tiistai 16. syyskuuta 2014

Alueellisten lähipalveluiden kehittäminen asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi


Viime kevään palveluverkkokeskustelu Kanta-Hämeenlinnan lasten ja nuorten palveluverkosta sai asukkaat liikkeelle ei ehkä niinkään kuulemistilaisuuksiin mutta nettiin- Yli 2000 allekirjoitusta asiaa koskeviin erilaisiin nettiadresseihin.

Palveluverkko on itsellenikin tärkeä asia ja oikeastaan syy siihen miksi ylipäätään lähdin politiikkaan. Kirjoitin vuosi sitten blogissani seuraavaa: ”Mikähän se sellainen asia olisi, että pönttöön pitäisi mennä? Taitaa ne olla nuo koulu- ja päiväkotijutut jotka edelleen mielessä tärkeinä asioina pyörii. Monimuotoisuuden puolustaminen, että voisi olla monia erilaisia yksiköitä, eikä vaan isoja laitoksia. Että olisi vaihtoehtoja valita.” Jätin valtuuston kokouksessa puhujapönttöön menon väliin, mutta olin todella iloinen siitä, että palveluverkkopykälän hyväksyminen mahdollistaa nyt erikokoisten ja monimuotoisten yksiköiden kehittämisen. Lisäksi se mahdollistaa myös laajemmin uudenlaiseen palveluverkkoajattelun. Käytän tarkoituksella sanaa palveluverkko, enkä vain koulu ja päiväkotiverkko, sillä mielestäni monet syyt puoltavat uudella tavalla toimivan moniammatillisen ja alueellisen palveluverkon rakentamista. Alueella tarkoitan tässä esimerkiksi läntistä keskustan aluetta tai vaikkapa Kalvolan kaupunginosaa.

 

Lastensuojelun menoylitykset ovat ehkä päällimmäisenä suuntaamassa ajatuksia asioiden toisin tekemisen velvoitteeseen. Näin ei voi jatkua. 3,7 miljoonalla jonka suuruinen lastensuojelun ylitys siis tällä hetkellä tullee olemaan, olisi voitu palkata 80 päätoimista perhetyöntekijää vuodeksi perheisiin tukemaan arjen sujuvuutta. Tarvitaan jämäkämpää otetta, perheiden kokonaisvaltaista tukemista, lastensuojelun ja aikuissosiaalityön yhteistyötä, jotta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa. Eikä vaan siis lasten vaan myös aikuisten ongelmiin. Niistä kun sitten usein seuraa lasten ongelmat.

 

Toinen toisin tekemisen velvoite syntyy mielestäni tulevan sote uudistuksen pohjalta. Palvelutuotantomme on saatava sellaiseen kuntoon, että saamme itse järjestettäväksemme sosiaali ja terveyspalvelut myös tulevaisuudessa. Yksi askel tähän oli Terveyspalvelut liikelaitoksen lakkauttaminen ja johtamisjärjestelmän kehittäminen. Toinen askel liittyy hyväksyttyyn lasten ja nuorten palveluverkkopykälään. Haluammeko että tulevassa investointirakentamisissa varataan tilat alueen asukkaiden peruspalveluille laajemmin ja uskommeko, että tämä lisäisi asukkaiden hyvinvointia ja sitä kautta vähentäisi sosiaali ja terveysmenoja. Uskommeko myös, että tällä tavalla saisimme oman sosiaali ja terveyspalveluiden tuotannon kehittymään niin, että sote-palvelut voitaisiin myös tulevaisuudessa järjestää omana tuotantona. Tämä tarkoittaisi esim. Nummen koulun elinkaarimallirakentamisen kohdalla sitä, että lautakuntien välillä tulisi käydä neuvotteluja siitä, millaisia tiloja itse asiassa Nummelle tulisi rakentaa. Tämä on keskeistä, jotta osaamme sitten tulevalta rakennuskumppanilta tilata oikeanlaisia tilaratkaisuja. Eli haluammeko, että Nummen tai vaikkapa Hauhon yhtenäiskoulun kaltaisessa isossa keskeisessä yksikössä olisi tarjolla alueen koko väestölle koulu ja päivähoitopalveluiden lisäksi esim. hammashoitajan, terveydenhoitajan, sosiaalityöntekijän tai esimerkiksi palveluohjauksen palvelut tai vaikkapa kirjasto ja nuorisotila.

 

Edellä esitetty liittyy myös kolmanteen palveluverkon laajempaa tarkastelua puoltavaan asiaan: kaupunkistrategian tavoitteena olevaan kaupungin toimitilojen monipuoliseen ja tehokkaaseen käyttöön ja lähipalveluiden määrittämiseen. Hämeenlinna on hakemassa mukaan kuntakokeiluun, joka mahdollistaa entistä paremmin moniammatillisen yhteistyön perheiden tukemiseksi. Jos saamme tiloihin eri alojen ammattilaisia toimimaan, tukevat myös tilat yhteistyön tekemistä ja ne ovat myös tehokkaammassa käytössä kuin mitä ne olisivat, jos rakennuksessa toimisi vain koulu tai päiväkoti. Tähän kehitykseen tarvitsemme yhteistä halua määrittää lähipalvelut ja kykyä viedä tämä yhteinen näkymme eteenpäin hyvinkin pikaisesti, sillä ensimmäiset palveluverkkoinvestoinnin ovat käsillä juuri nyt ja sote -uudistuskin kolkuttaa ihan oven takana. Nyt jos koskaan tarvitaan yhteistä keskustelua siitä, miten linjaamme koulu, päiväkoti ja sote palveluiden palveluverkon niin kanta- Hämeenlinnassa kuin myös laajemmin muissakin kaupunginosissa ja miten rahoitamme tulevat investoinnit.

 

Kirjoitin Kylä kaupungissa hankkeen loppuraporttiin pari vuotta sitten tekstin, joka tuo esille oman ajatukseni palveluiden tulevasta suunnasta. ”Olen visioinut, että Hämeenlinnassa olisi tulevaisuudessa järjestelmä, jonka avulla asukkaiden tarpeet ja muu saatu palaute ohjaisi poliittista päätöksentekoa ja tieto alueiden tarpeista saataisiin ohjaamaan lautakunnille tulevia esityksiä. Demokratia ei tulevaisuudessa ehkä tarkoittaisikaan enää sitä että kaikille alueille annetaan saman verran vaan että alueet saavat tarpeen mukaan. Tämä edellyttää avointa vuorovaikutusta ja luottamusta kuntalaisten, poliitikkojen ja virkamiesten kesken. Kaiken tämän yhteistyön tavoitteena on lapsen ja nuoren hyvän päivän mahdollistaminen tasavertaisesti koko Hämeenlinnassa. Tarvitaan varhaisen puuttumisen mahdollistavia rakenteita, tarpeenmukaisia ja monimuotoisia palveluja, jotka tukevat perheitä ja alueen asukkaita kokonaisvaltaisesti.”. Valtuuston hyväksymä palveluverkkoratkaisu on parhaimmillaan askel juuri tähän suuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti