää toimi, vaan tarvitaan pieniä ketteriä yksiköitä tai tiimejä, jotka voivat reagoida markkinoiden vaatimuksiin nopeasti ja luovasti. Ne yritykset pärjäävät, jotka osaavat ennakoida ja reagoida havaittuihin heikkoihin muutossignaaleihin. Jatkuva kehittyminen on keskiössä. Turvattua työpaikkaa ei enää tulevaisuudessa välttämättä ole, mutta työpaikka osaajalle kyllä löytyy – se saattaa vain vaihtua organisaatioiden muuttuessa.
Oli hienoa saada elämäni tärkeät ihmiset, vanhempani näyttelijät Arja ja Matti Nurminen sekä mieheni valmennuspäällikkö Timo Lehkonen, tilaisuuteen kertomaan urheilun ja näyttämötaiteen arvoista. Näyttämötaiteessa ja joukkueurheilussa yksilön panos yhteisölle ratkaisee menestymisen. Johtaja/valmentaja on keskiössä havaitsemaan näyttelijän/pelaajan potentiaalin. Tarvitaan kykyä tuoda esille jokaisen osaaminen niin, että se palvelee kokonaisuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Jokaisella yksilöllä on arvo kokonaisuuden onnistumisen kannalta, mutta roolit vaihtelevat. Roolin myyminen näyttelijälle/pelaajalle on ohjaajan/valmentajan onnistumisen ydin. Jokaisella näyttelijällä/pelaajalla on omat tavoitteensa urallaan ja tavoitteiden tulee tavalla tai toisella tulla yhteensovitetuksi myös saadussa roolissa. Muuten ”pakka hajoaa”. Oikeiden pelaajien/näyttelijöiden löytäminen on keskeistä ja toisaalta myös ohjaajan/valmentajan kyky antaa pelaajalle/näyttelijälle sytykkeitä oman parhaansa esille tuomiseksi. Mieheni valmentaja Timo Lehkosen sanoin, täytyy osata kutitella motivaatiota. 
Omassa osuudessani pohdin arvojen murrosta työelämän ja toisaalta politiikan näkökulmasta. Olen tutkinut työelämän arvoja vuodesta 2012. Kahden viime vuoden aikana olen havainnut suoriutumisen arvostamisen vähentyneen ja hedonismin arvostuksen nousseen. Vapaa-aikaan aikaisemmin liittyneet arvot ovat tulleet osaksi työelämän arvoja. Muutosta voisi selittää sen kautta, että työelämä ei enää rajoitu vain 8-16 väliselle ajalla, vaan se vie myös vapaa-aikaamme. On siis luonnollista, että työstä pitää myös löytää nautintoa, jotta siihen on valmis 24/7. Tämä näkyy nykyään esimerkiksi työhaastattelussa, jossa kandidaatti saattaa ilmoittaa mielellään tekevänsä kaksi kuukautta 24/7 työtä, mutta sitten hän haluaa lähteä kuukaudeksi Balille. Jos tämä ei sovi, ei hän ole kiinnostunut työstä. Tässäpä pohdittavaa yrityksille, miten uudenlaiset vaatimukset ja toisaalta liiketoiminnan nykykäytänteet saadaan sovitettua yhteen.
Politiikassa yhteisenä arvopäämääränä voidaan pitää universaalia hyvää. Onhan yhteiskuntarakenne ja politiikka syntyneet juuri siksi, jotta heikommista pidettäisiin huolta ja yhteistä hyvää kyettäisiin jakamaan oikeudenmukaisesti kaikille. Keinoista näihin päämääriin pääsyksi on erimielisyyttä eri puolueiden edustajien välillä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nykyinen todellisuus syrjäytymisen ja vaikkapa ilmastonmuutoksen taholla pakottaa meidät kaikki arvostamaan virikkeisyyttä, yhteiseen hiileen puhaltamista. Politiikassa on lopetettava turhanpäiväinen nokittelu ja muiden tekemisistä virheiden etsiminen. Sen sijaan pitäisi havaita, mitä opittavaa meillä olisi muiden ajatuksista ja ideoista yhteisten päämäärien saavuttamiseksi.



lauantai 20. lokakuuta 2018

Kansan edustaja


Eduskuntavaaleihin on noin puoli vuotta aikaa. Ehdokasasettelut alkavat olla loppusuoralla. Puolueet ovat hakeneet mahdollisimman hyviä kandidaatteja edustamaan niitä kansanosia, joita heidän kannattajaryhmänsä edustavat.
Kansaa käsitellään usein yhtenä kokonaisuutena. Sanotaan, että se on kansan tahto tai kansan mielestä jokin asia pitää tehdä tietyllä tavalla tai poliitikot ovat pettäneet kansan. Kuitenkin kansan sisällä käsitys maailmasta ja sen menosta vaihtelee. Erilaiset kulttuurit, niissä vallitsevat käsitykset ja sitä kautta odotukset vaikkapa poliitikkojen toiminnasta vaihtelevat. Ei ole yhtenäistä kansaa, jota joku tai jotkut voisivat edustaa. Siksi Eduskuntaan tarvitaan Suomen kansalaisten muodostamien kulttuurisesti hyvinkin erilaisten kansojen edustajia. Mitä laajempi edustajien kirjo, sen paremmin koko Suomen kansa tulee edustetuksi.
Millaista kansaa sitten itse edustan. Olen pienyrittäjä ja itsensätyöllistäjä. Minun todellisuuteeni kuuluvat pienyrittämiseen liittyvä epävarmuus, laajentumiseen liittyvät kysymykset – kuten työllistäminen ja myös huoli omasta jaksamisesta. Kaikki kun on omissa käsissä, niin hyvässä kuin pahassa. Edustan koulutusta arvostavaa kansaa. Uskon koulutukseen ja sivistykseen ja siihen, että kaikilla pitää olla Suomessa mahdollisuus kouluttaa itseään. Tohtoritutkinnon suorittaminen ja siihen liittyvä ponnistelu on ollut minulle yksi elämäni tärkeimpiä ja opettavaisimpia kokemuksia. Opettajuus on syvällä sisälläni. Ennen toteutin sitä koulussa, nyt omassa yrityksessäni. Edustan myös sitä kansaa, joka on huolissaan tulevaisuudesta. Itse koulutususkoisena uskon innovaatioiden voimaan ilmastonmuutoksen ja muiden globaalien ongelmien ratkaisemisessa. En usko, että ihmisillä olisi tarpeeksi kykyä luopua saavutetuista eduista, jotta se yksistään riittäisi pelastamaan maapallon. Perhe ja läheiset ovat minulle tärkeitä. Kun heillä on kaikki hyvin, olen myös itse hyvässä terässä valmiina porskuttamaan eteenpäin. En ole rikas, enkä köyhä. Löydän itseni ostamasta tarjousjauhelihaa, silloin, kun sitä on tarjolla. Autoni on vanha, mutta se toimii ja se riittää. Olen käytännönläheinen suorittaja. Toivottavasti hyvässä mielessä. Järkisyyt vetoavat minuun ja tutkimukset. Vahvoja ideologioita vierastan. Haluaisin että politiikassa toimittaisiin järki edellä eikä ideologia edellä.  Olen omakotialueella asuva keskiluokkainen suomalainen, jolla on mies, kaksi lasta ja koira. Peruskauraa, pienin tvistein.



sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Huolitko robotin hoitajaksesi?


Viime viikko oli vanhustenviikko. Myös minä vanhenin viime viikolla numeraalisesti taas vuodella ja joka minuutti vanhenen edelleen. Ei siis ihme, että vanheneminen mietityttää.

Kun vanhenen, enkä mahdollisesti enää kykene huolehtimaan itsestäni, tarvitsen hoitoa. Hoitajan osaaminen ja asenne hoitoon ratkaisevat paljon. Haluaisin, että minut kohdataan ammattimaisen osaavasti ja kuitenkin niin, että kohtaamisessa välittyy halu auttaa. Haluaisin, että hoitajalla on minulle aikaa. Haluaisin, että hän ottaisi minun tarpeeni huomioon, myös silloin, kun ne vaativat hieman joustamista yleisistä ohjeista. Potilaslain mukaan (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785) jokaisella on oikeus hyvää hoitoon ja asialliseen kohtaamiseen hoitohenkilökunnan taholta.

Mutta mitä, jos hoitaja onkin robotti? Mikä laki määrittää robotin kyvykkyyden hoitajana ja sen, koska hoitajan voi korvata robotti? Onko se esimerkiksi silloin, jos hoidettava on niin dementoitunut, että ei tunnista, kuka hänen luonaan on ja unohtaa heti kuka hänen luonaan oli. Vai voiko robotti hoitaa palvelutiskillä tapahtuvan toiminnan ja ottaa ensimmäisenä vastaan asiakkaan huolen ja ohjata sitten tietokoneanalyysin pohjalta tarpeenmukaisesti eteenpäin?

Saattaa tuntua kaukaiselta, mutta viime toukokuussa tutustuessani Salpauksen uuteen oppilaitokseen, kaksi sydämellisesti tervehtivää robottia toivottivat vieraat tervetulleiksi. Olivat niin inhimillisen oloisia, että niitä piti melkein kädestä tervehtää. Robotit ovat siis valmiina, oletko sinä valmis ja millä ehdoilla antamaan hoitosi (vaikka vain osittain) robotin käsiin?