Ei tullut satua – mutta yhteinen sävel

Näin pimeinä aikoina mielikin helposti mustuu. Siksi ajattelin kirjoittaa vuoden päätteeksi joulusadun onnellisine loppuineen. Mutta en pystynyt. Kuluneesta poliittisesta syksystä on vaikea mitään onnellisen lopun sisältämää satua kertoa. Ei politiikka sentään kauhutarinakaan ole - hölmöläistarina ehkä välillä. Kannetaan säkillä valoa tai kuten homekoulujen kohdalla, puhdasta ilmaa luokkiin. Ei auta, sanoisi Matti. Eikä ole auttanutkaan. Pitää avata seinät. Ja näinhän tehdään. Nähtäväksi jää mitkä seinät jäävät ja mitkä puretaan. Toki valtuuston joulusaarnassa kouluverkkopäätöstä kehuttiin, mutta se ei vielä takaa mitään. Onnellinen loppu tässä hometarinassa on vielä kaukana.

Tuuletusta peräänkuulutetaan myös toimitilojen sisällä tapahtuvassa toiminnassa. Pitää olla silti tarkkana, ettei viima käy liian kovana. Ihmiset kun alkavat helposti voida pahoin. Tasapaino uudistusten ja perinteen välillä säilyttää ilman sopivan tasalaatuisena ihmisten työskennellä.

Lopuksi kiitoksen sanoja. Haluan kiittää lasten ja nuorten lautakunnan kaikkia jäseniä hyvästä yhteishengestä. Näin kirjoitettuna asia tuntuu kovin laimealta, mutta koettuna sitäkin väkevämmältä. Keskinäisen kunnioituksen säilyminen silloinkin kun ollaan eri mieltä, on luonut turvallisen ilmapiirin puhua asiat läpi. Ja kyllähän me keskustellaankin ja välillä aikaaaaaaaaas pitkään. Mutta hyvä niin. Erityinen kiitos vielä Satu Aaltoselle ja Irma Taavelalle. Mielestäni yhteistyömme osoittaa sen, että huolimatta puoluekannasta pystymme tärkeiksi kokemiemme asioiden äärellä löytämään yhteisen ja kuntalaisia palvelevan sävelen.

Hyvää Joulua kaikille – tammikuussa jatketaan J

Alueellisten lähipalveluiden kehittäminen asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi

Viime kevään palveluverkkokeskustelu Kanta-Hämeenlinnan lasten ja nuorten palveluverkosta sai asukkaat liikkeelle ei ehkä niinkään kuulemistilaisuuksiin mutta nettiin- Yli 2000 allekirjoitusta asiaa koskeviin erilaisiin nettiadresseihin.

Palveluverkko on itsellenikin tärkeä asia ja oikeastaan syy siihen miksi ylipäätään lähdin politiikkaan. Kirjoitin vuosi sitten blogissani seuraavaa: ”Mikähän se sellainen asia olisi, että pönttöön pitäisi mennä? Taitaa ne olla nuo koulu- ja päiväkotijutut jotka edelleen mielessä tärkeinä asioina pyörii. Monimuotoisuuden puolustaminen, että voisi olla monia erilaisia yksiköitä, eikä vaan isoja laitoksia. Että olisi vaihtoehtoja valita.” Jätin valtuuston kokouksessa puhujapönttöön menon väliin, mutta olin todella iloinen siitä, että palveluverkkopykälän hyväksyminen mahdollistaa nyt erikokoisten ja monimuotoisten yksiköiden kehittämisen. Lisäksi se mahdollistaa myös laajemmin uudenlaiseen palveluverkkoajattelun. Käytän tarkoituksella sanaa palveluverkko, enkä vain koulu ja päiväkotiverkko, sillä mielestäni monet syyt puoltavat uudella tavalla toimivan moniammatillisen ja alueellisen palveluverkon rakentamista. Alueella tarkoitan tässä esimerkiksi läntistä keskustan aluetta tai vaikkapa Kalvolan kaupunginosaa.

 

Lastensuojelun menoylitykset ovat ehkä päällimmäisenä suuntaamassa ajatuksia asioiden toisin tekemisen velvoitteeseen. Näin ei voi jatkua. 3,7 miljoonalla jonka suuruinen lastensuojelun ylitys siis tällä hetkellä tullee olemaan, olisi voitu palkata 80 päätoimista perhetyöntekijää vuodeksi perheisiin tukemaan arjen sujuvuutta. Tarvitaan jämäkämpää otetta, perheiden kokonaisvaltaista tukemista, lastensuojelun ja aikuissosiaalityön yhteistyötä, jotta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa. Eikä vaan siis lasten vaan myös aikuisten ongelmiin. Niistä kun sitten usein seuraa lasten ongelmat.

 

Toinen toisin tekemisen velvoite syntyy mielestäni tulevan sote uudistuksen pohjalta. Palvelutuotantomme on saatava sellaiseen kuntoon, että saamme itse järjestettäväksemme sosiaali ja terveyspalvelut myös tulevaisuudessa. Yksi askel tähän oli Terveyspalvelut liikelaitoksen lakkauttaminen ja johtamisjärjestelmän kehittäminen. Toinen askel liittyy hyväksyttyyn lasten ja nuorten palveluverkkopykälään. Haluammeko että tulevassa investointirakentamisissa varataan tilat alueen asukkaiden peruspalveluille laajemmin ja uskommeko, että tämä lisäisi asukkaiden hyvinvointia ja sitä kautta vähentäisi sosiaali ja terveysmenoja. Uskommeko myös, että tällä tavalla saisimme oman sosiaali ja terveyspalveluiden tuotannon kehittymään niin, että sote-palvelut voitaisiin myös tulevaisuudessa järjestää omana tuotantona. Tämä tarkoittaisi esim. Nummen koulun elinkaarimallirakentamisen kohdalla sitä, että lautakuntien välillä tulisi käydä neuvotteluja siitä, millaisia tiloja itse asiassa Nummelle tulisi rakentaa. Tämä on keskeistä, jotta osaamme sitten tulevalta rakennuskumppanilta tilata oikeanlaisia tilaratkaisuja. Eli haluammeko, että Nummen tai vaikkapa Hauhon yhtenäiskoulun kaltaisessa isossa keskeisessä yksikössä olisi tarjolla alueen koko väestölle koulu ja päivähoitopalveluiden lisäksi esim. hammashoitajan, terveydenhoitajan, sosiaalityöntekijän tai esimerkiksi palveluohjauksen palvelut tai vaikkapa kirjasto ja nuorisotila.

 

Edellä esitetty liittyy myös kolmanteen palveluverkon laajempaa tarkastelua puoltavaan asiaan: kaupunkistrategian tavoitteena olevaan kaupungin toimitilojen monipuoliseen ja tehokkaaseen käyttöön ja lähipalveluiden määrittämiseen. Hämeenlinna on hakemassa mukaan kuntakokeiluun, joka mahdollistaa entistä paremmin moniammatillisen yhteistyön perheiden tukemiseksi. Jos saamme tiloihin eri alojen ammattilaisia toimimaan, tukevat myös tilat yhteistyön tekemistä ja ne ovat myös tehokkaammassa käytössä kuin mitä ne olisivat, jos rakennuksessa toimisi vain koulu tai päiväkoti. Tähän kehitykseen tarvitsemme yhteistä halua määrittää lähipalvelut ja kykyä viedä tämä yhteinen näkymme eteenpäin hyvinkin pikaisesti, sillä ensimmäiset palveluverkkoinvestoinnin ovat käsillä juuri nyt ja sote -uudistuskin kolkuttaa ihan oven takana. Nyt jos koskaan tarvitaan yhteistä keskustelua siitä, miten linjaamme koulu, päiväkoti ja sote palveluiden palveluverkon niin kanta- Hämeenlinnassa kuin myös laajemmin muissakin kaupunginosissa ja miten rahoitamme tulevat investoinnit.

 

Kirjoitin Kylä kaupungissa hankkeen loppuraporttiin pari vuotta sitten tekstin, joka tuo esille oman ajatukseni palveluiden tulevasta suunnasta. ”Olen visioinut, että Hämeenlinnassa olisi tulevaisuudessa järjestelmä, jonka avulla asukkaiden tarpeet ja muu saatu palaute ohjaisi poliittista päätöksentekoa ja tieto alueiden tarpeista saataisiin ohjaamaan lautakunnille tulevia esityksiä. Demokratia ei tulevaisuudessa ehkä tarkoittaisikaan enää sitä että kaikille alueille annetaan saman verran vaan että alueet saavat tarpeen mukaan. Tämä edellyttää avointa vuorovaikutusta ja luottamusta kuntalaisten, poliitikkojen ja virkamiesten kesken. Kaiken tämän yhteistyön tavoitteena on lapsen ja nuoren hyvän päivän mahdollistaminen tasavertaisesti koko Hämeenlinnassa. Tarvitaan varhaisen puuttumisen mahdollistavia rakenteita, tarpeenmukaisia ja monimuotoisia palveluja, jotka tukevat perheitä ja alueen asukkaita kokonaisvaltaisesti.”. Valtuuston hyväksymä palveluverkkoratkaisu on parhaimmillaan askel juuri tähän suuntaan.

Ajatuksia kouluverkosta - lyhyesti ja ytimekkäästi

Nummelle uusi homeeton yhtenäiskoulu – hyvä, hyvä. Yhtenäiskouluun yli 900 oppilasta – mitä ihmettä?

Kouluverkkokeskustelu on alkanut. Hyvä niin. Osallistun sitten minäkin näin blogin välityksellä.

Siis kouluverkosta ajatuksia - lyhyesti ja ytimekkäästi.

Lyseon yläkoulu pois Keskuskoulun tiloista ja Keskuskoulu myyntiin. Ei tarvitse yläkoululaisten loikkia Lukiokadun yli ja Lyseon lukio voi säilyä perinteisellä paikallaan.

Kouluverkkokeskustelua koskevilla alueilla asuvien yläkoululaisten jakaminen tasaisesti HYK:in, Kaurialan, Ahveniston ja jo alussa kannattamani Nummen yhtenäiskoulun kesken. Kaurialaan mahdollisesti remontin yhteydessä hieman lisätilaa.

Luolajan, Myllymäen ja Ortelan koulut säilytetään ja peruskorjataan. Pakollista tarvetta tähän ei onneksi ole vielä kuin Luolajan puukoulun osalta.

Tehdään elämänkaariajattelun mukaiset toimintakeskukset eskariryhmineen Nummen, Seminaarin ja Tuomelan koulujen tiloihin. Tässä ratkaisussa ne sinne mahtuisivatkin, koska oppilaita ei tursuile ovista ja ikkunoista. Toimintakeskuksien palveluja pääsevät sitten jouhevasti käyttämään kaikki niiden ympärillä ja lähistössä olevat toimijat. Lisäksi ratkaisussa jätetään tilaa kouluihin vastaanottaa tuleville Siirin, Keskustan, Luolajan ja Tertin asuinalueille muuttavat lapset ja nuoret.

Lapsen ja nuoren hyvä päivä toteutuu parhaiten, kun meillä on tarjota monimuotoisia mahdollisuuksia löytää lapselle paras ja turvallinen oppimisen ja kasvamisen ympäristö.

Ja yhteistyö Janakkalan kanssa on aina kannatettavaa!!!

Tällaisia ajatuksia näin alkuun.

Jatketaan keskustelua J

Lehkonen, paina nappia...

Miten se napin painaminen voi olla niin jännittävää, pohtii ensimmäiset puoli vuotta valtuustossa istunut uusi edustaja. Sydän hakkaa, kämmenet hikoavat, kieli takertuu kitalakeen ja koko ajan on tietoinen siitä, että puhe kuvataan. Ja pitääkö tässä nyt minunkin jotain sanoa sitä miettii, kun samasta asiasta jatketaan samoin argumentein jo toista tuntia. Vaan pitäisihän sitä sanoa, ettei leimata tuppisuuksi. Joutuu vielä johonkin galluppiin, jossa todetaan, että Lehkonen ei sitten ole vielä kertaakaan avannut valtuustossa suutaan. Mitä siitä äänestäjätkin sanoisivat? Ja että minäkö tuppisuu – ei todellakaan, mutta perhana, kun ei ole tämmöiseen vielä tottunut.
Täytyy valmistautua ja niin olen valmistautunutkin, kun tajusin, miten julkisuus vaikuttaa aivosolujen asettumiseen. Pitää paikkansa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Puhe on luistanut paremmin kahdessa viimeisessä valtuuston kokouksessa. Mihin tässä vielä edetäänkään? Kohta varmaan kekkuloin jo siellä puhujapöntössä. Siihenkin kun on kehotettu, jos asia on oikein tärkeä. Mikähän se sellainen asia olisi, että pönttöön pitäisi mennä? Taitaa ne olla nuo koulu- ja päiväkotijutut jotka edelleen mielessä tärkeinä asioina pyörii. Monimuotoisuuden puolustaminen, että voisi olla monia erilaisia yksiköitä, eikä vaan isoja laitoksia. Että olisi vaihtoehtoja valita. Toivotaan ettei pönttöön tarvitse mennä. Tuntee pian itsensä pöntöksi. Niin kuin silloin, kun mummo tuli kadulla haukkumaan päätöksistä ja sitten heti perään muutama muu vaatimaan parannusta keskustan alueen tilaan. Samana päivänä, keskellä kirkasta päivää, ihan vaan kun rauhassa siipan kanssa kaupungilla kävelin. Tämä on kait sitten sitä edustajan arkipäivää, tuumasin siipalleni. Että kun täytyy kantaa vastuu päätöksistä, niin tämmöistä se sitten on joskus. Mutta on se ollut hyvääkin. Tullaan sanomaan, että hyvä kun olet siellä puhumassa meidän puolesta. Ja kyllä puhunkin, varsinkin kulisseissa. Ja siellä muuten pitääkin puhua. Se on myöhäistä puhua kun on jo puheripuli housussa, niin kuin usein on jo asioiden laita, kun ne ovat esityslistalle päässeet. Yritän siis puhua, kun on puheen aika ja hillitä puhetta, kun siitä ei enää ole varsinaista hyötyä. Poliittinen syksy alkaa olla käsillä. Ans kattoo, kajahtaako pöntöstä, kun Lehkonen puheenvuoronappia seuraavan kerran painaa….

Hyvässä hengessä

Tulihan se sieltä, nimittäin sopuratkaisu. Nyt sitten ei kun kääritään hihat ylös ja tartutaan toimeen. Ja sitä tartuttavaahan on. Olen ottanut tavakseni leikata paikallisista julkaisuista Hämeenlinnaa koskevia mielenkiintoisia artikkeleja. Paljon on muutosta ja kehittämistä käynnissä. Sauraavassa muutamia nostoja Hämeen Sanomien viime viikkojen uutisoinnista.

Iittalan alueella on toden teolla tartuttu alueen kehittämiseen, kertoo Kehittämiskeskus Oy Hämeen yrityspalvelujohtaja Ari Räsänen. Hieno juttu ja hyvä jatko Iittalan mallikkaalle toiminnalle jo Kylä kaupungissa hankkeen aikana. Toivottavasti tällaista alueellista kehittämistä ja innovointia näemme tulevaisuudessa muillakin alueilla.

Hämeen ammattikorkeakoulua koskevista muutoksista kertoo puolestaan HAMK:in kehittämispäällikkö Mervi Friman. Toimipisteiden karsinta on valtakunnallisesti käynnissä ja on selvää, että se aiheuttaa huolta myös HAMK:issa ja toisaalta tarvetta päästä yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan tulevaisuuden suunnasta.

Hämeen yrittäjät on valinnut uudeksi puheenjohtajakseen Minna Nissilän. Hän peräänkuuluttaa kilpailutuksen osaamisen lisäämistä Hämeenlinnassa. Hämeen yrittäjät ovat syystä huolissaan siitä, että nykyinen kilpailutuskäytäntö lisää suuryritysten monopoleja kaupungin palvelujen tuottajana ja vähentää pienten yritysten mahdollisuuksia toimia alueella. Aivan mainio oli isojen yritysten ja yksiköiden toiminnan vertaaminen Neuvostoliittoon. En ole voinut välttyä myös itse siltä ajatukselta, että tämä suuruuden ihannointi on viemässä meitä kohti jo kertaalleen nähtyä ja toimimattomaksi todettua rakennetta, jossa "kaikki munat ovat samassa korissa", kuten Nissilä toteaa. Hän nostaa palvelusetelijärjestelmän ratkaisuksi ongelmaan. Tähän on lasten ja nuorten lautakunta tarttunutkin jo viime syksynä. Tulevan kevään aikana selvitetään mahdollisuudet siirtyä palvelusetelijärjestelmään osassa lasten ja nuorten lautakunnan alaisia palveluja.

Tuon vielä esille keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajan Hannu Kärpäsen toiveen koskien uuden valtuuston toimintaa. Kärpäsen esille nostama toimintaympäristön muutos sekä poliittisella että taloudellisella kentällä on totinen tosi ja vaatii uudenlaisia ratkaisuja Hämeenlinnan elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi. Tarvitaan yhteistyötä ja yhteistyötä ja yhteistyötä. Ja tulihan se sopuratkaisu, joten yhteistyön tiellä ollaan. Onneksi.

Muutoksen tuulet siis puhaltavat ja puhuri saattaa kaataa väsyneen. Haluaisinkin tähän lopuksi tuoda esille työyhteisövalmentaja Tom Lundbergin neuvot, jos porukka alkaa väsyä.

-          Selkeytä organisaation tavoitteita

-          Selkeytä kommunikaatiota

-          Selkeytä työnjakoa

-          Lisää henkilöstöä

-          Paranna palkitsemista

-          Lisää henkilöstön osaamista

-          Lisää esimiehen tukea

-          Paranna työmenetelmiä

-          Lyhennä työaikaa

Huomattavaa on, että vain muutama keino vaatii suoranaisesti lisää rahaa. Kannattaa siis kokeilla eikä maksa oikeastaan mitään – paitsi vaivan!

Uusi vuosi - uudet kujeet

Olin tänään hiihtämässä. Siinä sivakoidessa mietin Hauhon latukonetta. Mieleen tulivat myös kiinteistövero, teiden kunnossapito ja jääkenttien hoito. Kaikenlaista sitä on ja tehtävää riittää.

Uusi valtuusto aloittaa kohta työnsä. En tiedä muista, mutta ainakin minä sain postia kunnallisalan kehittämissäätiöltä. Sieltä lähetettiin minulle painava teos ”Valtuutetun käsikirja 2013-2016”. Kirja sivuaa useita tärkeitä ja myös vähemmän tärkeitä teemoja, joita oletetaan uusien kuntapäättäjien kohtaavan.

”Kunnan ei pitäisi olla vain kakun jakaja vaan myös leipuri”, todettiin kirjassa. Hyvin todettu. Jotta voitaisiin ylipäätään jakaa kakku, pitää sen valmistamiseksi saada jauhoja ja muita emmeitä ja lisäksi jonkun pitää se vielä leipoakin.

Kunta tarvitsee visionäärejä, jotka kykenevät edelläkävijöinä ylläpitämään kunnan elinvoimaisuuden ja sitä kautta verotulojen kasvun. Kun jauhojen saanti on turvattu, tarvitaan rohkeita uudistajia, jotka osaavat ja uskaltavat leipoa muitakin kuin kuivakakkuja…

Minä en osaa leipoa, mutta tiedän sen olevan tarkkaa hommaa. Onneksi poliitikolle lankeaa enemminkin tuo jauhojen hankkijan rooli kuin leipojan rooli. Leivontaan meillä on sitten taas erikoistunut osaava ja pätevä kunnan henkilöstö.

Tästä esimerkkinä Kylä kaupungissa hankkeen leipureiden tuotos, jonka ennustan edustavan tulevaa tapaa leipoa Hämeenlinnan palvelukakkuja. Maistiaisia voit saada seuraavan linkin takaa:

 http://www.e-julkaisu.fi/hameenlinnan_kaupunki/uudistuva_kyla_kaupungissa_loppuraportti/

Oikein Hyvää Uutta vuotta 2013

Miksi äänestäisit minua?

Kuntapolitiikka ei ole koskaan helppoa eikä tuleva kausi tee tässä poikkeusta.Yhteistyökyky ja kokonaisuuksien hallinta on tärkeää ja koen, että juuri ne asiat ovat vahvuuteni.

Aikaisempi työni projektipäällikkönä sekä oman yrityksen perustaminen ja sen johtaminen ovat laajentaneet kykyäni havaita mahdollisuuksia ja toimia yhteistyössä erilaisten verkostojen kanssa. Tätä kykyä tullaan tulevalla valtuustokaudella tarvitsemaan, sillä esim. sote uudistus tullee pakottamaan Hämeenlinnan ja sen ympäristökunnat yhteisen pöydän ääreen pohtimaan, miten sosiaali-ja terveyspalvelut voidaan tulevaisuudessakin järjestää laadukkaasti ja yhteiseen hiileen puhaltaen. Myös alueen yrityselämän ja matkailun kehittäminen globaalien markkinoiden tasolle tulee vaatimaan päättäjiltä kykyä toimia yhteistyössä ja löytää aidosti koko seutukuntaa hyödyttäviä ratkaisuja.

 

Erityisosaamiseni löytyy lasten ja nuorten asioiden parista. Olen toiminut luokanopettajana vuosina 1992-2005. Tämän jälkeen toimin vuoteen 2011 loppuun asti projektipäällikkönä kahdessa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävässä hankkeessa. Oman väitöstyöni rehtoreiden työssä selviytymisestä on antanut välineet ymmärtää koulujen arjen työtä sekä muutosjohtamisen lainalaisuuksia. Kuluvana vuonna olen toiminut koulutuksen kehittämisen konsulttina kaikissa Hämeenlinnan alueen perusopetuksen kouluissa, jonka johdosta minulla on kokonaisnäkemys siitä, mikä on koulujemme tila tällä hetkellä. Työhöni on kuulunut myös yhteistyö päiväkotien kanssa, joka on osaltaan laajentanut ymmärrystäni lapsen ja nuoren hyvään päivään liittyvistä haasteista. Olen työssäni päässyt toimimaan merkittävissä valtakunnallisissa verkostoissa, joista saatu asiantuntemus tulee olemaan kullanarvoista kun pohditaan, miten lasten ja nuorten asiat saadaan Hämeenlinnassa toimimaan laadukkaasti ja perheiden hyvinvointia edistäen.

Hämeenlinnassa tarvitaan yhteistyöhön, kokonaisuuksien hallintaan ja muutoksen johtamiseen liittyvää osaamista, jotta kaupunkimme maine hyvänä paikkana asua ja elää saadaan palautettua.