Lapsiystävällinen kunta - Miten se toteutuu Hämeenlinnassa?

 

Lapsiystävällisyys on osallisuutta, toimivia palveluja, turvallisuutta, esteettömyyttä, aikaa kohtaamiselle, yksilöllistä tarpeiden huomioimista, yhteisöllisyyttä. Asioita, joita jokainen ihminen arvostaa.  

Miten nämä toteutuvat konkreettisesti Hämeenlinnassa? Lapset ja nuoret osallistuvat poliittiseen päätöksentekoon niin valtuustossa kuin lautakunnissa. Kouluja ja päiväkoteja on remontoitu viimeisten vuosien aikana useilla kymmenillä miljoonilla euroilla ja koulujen turvallisuuteen on panostettu. Erityisesti kiusaamisen ehkäisyyn pyritty löytämään keinoja. Harrastusmahdollisuuksia koulupäivän jälkeen on edistetty, pyöräteitä rakennettu ja esteettömyyttä parannettu. Henkilöstöä on lisätty varsinkin varhaiskasvatukseen, jolloin aikuisilla on enemmän aikaa lapsille. Paljon on tehty, mutta paljon on edelleen tehtävä.

Lapsimäärä vähenee, mutta tarpeet eivät. Osa lapsista ja nuorista ja myös perheistä voi huonosti. Tarvitaan toimivaa yhteistyötä hyvinvointialueen ja kunnan välillä, jotta tarpeelliset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat saatavilla niitä tarvitseville. Tiivis yhteistyö kaipaa selkeitä rakenteita. Eri alojen ammattilaisten yhteistyötä tulee lisätä. Monimuotoiset koulut ja mahdollisuus tarvittaessa pienryhmäopetukseen, tukevat lasten yksilöllisten tarpeiden toteutumista. Lisäksi tarvitaan panostusta osaamiseen, jotta ymmärrämme mistä pulmat syntyvät ja miten voimme auttaa.

Tarvitaan myös uudenlaista vanhanaikaista ajattelua. Liikkumiseen kannustaminen, terveiden elintapojen edistäminen, nukkuminen, terveellisen ruuan syöminen, ovat asioita, jotka kaiken medikalisaation keskellä voisi nostaa resepteiksi hyvinvoinnin lisäämiseen. Nämä keinot tepsivät myös aikuisille. Kunnalla on hyvinvoinnin edistämisessä iso rooli. Kouluruoan maittavuus, liikuntapaikkojen kunto ja saavutettavuus, teiden auraus ja hiekotus, vanhemmuuden tuki arjen hallinnassa, ovat asioita, joihin tulee panostaa. Ja sitten se kännykkä – onneksi kouluissa pääsemme siitä tulevaisuudessa eroon. Ehkä meillä aikuisillakin olisi tässä petrattavaa….

Panostukset lapsiin ja nuoriin ja perheisiin ovat panostusta tulevaisuuteen. Lapsiystävällinen kunta on ihmisystävällinen kunta, joka palvelee sen asukkaita vauvasta vaariin.

Tarpeenmukaisten luokkatilojen varmistamiseksi tarvitaan yhteistyötä ja ennakointia

Lyseon yläkoulun väistö on aiheuttanut paljon mielipahaa, joka olisi hyvällä ennakkosuunnittelulla voitu välttää. Tarvitaan lisää ennakointia ja säännöllistä keskustelua, jotta tulevien tilatarpeiden syntyessä näin ei enää pääse käymään.

Lainaan viime marraskuussa hyväksytyn budjettikirjan tekstiä: ”Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on kasvanut ja on nyt 10,9 % ikäluokasta. Lisäksi tehostettua tukea saa 14,6 % oppilaista. Kasvu näkyy jo alkuluokista lähtien. Tämä tarkoittaa lisääntyvää pien- ja joustoluokkien tarvetta. Oppimisen tuen lainsäädäntö ja sitä myöten myös asianomaiset kohdat opetussuunnitelmissa ovat muuttumassa. Päätöksiä säädösmuutoksista odotetaan vuoden 2024 loppuun mennessä. Sivistys- ja hyvinvointipalveluissa on aloitettu valmistautuminen todennäköisiin säädösmuutoksiin niin, että muutokset voivat astua voimaan syyslukukauden 2025 alusta.”

Koska nämä muutokset saattavat johtaa uusien tilojen tarpeeseen esitin budjettikirjaan kyseisen kappaleen loppuun yksimielisesti hyväksytyn lisäyksen: ”Mahdollisiin tilatarvemuutoksiin valmistaudutaan tiiviissä yhteistyössä tilapalveluiden kanssa.”

On ensiarvoisen tärkeää, että tilapalvelut ja sivistys- ja hyvinvointi toimialan viranhaltijat käyvät säännöllistä keskustelua, missä mennään ja millaisia tilatarpeita on syntymässä. Nyt tuntui siltä, että esimerkiksi Lyseon tilanteeseen liittyvät viestit kentältä jäivät huomiotta ja väistöön liittyvät ratkaisut viivästyivät. Hyvällä ennakoinnilla voimme välttää hämmennyksen ja luoda vakautta hektiseen koulujen arkeen.

Tarkka taloudenpito takaa palvelut myös tulevaisuudessa

 

SOTE-palveluihin käytettiin viime vuonna Kanta-Hämeessä lähes 900 miljoonaa euroa. Palveluja on uudistettu, joka on tarkoittanut osan palveluista heikentämistä, mutta samalla uusien palveluiden tuomista korvaavana rinnalle. Näistä esimerkkinä kotipalvelua tukeva liikkuva kotisairaanhoidon palveluyksikkö Gerbiili tai sairaanhoitaja chat, jotka molemmat ovat saaneet kiitosta käyttäjiltä.

Palveluiden toteuttamistapojen uudistaminen on ollut välttämätöntä.  Kanta-Hämeen hyvinvointialueella on sote-lainsäädäntöön pohjautuva alijäämien kattamisvelvoite. Tämä velvoite on ollut keskeinen pakottava voima palveluiden suunnittelulle niin, että vähäisemmillä resursseilla voidaan palvella isompaa osaa ihmisistä. Jos emme itse olisi tehneet tarvittavia toimia, olisi valtio tarttunut hyvinvointialueen kehittämisen ruoriin ja vienyt läpi tarvittavat uudistukset. Onneksi olemme saaneet tehdyillä päätöksillä taloutta parannettua ja emme tarvitse valtion muutostukea, kuten saimme 28.2. lukea Hämeen Sanomista. Tarkalla taloudenpidolla saimme pidettyä hyvinvointialueen palvelut omissa käsissämme.

On selvää, että talouden tasapainottamisen seurauksena tapahtuneet palvelujen karsimiset ovat synnyttäneet myös paljon kritiikkiä. Varsinkin, kun uusien korvaavien palveluiden osalta olemme vasta lähtökuopissa. On kuitenkin tärkeää, että saimme tehdyksi vaikeat päätökset ja vältimme valtion talutusnuoran. Lisäksi jokainen tekemätön säästöpäätös olisi tullut seuraavina vuosina kuitenkin eteemme ja hieman suurempana. Olisimme syöneet tulevaisuuden sotepalveluilta toimintaedellytykset. Näin ei onneksi ole käynyt.

Sote-palveluita voidaan toteuttaa monella eri tapaa. Olemme uudistusten alussa. Haluamme kuulla kokemuksia ja korjata tilannetta kokemusten pohjalta. Mikäli peruspalvelut ovat uhattuna, voimme tarvittaessa hakea lisärahoitusta valtiolta. Tulevaisuudessa on tärkeä toimia omalääkärimallin kehittämiseksi, kotiin tuotavien palveluiden ja vaativamman hoidon tasapainon löytämiseksi ja uusien entistä sujuvampien palvelukokonaisuuksien luomiseksi Assi-sairaalaan.

Ilman yhteispeliä, keskusta ei kehity

 

Hämeenlinnan keskustan kehitys ei lähde käyntiin, ilman enemmistön sitoutumista pitkäjänteiseen ja samansuuntaiseen päätöksentekoon. Tulevalla valtuustokaudella pitäisikin heti alussa pyrkiä aikaansaamaan valtuustosopimus, jossa linjattaisiin keskeisimmät keskustan kehittämisen suuntaviivat. Näin varmistettaisiin, että monenlaisten odotusten keskellä, jotain todella alkaa myös tapahtua.

Keskustassa tulisi saada liikkeelle ainakin ykköskorttelin, linja-autoaseman ja Hämeensaaren rakentuminen. Myös nyt tyhjillään olevan kaupungintalon kaava tulee saada eteenpäin.  Rakennuksista keskeisimpinä korjattavina ovat Lyseo, Keskuskoulu ja Wetterhoffin talo. Myös jäähalli odottaa korjausta. Tekemistä riittää, jotta kokonaisuus saadaan järkeväksi ja tukemaan keskustan rakentumista elinvoimaiseksi sekä asukkaita houkuttelevaksi ympäristöksi.

Kaikki kulminoituu yhteiseen tietoperustaiseen päätöksentekoon ja siihen sitoutumiseen: millaisiin investointeihin on vuosittain varaa ja mihin priorisoidaan kunakin vuonna. Tarvitaan myös visionäärisyyttä ja luovuutta sekä rohkeutta tarkastella asioita odottamattomista näkökulmista. Olennaista on, että päätetään yhteisesti tarttua toimeen. Keskusta ei voi enää odottaa. 

Pohdintoja hallitusneuvotteluista

 

Kokoomuksen tavoitteena on saada Suomen talouden suunta oikaistua ja velkakierre taittumaan. Keskiössä on työn tekemisen lisääminen. Työn tekemisen lisääminen kasvattaa verotuloja, vähentää tukien tarvetta ja lisää ostovoimaa. Uskoisin, että tuleva hallitus tullee porrastamaan työttömyysturvaa niin, että se kannustaa ihmisiä menemään töihin. Lisäksi ajattelisin olevan tarpeen mm. alentaa eläkeläisten työnteon verotusta kannustamaan työntekoon omien voimien mukaan. Yritysten tulisi voida neuvotella paikallisesti palkoista, joka lisäisi halukkuutta työllistää. Lisäksi oppisopimuskoulutuksen lisääminen vähentäisi täysin uuden työntekijän palkkaamisen riskiä.

Näissä tavoitteissa uskoisin perussuomalaisten olevan hyvinkin samoilla linjoilla. SDP:lle työttömyysturvan porrastus saattaa olla liian iso pala purtavaksi. Myös paikallinen sopiminen saattaa olla SDP:lle vaikea asia hyväksyä. Työllisyyteen liittyy myös olennaisena osana osaavan työvoiman tarve ja sitä kautta tarve työperäiselle maahanmuutolle. Vaikka Perussuomalaiset ovat loiventaneet lausuntojaan asian tiimoilta, en usko heidän lopulta kuitenkaan taipuvan maahanmuuton lisäämiseen. SDP sen sijaan näkee maahanmuuton merkityksellisenä Suomen tulevaisuuden kannalta.

Kokoomus haluaa panostaa tutkimukseen ja kehitykseen. Näemme vihreän siirtymän olevan Suomen taloudellisen nousun yksi tukipilari. Tähän ajatteluun eivät Perussuomalaiset yhdy. Sen sijaan SDP on vahvasti vihreän siirtymän kannalla ja näkevät sen mahdollisuutena. Vihreän siirtymän yksi osa-alue on metsäpolitiikka, johon kietoutuvat niin metsiensuojelu, hakkuut, hiilinielukeskustelu, luontokato jne. Näkisin, että perussuomalaiset ja Kokoomus ovat metsäpolitiikassa lähempänä toisiaan kuin SDP ja Kokoomus.

EU-politikassa Kokoomus on lähempänä SDP:tä kuin Perussuomalaiset. Tosin pohdin, että onko Perussuomalaisten EU-vastustus todellista vai seurausta viimeisimmistä EU:n päätöksistä koskien esimerkiksi metsien käyttöä ja sähkön pörssihinnoittelua. Nämä kun ovat nostattaneet kansassa paljon vastustusta ja siinä ehkä Perussuomalaiset ovat nähneet paikan iskeä. Ja oikein näkivätkin, jos tarkastellaan vaalitulosta. EU:lla on kuitenkin iso merkitys tavaroiden ja ihmisten vapaan liikkumisen mahdollistamisessa. Asia, joka on aivan keskeinen myös Suomen talouden kasvun kannalta. Voi siis olla, että Perussuomalaiset ottavat vielä lusikan kauniiseen käteen.

Miten siis hallitusneuvotteluissa käy? Tuntuu siltä, että SDP ei edes halua hallitukseen, vaan jää mielellään maksamaan kalavelkoja hallituskaudella saadusta kritiikistä. Tilanne toki saattaa muuttua, koska Sanna Marin ilmoitti jättäytyvänsä pois SDP:n puheenjohtajan paikalta. Itsekin ehkä haluaisin nähdä Perussuomalaiset hallitusvastuussa ihan vaan sen vuoksi, että nähtäisiin miten sloganit ”Sähkön hinta alas! sitten käytännössä toteutetaan. Näillä sloganeilla porskuttavien olisi hyvä joutua vastaamaan sanoistaan myös teoilla. Pidän kuitenkin Perussuomalaisten arvopohjaa itselleni kovin kaukaisena. Lisää väriä hallituskarttaan toisivat kuitenkin todennäköisesti RKP sekä KD, miksei myös Liike Nyt. Punavihreää sieltäkään ei kyllä karttaan heru ja sitä pidän kaltaiselleni kokoomuslaiselle harmillisena.

Panostetaan opinpolun alkupäähän

 Oppimistulokset ovat laskeneet. Suomalaisten osaaminen on uhattuna. Osaamisen suotuisa kehitys läpi elämän, vaatii vaikuttavia toimia varsinkin opinpolun alussa.

Esiopetus ja perusopetuksen alkuvaihe luovat pohjan kaikelle oppimiselle. Tähän ikäkauteen on pystyttävä satsaamaan resursseja: opettajan aikaa ja tarvittaessa erityisopettajan tukea. Pienet ryhmät ja mahdollisuus saada oman tasoista tukea matemaattisten ja äidinkielen taitojen oppimisessa heti alkuvaiheessa kantavat läpi koko opinpolun.

Kun opetus on eriytetty niin, että jokaisella on mahdollisuus saada sopivasti onnistumisen kokemuksia ja toisaalta haasteita, syntyy myös myönteinen kuva itsestä oppijana. Tällä on iso merkitys opiskeluun motivoitumisen kannalta. Jos opetus menee ”yli hilseen” motivaatio laskee ja syntyy häiriökäyttäytymistä. Kukapa jaksaisi innostua sellaisesta tekemisestä, josta seuraa vain huonouden kokemuksia. Ehkä tässä on myös yksi syy koulujemme heikentyneeseen työrauhaan.

Kritisoin nykyisen hallituksen koulutuspoliittista linjaa panostaa opinpolun loppupäähän. Jos et osaa lukea, kirjoittaa ja laskea kunnolla, eivät lukion ja ammatillisen koulutuksen vaativat sisällöt ole opiskelijalle motivoivia kahlata läpi. Jokainen voi miettiä kohdaltaan, miltä tuntuisi opiskella uusia asioita vain hatarasti hallussa olevalla kielellä ja käsitteillä. Tässä tilanteessa ovat monet syntyperäiset suomalaiset puhumattakaan maahanmuuttajien tilanteesta.

Huolehditaan siitä, että kaikilla on mahdollisuus saada tarvitsemansa tuki oppia oppimisen perustaidot heti opinpolun alkuvaiheessa. Se luo perustan oppimistulosten nousuun, osaamisen kehittämiseen ja innovaatioiden syntymiseen Suomessa.

Varhaiskasvatuksessa syli tulee olla saatavilla

Lapsen edun tulee olla ensisijainen tavoite, kun puhutaan varhaiskasvatuksesta. Mitä se lapsen etu tarkoittaa? Itse ajattelen sen nimenomaan olevan lapsen ikäkauden ja omaleimaiset luonteenpiirteet huomioivaa kohtaamista. Turvallinen syli tulee olla tarvittaessa saatavilla.

Hämeen Sanomat haastatteli minua helmikuun loppupuolella kokemuksista Hämeenlinnassa käytössä olevasta ryhmärakenteesta ns. 1-5 vuotiaiden ryhmän toimivuudesta. Reunamo educationin tutkimuksen mukaan uusi ryhmärakenne on imaissut alle kolmivuotiaat hieman paremmin toimintaan mukaan kuin aikaisemmin, mutta vastaavasti vetäytyminen on lisääntynyt ja esimerkiksi esineleikit ovat vähentyneet 3-5 vuotiailla. Kuten aina, uudistuksilla on sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia. Nyt täytyisi tutkia, miten kokemukset ryhmärakenteen toimivuudesta vaihtelevat eri ryhmien ja talojen välillä.

On selvää, että varhaiskasvatuksessa tarvitaan ammattilaisia ja käsiä kohtaamaan lapsia ja tukemaan heidän yksilöllistä kehitystään. On ryhmärakenne mikä tahansa, syli tulee olla saatavilla sitä tarvittaessa ja kasvun tuki taata lapsen oppimisen herkkyyskausien aikana. Tähän tulee panostaa.