Lehkonen, paina nappia...

Miten se napin painaminen voi olla niin jännittävää, pohtii ensimmäiset puoli vuotta valtuustossa istunut uusi edustaja. Sydän hakkaa, kämmenet hikoavat, kieli takertuu kitalakeen ja koko ajan on tietoinen siitä, että puhe kuvataan. Ja pitääkö tässä nyt minunkin jotain sanoa sitä miettii, kun samasta asiasta jatketaan samoin argumentein jo toista tuntia. Vaan pitäisihän sitä sanoa, ettei leimata tuppisuuksi. Joutuu vielä johonkin galluppiin, jossa todetaan, että Lehkonen ei sitten ole vielä kertaakaan avannut valtuustossa suutaan. Mitä siitä äänestäjätkin sanoisivat? Ja että minäkö tuppisuu – ei todellakaan, mutta perhana, kun ei ole tämmöiseen vielä tottunut.
Täytyy valmistautua ja niin olen valmistautunutkin, kun tajusin, miten julkisuus vaikuttaa aivosolujen asettumiseen. Pitää paikkansa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Puhe on luistanut paremmin kahdessa viimeisessä valtuuston kokouksessa. Mihin tässä vielä edetäänkään? Kohta varmaan kekkuloin jo siellä puhujapöntössä. Siihenkin kun on kehotettu, jos asia on oikein tärkeä. Mikähän se sellainen asia olisi, että pönttöön pitäisi mennä? Taitaa ne olla nuo koulu- ja päiväkotijutut jotka edelleen mielessä tärkeinä asioina pyörii. Monimuotoisuuden puolustaminen, että voisi olla monia erilaisia yksiköitä, eikä vaan isoja laitoksia. Että olisi vaihtoehtoja valita. Toivotaan ettei pönttöön tarvitse mennä. Tuntee pian itsensä pöntöksi. Niin kuin silloin, kun mummo tuli kadulla haukkumaan päätöksistä ja sitten heti perään muutama muu vaatimaan parannusta keskustan alueen tilaan. Samana päivänä, keskellä kirkasta päivää, ihan vaan kun rauhassa siipan kanssa kaupungilla kävelin. Tämä on kait sitten sitä edustajan arkipäivää, tuumasin siipalleni. Että kun täytyy kantaa vastuu päätöksistä, niin tämmöistä se sitten on joskus. Mutta on se ollut hyvääkin. Tullaan sanomaan, että hyvä kun olet siellä puhumassa meidän puolesta. Ja kyllä puhunkin, varsinkin kulisseissa. Ja siellä muuten pitääkin puhua. Se on myöhäistä puhua kun on jo puheripuli housussa, niin kuin usein on jo asioiden laita, kun ne ovat esityslistalle päässeet. Yritän siis puhua, kun on puheen aika ja hillitä puhetta, kun siitä ei enää ole varsinaista hyötyä. Poliittinen syksy alkaa olla käsillä. Ans kattoo, kajahtaako pöntöstä, kun Lehkonen puheenvuoronappia seuraavan kerran painaa….