Kuntien sosiaali-ja terveysmenot kasvavat jatkuvasti. Paniikkinappulaa
ollaan jo painamassa, kun laki hoitajien minimitarpeesta vanhustenhuollossa
alkaa olla loppusuoralla. Pelätään kustannusten nousua ja toisaalta epäillään parantaako
hoitajien lisääminen vanhustenhuollon laatua. On hoitajien määrä 0,5 tai 0,32
yhtä potilasta kohden, se ei suoraan vaikuta hoidon tuloksellisuuteen. Keskeistä on hoitajien halu kehittää työtään ja työyhteisön antama tuki kehittämistyölle.
Filosofi Pekka Himanen on puhunut jo pitkään rikastavien
työyhteisöjen puolesta. Kaiken lähtökohtana on luottamus. Ihmisen pitää tuntea
olevansa työpaikalla hyväksytty ja turvassa niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Työpaikkakiusaamiseen, väkivallan ehkäisyyn ja turvallisiin työoloihin tulee
kiinnittää huomiota. Myös työsuhteen pysyvyys lisää luottamuksen tunnetta.
Toinen toistensa arvostus on rikastavan työyhteisön moottori. Ihminen uskaltaa
tuoda ideoitaan ja ajatuksiaan esille. Yhdessä niistä voidaan luoda jotain
uutta. Uuden luominen – luovuus onkin rikastavan yhteisön vahvuus.
Luovuutta terveydenhuollon kehittämisessä tarvitaankin. Ongelmana
on pitkäaikaissairaanhoidon kustannusten lisääntyminen. Tähän vastaamiseksi on
Suomessakin lähdetty kehittelemään ns. terveyshyötymallia. Terveyshyötymallin
keskiössä on potilaan ja hoitotiimin välinen yhteistyö, jossa yhdessä luodaan
suuntaviivat potilaan hoitotarpeeseen vastaamiselle. Ei siis ole vain yhtä toimintamallia,
jota toteutetaan kaikkien potilaiden kohdalla, vaan vuorovaikutuksessa
syntyneitä monimuotoisia mahdollisuuksia hoidon toteutumiseksi. Potilaan
omahoidon tukeminen ja toisaalta hoitotiimin tuttuus ja sen tuoma turva
auttavat potilasta ottamaan vastuuta oman terveytensä ylläpitämisestä
pitkäaikaissairauden tuomista haitoista huolimatta. Tämä tuottaa mittavaa
terveyshyötyä potilaalle itselleen, sekä vähentää pitkäaikaissairauksista aiheutuvia
kustannuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti