Proomu II lipuu kohti alueellisia satamia

Olen tullut siihen tulokseen, että tilaaja-tuottajamallin kehittäminen on ollut käynnissä jo hetken aikaa. Se on vain naamioitunut Kylä kaupungissa -hankkeesta käytävään puheeseen ja Proomu II - hankkeen hiljaiseen lipumiseen eteenpäin.

 

Kylä -hankkeen innovatiiviset ja asukaslähtöiset ideat on toteutettu hankkeessa jaettujen 500 euron suuruisten tukirahojen voimin. On suorastaan hämmästyttävää mitä kaikkea tällaisilla pienillä kannustusrahoilla on saatu aikaiseksi. Ja mikä parasta, nyt kun erilaisia toimintoja on saatu alulle ne jatkuvat ihan itsekseen ilman kannusterahaa. Asukkaiden tarpeista lähtöisin olevalle toiminnalle on selvästi ollut tilaus.

Kylä -hankkeesta saadut kokemukset herätti virkamiehet pohtimaan, miten tällaista alueellista aktiivisuutta voitaisiin tukea myös jatkossa hankkeen päätyttyä. Näistä pohdinnoista jalostui ajatus tilaajavirkamiesten toimimisesta alueellisina kyläpäälliköinä. Yhtä aikaa on palvelupuolella aloitettu mittava uudistushanke, jonka tavoitteena on yhdistää koko lasten-ja nuorten palvelut yhdeksi palvelukokonaisuudeksi vuoden 2014 alusta. Hanke kulkee nimellä PROOMU II. Nämä kaksi meneillään olevaa hanketta muokkaavat tulevaisuudessa varsin mittavasti sekä tilaaja-tuottajamallia että palveluiden järjestämistä. Hankkeet ovat kesken, mutta en malta olla visioimatta hieman tulevaisuutta niin kuntalaisen kuin poliitikon näkökulmasta.

Kuntalaisella on tulevaisuudessa alueellaan henkilö (kyläpäällikkö), johon hän voi olla yhteydessä kaikissa alueen palveluita koskevissa asioissa. Kyläpäälliköllä on tieto alueen palveluista, joihin kuuluvat sekä kunnan itsensä tuottamat että yksityiset kuin myös järjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden tarjoamat palvelut. Kuntalainen saa hetimiten, ilman turhaa tiskiltä toiselle pompottelua, tiedon tarvitsemastaan palvelusta ja sen järjestäjästä. Kunnan tarjoamat lasten- ja nuortenpalvelut toimivat alueella yhtenä kokonaisuutena, jossa osaamista jaetaan ja tätä kautta pystytään jo varhaisessa vaiheessa puuttumaan orastaviin ongelmiin. Alueella toimivia muita palvelujen tarjoajia ohjataan sopimusohjauksella niin, että kuntalainen voi olla varma palvelun laadukkuudesta, on sen tuottaja kuka hyvänsä. Lisäksi alueellisilla kannusterahoilla tuetaan kolmannen sektorin, eri palveluntuottajien ja asukkaiden välistä yhteistoimintaa.

Asukkaiden tarpeista ja muusta saadusta palautteesta pidetään ajantasaista tietokantaa, joka ohjaa poliittista päätöksentekoa. Alueelliset kyläpäälliköt pitävät tiivistä yhteyttä toisiinsa, jotta tieto alueiden tarpeista saadaan ohjaamaan lautakunnille tulevia esityksiä. Poliittiset päätöksentekijät saavat halutessaan tietoa kyläpäälliköiltä eri alueiden tilasta. Oikeudenmukaisuus päätöksenteossa tarkoittaisi tulevaisuudessa sitä, että resursseja jaetaan tarpeen mukaan. Tämä kaikki edellyttää avointa vuorovaikutusta ja luottamusta kuntalaisten, poliitikkojen ja virkamiesten kesken.

Hämeenlinnassa peräänkuulutetaan avoimuutta päätöksentekoon. Ehkäpä tässä uudessa mallissa luodaan siihen entistä paremmat edellytykset. Siksi haluan myös itse olla sen kehittämisessä mukana.