Rajojen sisällä mieli lepää

Olen siinä onnellisessa asemassa, että saan työni puolesta osallistua hyvinkin erilaisia asioita käsitteleviin tilaisuuksiin ja koulutuksiin. Tämän syksyn ehdottomasti pysähdyttävin koulutus on ollut Educoden järjestämä oppilashuollon kehittämistä käsittelevä tilaisuus. Kouluttajan ammattitaito ja osaaminen sekä kyky saada osallistujat mukaan on ollut tunteita herättävä kokemus. Käsiteltävänä aiheena ei ole ollut enempää ja vähempää kuin nuorten pahoinvoinnin ennaltaehkäisy erityisesti koulussa.

Koulu ei ole erillinen saareke nuoren kasvuympäristössä, vaan kaikki mitä nuorelle tapahtuu muualla, näkyy myös koulussa. Koulun pitäisi pystyä vastaamaan tähän. Kouluttajamme toi esille nuoruuteen kuuluvan yleismaailmallisen tarpeen irrottautua ja kyseenalaistaa kaikkea sitä, mitä me aikuiset pidämme itsestäänselvyyksinä (jo Platon taivasteli nuorison röyhkeyttä). Kriittinen kysymys kuuluu koska pitää huolen herätä – eli milloin kyse on nuoruuteen kuuluvasta vaiheesta ja koska todellisesta ongelmasta. Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää nuoren tuntemista ja luottamussuhteen syntymistä nuoren ja aikuisen välillä. Ja nimenomaan aikuisen, joka kykenee vastaanottamaan nuoren häneen projisoimia kielteisiä tunteita, niitä kaikkia epämiellyttäviä asioita, joita nuori itsessään huomaa, mutta ei haluaisi huomata ja siksi siirtää ne aikuiseen. Rajoja asettavan aikuisen kohtalona on olla se idiootti ja tyhmä, mutta kuitenkin se, johon nuori voi luottaa. Pysähdyttävin kouluttajan lausahdus olikin: ”Rajojen sisällä mieli lepää.” Eli mitä kaoottisempi on nuoren tai miksei aikuisenkin mieli sen selkeämpi ja rajatumpi tulisi elämän olla. Kouluttajan esittämässä materiaalissa tuotiin esille neljä mielenterveyttä edistävää asiaa:

-          tukea tarjoavat ihmissuhteet

-          korkea osallistumisen aste

-          selkeys

-          rohkaiseminen autonomiaan

Näitä tekijöitä edistäviä asioita voisimme kukin omassa elämässämme pyrkiä rakentamaan.

Tätä kirjoittaessani taustalla soi Happoradion ”Olette kauniita”. Sanoittaja Aki Tykki kuvaa sanoitusprosessia seuraavasti: ”Teksti rakentui pitkälti tajunnanvirtatekniikalle pitkään päässäni pyörineestä ajatuksesta kodista, jonka kaikki peilit on rikottu. Laulu muodostui lopulta jonkinlaiseksi kannustushuudoksi. Oli haastavaa vältellä ”tsemppii hei nyt ” meininkiä- jonkinlaista ylimielistä neuvomista vaan jättää kuulijalle vähän pureskeltavaa. Mielestämme onnistuimme tämän kappaleen kanssa aika hienosti.”

Kappaleessa on kohta, jonka haluaisin soittaa kaikille nuorille. ”Nouskaa ja nostakaa kätenne. Te olette vahvoja. Nouskaa ja näyttäkää itsenne. Te olette kauniita.”