Sopivasti hullu Hämeenlinna

Hullu kaupunki tämä Hämeenlinna, saa kuulla toreilla ja turuilla ihmisten sanovan. Erityisesti meitä poliitikkoja moititaan, koska keskitymme valittamaan ja riitelemään, vaikka pitäisi keskittyä kaupungin elinvoimaisuuden kasvattamiseen. Hämeenlinnan on oltava tulevaisuudessa kasvukeskus, vaikka Markku Uhari (Häsa 21.10) toista pelkää. Ja mielestäni ”Ihan lähellä” on hyvä slogan. Se vain pitää muuttaa konkretiaksi.

Hämeenlinnaan sanotaan olevan vaikea kotiutua. Emme ole luonnostamme ”vieraita” lähellä. Ehkä juuri siksi tarvitsemme tänne uusia toimijoita näyttämään, että lähellä olemisesta voidaan tehdä bisnes. Yksi esimerkki on Crazy Town. Se ei tarkoita riitelevien poliitikkojen kaupunkia vaan uudenlaista työn tekemisen paikkaa Verkatehtaalla (http://www.crazytown.fi/hameenlinna/). Crazy Town tekee liiketoimintaa ihmisten luontaisella tarpeella olla tekemisissä toinen toistensa kanssa eli tarjoaa edullisia liiketiloja pienyrittäjille ja siinä samalla mahdollisuutta verkottua ja innovoida yhdessä win-win periaatteella muiden yrittäjien kanssa. Tarve, jonka yksinyrittäjänä koen konkreettisesti lähes joka päivä. 

Mikä olisi siis ihan lähellä olevan Hämeenlinnan visio, joka toteutuessaan houkuttelisi tänne yrityksiä ja sitä kautta työpaikkoja. Hämeenlinna on pienyrittäjien kohtaamiskeskus, joka tarjoaa edullisia yhteiskäyttöön suunniteltuja liiketiloja, valtakunnan nopeimmat tietoliikenneyhteydet sekä elävän ja monipuolisen kaupunkikulttuurin. Älykaupunkiasiantuntija Boyd Cohen puhuu fab labeista eli pienen mittakaavan valmistustyöpajoista, joissa kuka tahansa voi käyttää esim. 3D tulostimia tai ylipäätään kaikkea, mikä ei ole liian henkilökohtaista (Häsa 20.10). Tämän tyyppisen liiketoiminnan saaminen Hämeeseen on iso mahdollisuus.

Vision muuttaminen konkretiaksi alkaa toimivien tietoliikenneyhteyksien rakentamisesta esim. Avoin kunta-periaatteiden mukaisesti (https://speakerdeck.com/opendatatre/avoin-kunta-aloite-timo-valiharju). Tarvitaan myös yhteinen kehitysstrategia ympäristökuntien kanssa, sillä kuten Boyd Cohen toteaa, uusien ideoiden synnyttämiseksi tarvitaan tietty määrä ihmisiä (Cohenin mukaan noin 200 000 ihmistä), jotta ajatuksellinen erilaisuus tuottaa törmätessään uudenlaisia innovaatioita. En usko tällaisen strategian syntymiselle olevan ylipääsemättömiä esteitä, sillä Hämeenlinnan ohella myös ympäristökunnat tarvitsevat kehittyäkseen uusia työpaikkoja ja sitä kautta ihmisiä. Edullisten fab lab tyyppiseen toimintaan tarvittavien toimitilojen löytämisen en myöskään usko olevan ongelma – tyhjiä toimitiloja on kaupunki pullollaan. Niiden vuokrien taso ja yhteiskäyttöön sopivuus tulee luoda sellaisiksi, että ne toimivat houkuttimina erityisesti start up- yrittäjille. Vireä kaupunkikulttuuri syntyy sivutuotteena, kunhan sijoitamme yrityskeskittymät keskustaan ja varmistamme, että keskustassa on asuntoja sekä mahdollisuuksia ihmisten viihtyä myös vapaa-ajalla. Ihmiset haluavat työskennellä ja asua keskustoissa (Häsa 22.10), jota trendiä Hämeenlinnan tulisi seurata tarkkaan. Sopivasti hullu kaupunki on vireä ja innovatiivinen. Se ei synny itsestään, vaan olosuhteet sen syntymiselle tulee rakentaa.