Olemme tänään ison äärellä. Perusopetus yhdessä toisen
asteen opetuksen kanssa muodostavat koko suomalaisen yhteiskunnan osaamisen
perustan. Olemme kuulleet useaan kertaa puhuttavan siitä, että seinät eivät saa
ratkaista vaan sisältö. Sisällöt kuitenkin edelleen tuotetaan pääsääntöisesti
seinien sisällä. Siksi niiden kunnosta tulee pitää huolta. Terveelliset ja
turvalliset tilat tulee taata kaikille. Nyt kun tänään teemme täällä valinnan
seinistä valitsemme samalla suunnan, johon myös opetuksemme sisältöjen tuotanto
linkittyy vahvasti. Keskeinen kysymys on ovatko rakennukselliset ratkaisut
valitussa mallissa sellaisia, että ne parhaiten tukevat lasten ja nuorten
kasvua ja oppimista.
Perusopetukset alaluokkia koskevat kouluinvestoinnit
mahdollistavat koulujen monimuotoisuuden säilymisen ja sitä kautta perheiden
valinnan lapselleen sopivimman kouluympäristön löytämiseksi. Perusopetuksen
yläluokkien oppilailla on myös mahdollisuus valita neljän yläkoulun tai
yhtenäiskoulun välillä, on kouluverkkoratkaisu mikä hyvänsä. Ja hyvä niin,
sillä silloin saamme pidettyä yläkoulut sopivan kokoisina niin oppilaiden kuin
myös opetuksen järjestämisen kannalta eli noin 300-400 oppilaan yläkouluina. Sitran
raportti vuodelta 2007 toteaa, että koulun ihanne koko on maksimissaan 600,
minkä jälkeen oppilasmäärien kasvattaminen vaikuttaa koulun toimintaan
negatiivisesta. Tämän toteaa myös professori Liisa Keltinkangas-Järvisen, jonka
mukaan ihannekoko koululle on 200-500 oppilasta. Myös amerikassa tehdyt
tutkimukset tuovat esille, että mikäli koulun oppilasmäärää kasvatetaan
lähemmäs tuhatta oppilasta, pitäisi koulun toiminta organisoida siten, että
jokainen oppilas kuuluu ikään kuin pienempään ison koulun sisällä olevaan
yksikköön. Tätä ajatusta hyödyntäen esimerkiksi Seminaarin koulussa on onnistuttu
organisoimaan hienosti noin 700 oppilaan toiminta.
Niin itään kuin länteen rakentuvat yhtenäiskoulut tulevat
kokonaisoppilasmäärältään olevan huikeat lähemmäs tuhat oppilasta ja muuta
toimijaa yhdistävät keskukset. Vertailun vuoksi tuon esille, että Hauhon
yhtenäiskoulussa opiskelee noin 250 oppilasta ja Iittala yhtenäiskoulussa noin
350 oppilasta. Hämeenlinna onkin valtakunnallisesti tunnettu halustaan
keskittää oppilaita isoihin yksiköihin. Pidän tätä valitettavana, mutta onneksi
isojen yhtenäiskoulujen viereen on jäämässä myös pieniä yksiköitä niitä
oppilaita varten, jotka saattavat hukata itsensä ja oppimismotivaationsa
massaan. Olemme erilaisia ja mahdollisuus valita on hyvä ja tärkeä asia lapsen
ja nuoren hyvän päivän toteutumiseksi. Mahdollisuus valita ei sitten enää
toteudu lukiolaisten kohdalla mikäli tänään etenemme päätöksenteossa esityksen
mukaisesti.
Kokoomus on useasti tuonut esille palveluiden valinnan
mahdollisuuden tärkeyden. Myös itselleni se on tärkeää. On hyvä, että meillä on
erilaisia palveluja, jotka joutuvat terveesti kilpailemaan keskenään. Se luo
laatua ja pakottaa toimijat pohtimaan, miten saada asiakas vielä huomennakin
valitsemaan juuri meidän organisaatiomme. Brändäys, erottuminen ovat vasta
ensimmäinen askel. Varsinainen tekijä on organisaation todellinen toiminta. Ei
kanna pitkälle, jos nettisivut ovat kunnossa. Toki niiden täytyy olla
houkuttelevat, mutta vasta sisällön laatu ratkaisee. Laatua ovat toiminnot,
mutta laatua ovat myös seinät ja ympäristö. Käsitys laadusta syntyy
vuorovaikutuksessa saadun kokemuksen kautta. Kuinka hyvin tuo henkilö, jonka
palveltavaksi tulen ottaa minut ja erityisyyteni huomioon ja kuinka hyvin tämä
tässä ympärilläni sen lisäksi palvelee minua ja minun tarpeitani. Tästä laadussa
on kyse.
Meillä on Hämeenlinnassa kolme erinomaisesti toimivaa
lukiota niille vasta vasten suunnitelluissa tiloissa. Jokaisella on oma jo
brändiksi muodostunut imagonsa. On Kaurialan tieteeseen painottava lukio,
Lyseon urheilu ja yrittäjyyspainotteinen lukio ja Lammin taidepainotteinen
lukio. Ilman varsinaista taide, tiede tai urheilulukiostatusta ja sen tuomaa
rahoitusta on näissä opinahjoissa onnistuttu luomaan brändi, joka tunnetaan, ja
jonka pohjalta oppilaat voivat oman erityisyytensä tuntien tehdä valinnan
itseään kiinnostavan sisällön pohjalta.
Millä perusteella 9-luokkalaiset sitten valitsevat lukion
tätä on tutkinut mm. Tiina Tuijala omassa väitöskirjassaan. Eniten lukion
valintaan vaikutti lukion hyvä maine. Toiseksi eniten sen sijainti hyvien
kulkuyhteyksien päässä. Myös erikoistuminen tiettyyn linjaan oli merkittävä
lukion valintaan vaikuttava tekijä. Ihminen haluaa toimia samanhenkisten ihmisten
kanssa ja pidän tärkeänä että meillä Hämeenlinnassa on edelleen tähän
mahdollisuus. Hämeenlinna on ihan lähellä joten täältä on helppo tehdä ratkaisu
myös lähteä pois urheiluun tai vaikkapa taiteeseen erikoistuneen lukion perään.
Selkeästi erilaisilla painotuksilla toimivien lukioiden olemassaolo on vahvuus
josta emme saa luopua.
Oppilasmäärien
kohdalla olen usein kuullut puhuttavan siitä, että lukiossa oppilaiden
keskiarvot ovat niin hyvät, että ei ole mikään ongelma sijoittaa yli tuhatta
oppilasta toimimaan yhdessä luokattoman lukion mallin mukaisesti. Luokattoman
lukion toimintaa on tutkinut professori Välijärvi. Tutkimus perustuu luokattoman
lukion kokeiluun osallistuneiden opiskelijoiden ja opettajien haastatteluihin. Tutkimukseen
osallistuneista opiskelijoista valtaosa koki myönteisenä ja helpottavana
mahdollisuuden vaikuttaa omiin valintoihin. Yksilöllinen valinnaisuus
edellyttää kuitenkin kykyä oma-aloitteisuuteen, harkintaan ja myös hyvään
ohjaukseen koulun taholta. Osalle oppilaista itsenäinen valintojen tekeminen ja
niiden mukaan toimiminen on osoittautunut tutkimuksen mukaan vaikeaksi. Kykyä oma-aloitteeseen
toimintaan ja itsenäiseen opintojen suunnitteluun ja toteutukseen kutsutaan
itsesäätelytaidoiksi. Oppilaiden erot itsesäätelyssä ovat nähtävissä jo
peruskoulun alaluokilla. Hyvät itsesäätelytaidot omaavat oppilaat menestyvät
koulussa paremmin. He ovat juuri niitä oppilaita, joista sanotaan, että oppivat
opettajasta huolimatta. Koulutus ei kykene itsesäätelytaidoissa olevia eroja
kuromaan umpeen ja kuten me kaikki tiedämme ihan omasta kokemuksestakin,
itsesäätely on toisille helpompaa kuin toisille. Nykyisenlaisessa yhteiskunnassa
tarvitaan entistä enemmän kykyä säädellä ja ohjata itse omaa toimintaansa.
Eletään yksilöllisiä oikeuksia, valintoja ja toimintamahdollisuuksia korostavaa
itseohjautuvien elinikäisten oppijoiden aikaa, jossa ihminen nähdään
kokonaisvaltaisena omia valintoja tekevänä yksilönä. Lukio-opiskeluympäristöllä on keskeinen
merkitys ihmisenä kasvamiselle, mikäli se pystyy tarjoamaan turvallisen ja sopivassa
suhteessa kannustavan ympäristön tukemaan opiskelijan minäkuvan ja itsesäätelyn
kehittymistä oppimistilanteissa ja opinnoissa. Tämä on ollut myös luokattoman
lukion kehittämisen keskeisin tavoite.
Tiina
Tuijalan pitkittäistutkimuksessa tarkasteltiin 250 lukio-opiskelijan
itsesäätelytaitojen kehittymistä ja kokemuksia lukio-opiskelusta. Tuijalan
mukaan opiskelijat voitiin jakaa itsesäätelytaidoissaan neljään ryhmään. Itsesäätelyltään
erilaiset opiskelijat tarvitsisivat hyvinkin erilaista ohjausta, tukea ja
huomioimista lukio-opintojensa eri vaiheissa. Tuijala toteaakin, että lukion opettajien
ja ohjaajien olisi nykyistä paremmin voitava tunnistaa eri säätelystrategioita ja
kyettävä ja ehdittävä arvioida heikkojen opiskelijoiden vaikeuksien takana
olevia syitä laajasti. Tämän tarpeen ovat tuoneet esille myös muut tutkijat mm.
Nurmi, Launonen, Värri ja Ropo. Tunnistaminen auttaisi myös opettajia asennoitumaan
oikein heikkoihin opiskelijoihin ja tulkitsemaan paremmin näkyvämmän toiminnan
ja tulosten alla olevia syitä. Jotta voi tunnistaa pitää myös tuntea. Luokattoman
lukion rakenne on sellainen, että oppilasmääriä kasvatettaessa opiskelijalle
tulee vääjäämättä useita opettajia keskeisiin monia kursseja sisältäviin
aineisiin, kuten äidinkieli ja matematiikka. Tämän tiedostavat myös
lukiolaiset, jotka syystä toivat adressissaan esille huolensa juurikin tähän
heikkoon itsesäätelyryhmään kuuluvien oppilaiden hukkumisen massaan. Tähän
ryhmään kuului Tuijalan tutkimuksessa oli noin 16% opiskelijoista. On kiistaton
tosiasia, että opettajien vaihtuvuus ja oppilaiden tuntemus heikkenee, kun
koulun kokoa kasvatetaan. Tähän meillä ei ole varaa Hämeenlinnassa eikä
oikeastaan missään kolkassa Suomea, jos me haluamme pitää yllä mainettamme
korkean osaamisen yhteiskuntana.
Lopuksi
muutama sana taloudesta. Jos unohdamme sisällölliset tekijät ja keskitymme vain
rakentamisen kustannusvaikutuksiin ja yläkoululaisten määrän kasvun
alueellisiin eroihin tulisi pohjaesitykseen silloinkin suhtautua kriittisesti. Hämeenlinnan
alueella ennustetaan yläkoululaisten määrän kasvavan vuoteen 2030 mennessä noin
270 oppilaalla, joista 230 oppilaan kasvun ennustetaan tapahtuvan itäisessä ja
kaakkoisessa Hämeenlinnassa eli Käikäälän, Siirin alueella. Haluammeko, että
yläkoulut keskittyvät esityksen mukaisesti keskustaan vai haluammeko viedä
yläkoulun myös sinne, missä oppilaita on.
Kustannusvaikutuksiltaan Lahdensivun kampuksen muuttaminen lukioiden
käyttöön, Kaurialan lukion ja Lyseon lukion ja alarakennuksen muuttaminen
yläkoululaisten käyttöön maksaa esityksen mukaan 14,8 milj euroa. Jos lukiot
pysyvät paikoillaan ja rakennamme yläkoulun tai yhtenäiskoulun itään ovat
kustannukset noin 9,7-11,7 milj. euroa. Jos keskitämme lukiot Lyseonmäelle ovat
kustannukset Tavastian Haahtelalle teettämän selvityksen mukaan 9,5-11.5 milj.
euroa. Todellisia kustannuksia ei vielä kuitenkaan tiedä kukaan, sillä kuten
virkamiehet ovat monesti todenneet kyseessä ovat vain hihasta vedetyt luvut.
Koska näin on olemme mielestäni tekemässä tänään arvovalintaa. Keskitämmekö ja
oletammeko saavuttavamme sillä jotain tärkeää vai annammeko lukioiden rauhassa
jatkaa toimintansa kehittämistä niille varta vasten suunnitelluissa terveissä
tiloissa.
Ja
miksi sitten keskittäisimme? Lukioiden laittaminen yhteen ei lisää nykyisestä kurssitarjontaa,
sillä jo nyt opiskelijat voivat valitan kahden lukion tarjottimesta haluamansa
kurssit. Joten sillä lukioiden yhdistämistä ei voida perustella. Lukioiden
yhdistäminen ja sijoittaminen Lahdensivun kampukselle ei myöskään ole halvin
ratkaisu, joten taloudella emme voi yhdistämistä perustella . Oppimistulokset
eivät parane lukioita yhdistämällä. Pelkona on sen sijaan, että tukea
tarvitsevat oppilaat jäävät havaitsematta. Lukioiden yhdistäminen ei myöskään
tuo yläkoulua yhtään lähemmän idässä ja kaakossa asuvia oppilaita. Eikä lukioiden
pitäminen ennallaan johda 800 oppilaan yläkoulun muodostumiseen. Yhtenäiskoulun
muodostamiseen toki toivottavasti itään. Haluammeko siis laittaa lukiot yhteen
ja uskoa sen lisäävän lukioidemme vetovoimaisuutta ja oppimistulosten
paranemista vai haluammeko ylläpitää edelleen jo nyt hyvää työtä tehneiden ja
tunnetuksi brändiksi muodostuneiden lukioiden toimintaa. Uskommeko, että
lukioiden vetovoimaisuus ja osaltaan myös keskustan elinvoimaisuus ovat
yhteydessä lukioiden sijoittumiseen keskustan ja hyvien kulkuyhteyksien päähän.
Pidämmekö tärkeänä historiastaan elinvoimaan ammentavaa ajattelua vai
haluammeko muutosta muutoksen arvostamisen vuoksi.
Koska itse arvostan historiaa, enkä halua ehdoin tahdoin
rikkoa hyvin toimivaa lukiojärjestelmää, haluan, että lukiolaisilla säilyy
mahdollisuus tuntea opettajansa ja opiskelutoverinsa ja opettajilla
mahdollisuus tuntea oppilaansa ja toisaalta haluan että myös yläkoulu olisi
helposti saatavilla idässä asuville lapsille ja erityisesti haluan, että
mahdollisimman vähäisillä siirroilla ja remonteilla päästään takaamaan
terveelliset ja turvalliset tilat niin lukiolaisille kuin yläkoululaisille esitän
että investointisuunnitelmaa muutetaan seuraavasti:
Poistetaan:
|
Lyseon lisärakennus ja uudisrakennus 5,3 milj
|
|
Kaurialan lukio yläk. 1,5 milj.
|
|
Myllymäki kampus lukioksi 8,1 milj
|
Lisätään:
- Myllymäki kampus Kaurialan yläkoulun uudeksi tilaksi 1,5
milj. euroa vuodelle 2016
- Lyseonmäen alarakennuksen toimintojen suunnitteluun 0,2 milj. euroa. vuodelle 2016
- Yhtenäis/yläkoulun rakentamisen suunnittelua varten 0,2
milj. euroa vuodelle 2016
- Yhtenäis/yläkoulun rakentamiseen 9 milj. euroa jaettuna
vuosille 2018-2019 (täsmentyy suunnitelman valmistuttua)
Hämeenlinnassa 9.11.2015
Helena Lehkonen (kok)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti