Meillä on erinomaisesti toimivat kunnan oman tuotannon
tuottamat palvelut. Niitä täydennetään ulkopuolelta ostetuilla yksityisillä
palveluluilla. Tämä siksi, että yksityiseltä ostetut palvelut ovat ainakin
toistaiseksi olleet kunnan kannalta edullisempi ratkaisu, kuin oman palvelun laajentaminen.
Tilanne ei kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteinen.
Tilaaja-tuottajamallin ongelma on tilaaminen. Mitä tilataan
tai paremminkin mitä tarpeita kuntalaisilla tullee olemaan, jotka vaativat
palvelun tilaamista? Miten tilataan, etteivät markkinaoikeuskäsittelyt
viivästytä tilauksen etenemistä ja että saadaan juuri sitä mitä halutaan? Miten
eri palveluntuottajien tuotteita voidaan aidosti verrata toisiinsa?
Otan esimerkin päivähoidosta. Palvelusopimus edellyttää hyvin
moninaisten ja moniammatillisten palvelujen ja velvoitteiden toteuttamista
kunnallisessa päivähoidossa. Oma tuotanto tekee jatkuvaa kehitystyötä
yhteistyössä muiden kunnan toimijoiden kanssa. Nämä velvoitteet eivät ainakaan
vielä kosketa kaikessa laajuudessaan yksityistä päivähoitoa. Ei siis ihme, että
yksityinen tuotanto pystyy tarjoamaan palvelujaan omaa tuotantoa edullisemmin.
Kuntalaisen kannalta keskeistä on, että palvelutarjoajasta huolimatta hän voi
olla varma saamansa palvelun laadusta.
Palvelujen tilaamisessa avainsana on sopimusohjaus. On
tärkeää, että yksityisille tuottajille tehdyissä tarjouspyynnöissä asetetaan palvelun
laadulle ja muille toiminnoille samat reunaehdot, kuin mitkä ohjaavat
kunnallisen päivähoidon tuottamista. Vasta sitten voimme todella verrata eri
tuottajien toimintojen kustannustehokkuutta toisiinsa ja tehdä aidosti kunnan
talouden ja palvelujen laadun kannalta oikeita ratkaisuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti