Houkutellaan yrittäjyyden "koskenlaskijat" Hämeenlinnaan

Hämeenlinnasta on hyvät etäisyydet Suomen kasvukeskuksiin. Ehkä siksi Hämeenlinna on vetänyt puoleensa useita isoja yrityksiä. Suuret yritykset ovat tärkeä asia kaupungille. Ne työllistävät ison joukon ihmisiä ja myös alueen pienempiä toimijoita ja vetävät näin isompaa yritysnippua oman menestyksensä vanavedessä.

Työelämätutkija Petri Rajaniemi (http://futureworks.fi/nobs/petri/) puhui Crazy Townin (http://www.crazytown.fi/hameenlinna/) avajaisissa Hämeenlinnassa työelämän muutoksesta: työelämästä on tullut entistä enemmän koskenlaskua nippu-uitto yrittäjyyden sijaan. Mitä tämä tarkoittaa? Vaikka talous näyttää elpymisen merkkejä, emme voi vain jäädä Hämeenlinnassa odottamaan isojen yritysten tilauskannan kasvamista ja sitä kautta alueen muiden yritysten vetämistä nousuun. Tarvitsemme houkuttimia, jolla saamme myös tulevaisuuden ”koskenlaskijat” kiinnittymään Hämeenlinnaan. Miten tämä tapahtuu?

Positiivinen yrittäjämyönteinen viestintä, houkuttelevien keskustassa sijaitsevien liiketilojen luominen ja markkinointi, nopeiden tietoliikenneyhteyksien tarjonta, pieniä yrityksiä yhdistävän markkinointikanavan kehittäminen, ”koskenlaskijayrittäjille” suunnattujen tilaisuuksien (esim. hankintaklinikka) järjestelmällinen organisointi, verkostoitumisen mahdollistaminen alueen oppilaitosten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa – siinä muutamia ajatuksia, jotka haluaisin muuttaa selkeästi ulos viestityksi konkretiaksi uuden Hämeenlinnan toimintakulttuurissa.

Kääritään siis hihat ja otetaan fokukseen isojen yritysten ohella myös pienet yritykset. Tämä on tulevan SOTE-ratkaisun kannaltakin hyvää harjoitusta. Kun pidämme pienet toimijat elinvoimaisina, vältämme isojen toimijoiden monopolin syntymisen. Hinnat pysyvät kilpailukykyisinä ja asukkailla säilyy mahdollisuus valita monien eri toimijoiden joukosta itselleen parhaiten sopiva palvelun tarjoaja.

Mistä Hämeenlinna tunnetaan?

Hämeenlinna tunnettiin ennen koulukaupunkina ja varuskuntakaupunkina. Mistä Hämeenlinna nykyään tunnetaan? Tekisi mieleni sanoa, että SCC:n tolpasta, mutta se on onneksi viety Lahteen. Ja sitä paitsi typerä tolppa ei brändiä tee. Tarvitaan tekoja ja positiivista viestimistä, joista syntyy mielikuva ja tunnettuus.

Suomen väestöllinen keskipiste sijaitsee Hämeenlinnassa. Luonto on lähellä. Palvelut ovat lähellä. Kaupunginosat ovat lähellä toisiaan. Hämeenlinna on Ihan lähellä. Se on vahvuus, josta voidaan synnyttää brändi. Vaan viestimmekö näistä vahvuuksista tarpeeksi.

Tunnustan, ihmettelen välillä itsekin Hämeenlinnaan muuttaneelle hänen valintaansa. Siis muutit Hämeenlinnaan, miksi? Ja kun toinen kertoo sitten, että täällähän on ihana luonto ja liikuntapaikat ihan kulman takana ja täältä on helppo käydä töissä, saatan katsoa häntä kummeksuen.

Hämeenlinnan hyvät asiat ovat niin lähellä, että en aina näe niitä itsekään. Tarvitaan tänne muualta muuttanut kertomaan minulle, miten hyvä ja kaunis paikka Hämeenlinna on asua.

Olen päättänyt, että omalta osaltani lopetan Hämeenlinnan väheksynnän ja nostan Hämeenlinnan vahvuudet Sinua ja minua ja muuta Suomea lähellä olevana kaupunkina esille. Pyrin myös teoillani vahvistamaan tätä viestiä. Tekojen ja viestimisen kautta syntyy mielikuva ja tunnettuus – brändi Ihan lähellä olevasta Hämeenlinnasta.

Alla kuva http://www.visithameenlinna.fi/sivulta - Hämeenlinna on Ihan lähellä!

Tasan kolme kuukautta kuntavaaleihin

Kuntavaalit järjestetään tasan kolmen kuukauden kuluttua 9.4. Viimeiset neljä vuotta valtuustossa ja muissa luottamustehtävissä eivät ole vieneet intoani politiikkaa kohtaa. Päinvastoin. Kun huomaa miten isoista asioista on kyse, kasvaa myös motivaatio olla vaikuttamassa.

 

Olen myös ehtinyt oppia, mitä ei ainakaan kannata tehdä

1. riidellä
2. pantata ideoita ja ajatuksia
3. jättää selvittämättä taustoja
4. märehtiä menneitä

 

Mitä sitä menneitä märehtimään – tärkeintä on keskittyä kasvattamaan uusia versoja Hämeenlinnan kehittämiseksi nyt ja tulevaisuudessa.

 

Olen innolla mukana!

Sopivasti hullu Hämeenlinna

Hullu kaupunki tämä Hämeenlinna, saa kuulla toreilla ja turuilla ihmisten sanovan. Erityisesti meitä poliitikkoja moititaan, koska keskitymme valittamaan ja riitelemään, vaikka pitäisi keskittyä kaupungin elinvoimaisuuden kasvattamiseen. Hämeenlinnan on oltava tulevaisuudessa kasvukeskus, vaikka Markku Uhari (Häsa 21.10) toista pelkää. Ja mielestäni ”Ihan lähellä” on hyvä slogan. Se vain pitää muuttaa konkretiaksi.

Hämeenlinnaan sanotaan olevan vaikea kotiutua. Emme ole luonnostamme ”vieraita” lähellä. Ehkä juuri siksi tarvitsemme tänne uusia toimijoita näyttämään, että lähellä olemisesta voidaan tehdä bisnes. Yksi esimerkki on Crazy Town. Se ei tarkoita riitelevien poliitikkojen kaupunkia vaan uudenlaista työn tekemisen paikkaa Verkatehtaalla (http://www.crazytown.fi/hameenlinna/). Crazy Town tekee liiketoimintaa ihmisten luontaisella tarpeella olla tekemisissä toinen toistensa kanssa eli tarjoaa edullisia liiketiloja pienyrittäjille ja siinä samalla mahdollisuutta verkottua ja innovoida yhdessä win-win periaatteella muiden yrittäjien kanssa. Tarve, jonka yksinyrittäjänä koen konkreettisesti lähes joka päivä. 

Mikä olisi siis ihan lähellä olevan Hämeenlinnan visio, joka toteutuessaan houkuttelisi tänne yrityksiä ja sitä kautta työpaikkoja. Hämeenlinna on pienyrittäjien kohtaamiskeskus, joka tarjoaa edullisia yhteiskäyttöön suunniteltuja liiketiloja, valtakunnan nopeimmat tietoliikenneyhteydet sekä elävän ja monipuolisen kaupunkikulttuurin. Älykaupunkiasiantuntija Boyd Cohen puhuu fab labeista eli pienen mittakaavan valmistustyöpajoista, joissa kuka tahansa voi käyttää esim. 3D tulostimia tai ylipäätään kaikkea, mikä ei ole liian henkilökohtaista (Häsa 20.10). Tämän tyyppisen liiketoiminnan saaminen Hämeeseen on iso mahdollisuus.

Vision muuttaminen konkretiaksi alkaa toimivien tietoliikenneyhteyksien rakentamisesta esim. Avoin kunta-periaatteiden mukaisesti (https://speakerdeck.com/opendatatre/avoin-kunta-aloite-timo-valiharju). Tarvitaan myös yhteinen kehitysstrategia ympäristökuntien kanssa, sillä kuten Boyd Cohen toteaa, uusien ideoiden synnyttämiseksi tarvitaan tietty määrä ihmisiä (Cohenin mukaan noin 200 000 ihmistä), jotta ajatuksellinen erilaisuus tuottaa törmätessään uudenlaisia innovaatioita. En usko tällaisen strategian syntymiselle olevan ylipääsemättömiä esteitä, sillä Hämeenlinnan ohella myös ympäristökunnat tarvitsevat kehittyäkseen uusia työpaikkoja ja sitä kautta ihmisiä. Edullisten fab lab tyyppiseen toimintaan tarvittavien toimitilojen löytämisen en myöskään usko olevan ongelma – tyhjiä toimitiloja on kaupunki pullollaan. Niiden vuokrien taso ja yhteiskäyttöön sopivuus tulee luoda sellaisiksi, että ne toimivat houkuttimina erityisesti start up- yrittäjille. Vireä kaupunkikulttuuri syntyy sivutuotteena, kunhan sijoitamme yrityskeskittymät keskustaan ja varmistamme, että keskustassa on asuntoja sekä mahdollisuuksia ihmisten viihtyä myös vapaa-ajalla. Ihmiset haluavat työskennellä ja asua keskustoissa (Häsa 22.10), jota trendiä Hämeenlinnan tulisi seurata tarkkaan. Sopivasti hullu kaupunki on vireä ja innovatiivinen. Se ei synny itsestään, vaan olosuhteet sen syntymiselle tulee rakentaa.

Puhe valtuustossa 9.11.2015 lukioiden säilyttämisen puolesta

Olemme tänään ison äärellä. Perusopetus yhdessä toisen asteen opetuksen kanssa muodostavat koko suomalaisen yhteiskunnan osaamisen perustan. Olemme kuulleet useaan kertaa puhuttavan siitä, että seinät eivät saa ratkaista vaan sisältö. Sisällöt kuitenkin edelleen tuotetaan pääsääntöisesti seinien sisällä. Siksi niiden kunnosta tulee pitää huolta. Terveelliset ja turvalliset tilat tulee taata kaikille. Nyt kun tänään teemme täällä valinnan seinistä valitsemme samalla suunnan, johon myös opetuksemme sisältöjen tuotanto linkittyy vahvasti. Keskeinen kysymys on ovatko rakennukselliset ratkaisut valitussa mallissa sellaisia, että ne parhaiten tukevat lasten ja nuorten kasvua ja oppimista.

 

Perusopetukset alaluokkia koskevat kouluinvestoinnit mahdollistavat koulujen monimuotoisuuden säilymisen ja sitä kautta perheiden valinnan lapselleen sopivimman kouluympäristön löytämiseksi. Perusopetuksen yläluokkien oppilailla on myös mahdollisuus valita neljän yläkoulun tai yhtenäiskoulun välillä, on kouluverkkoratkaisu mikä hyvänsä. Ja hyvä niin, sillä silloin saamme pidettyä yläkoulut sopivan kokoisina niin oppilaiden kuin myös opetuksen järjestämisen kannalta eli noin 300-400 oppilaan yläkouluina. Sitran raportti vuodelta 2007 toteaa, että koulun ihanne koko on maksimissaan 600, minkä jälkeen oppilasmäärien kasvattaminen vaikuttaa koulun toimintaan negatiivisesta. Tämän toteaa myös professori Liisa Keltinkangas-Järvisen, jonka mukaan ihannekoko koululle on 200-500 oppilasta. Myös amerikassa tehdyt tutkimukset tuovat esille, että mikäli koulun oppilasmäärää kasvatetaan lähemmäs tuhatta oppilasta, pitäisi koulun toiminta organisoida siten, että jokainen oppilas kuuluu ikään kuin pienempään ison koulun sisällä olevaan yksikköön. Tätä ajatusta hyödyntäen esimerkiksi Seminaarin koulussa on onnistuttu organisoimaan hienosti noin 700 oppilaan toiminta.

 

Niin itään kuin länteen rakentuvat yhtenäiskoulut tulevat kokonaisoppilasmäärältään olevan huikeat lähemmäs tuhat oppilasta ja muuta toimijaa yhdistävät keskukset. Vertailun vuoksi tuon esille, että Hauhon yhtenäiskoulussa opiskelee noin 250 oppilasta ja Iittala yhtenäiskoulussa noin 350 oppilasta. Hämeenlinna onkin valtakunnallisesti tunnettu halustaan keskittää oppilaita isoihin yksiköihin. Pidän tätä valitettavana, mutta onneksi isojen yhtenäiskoulujen viereen on jäämässä myös pieniä yksiköitä niitä oppilaita varten, jotka saattavat hukata itsensä ja oppimismotivaationsa massaan. Olemme erilaisia ja mahdollisuus valita on hyvä ja tärkeä asia lapsen ja nuoren hyvän päivän toteutumiseksi. Mahdollisuus valita ei sitten enää toteudu lukiolaisten kohdalla mikäli tänään etenemme päätöksenteossa esityksen mukaisesti.

 

Kokoomus on useasti tuonut esille palveluiden valinnan mahdollisuuden tärkeyden. Myös itselleni se on tärkeää. On hyvä, että meillä on erilaisia palveluja, jotka joutuvat terveesti kilpailemaan keskenään. Se luo laatua ja pakottaa toimijat pohtimaan, miten saada asiakas vielä huomennakin valitsemaan juuri meidän organisaatiomme. Brändäys, erottuminen ovat vasta ensimmäinen askel. Varsinainen tekijä on organisaation todellinen toiminta. Ei kanna pitkälle, jos nettisivut ovat kunnossa. Toki niiden täytyy olla houkuttelevat, mutta vasta sisällön laatu ratkaisee. Laatua ovat toiminnot, mutta laatua ovat myös seinät ja ympäristö. Käsitys laadusta syntyy vuorovaikutuksessa saadun kokemuksen kautta. Kuinka hyvin tuo henkilö, jonka palveltavaksi tulen ottaa minut ja erityisyyteni huomioon ja kuinka hyvin tämä tässä ympärilläni sen lisäksi palvelee minua ja minun tarpeitani. Tästä laadussa on kyse.

 

Meillä on Hämeenlinnassa kolme erinomaisesti toimivaa lukiota niille vasta vasten suunnitelluissa tiloissa. Jokaisella on oma jo brändiksi muodostunut imagonsa. On Kaurialan tieteeseen painottava lukio, Lyseon urheilu ja yrittäjyyspainotteinen lukio ja Lammin taidepainotteinen lukio. Ilman varsinaista taide, tiede tai urheilulukiostatusta ja sen tuomaa rahoitusta on näissä opinahjoissa onnistuttu luomaan brändi, joka tunnetaan, ja jonka pohjalta oppilaat voivat oman erityisyytensä tuntien tehdä valinnan itseään kiinnostavan sisällön pohjalta.

 

Millä perusteella 9-luokkalaiset sitten valitsevat lukion tätä on tutkinut mm. Tiina Tuijala omassa väitöskirjassaan. Eniten lukion valintaan vaikutti lukion hyvä maine. Toiseksi eniten sen sijainti hyvien kulkuyhteyksien päässä. Myös erikoistuminen tiettyyn linjaan oli merkittävä lukion valintaan vaikuttava tekijä. Ihminen haluaa toimia samanhenkisten ihmisten kanssa ja pidän tärkeänä että meillä Hämeenlinnassa on edelleen tähän mahdollisuus. Hämeenlinna on ihan lähellä joten täältä on helppo tehdä ratkaisu myös lähteä pois urheiluun tai vaikkapa taiteeseen erikoistuneen lukion perään. Selkeästi erilaisilla painotuksilla toimivien lukioiden olemassaolo on vahvuus josta emme saa luopua.

 

Oppilasmäärien kohdalla olen usein kuullut puhuttavan siitä, että lukiossa oppilaiden keskiarvot ovat niin hyvät, että ei ole mikään ongelma sijoittaa yli tuhatta oppilasta toimimaan yhdessä luokattoman lukion mallin mukaisesti. Luokattoman lukion toimintaa on tutkinut professori Välijärvi. Tutkimus perustuu luokattoman lukion kokeiluun osallistuneiden opiskelijoiden ja opettajien haastatteluihin. Tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista valtaosa koki myönteisenä ja helpottavana mahdollisuuden vaikuttaa omiin valintoihin. Yksilöllinen valinnaisuus edellyttää kuitenkin kykyä oma-aloitteisuuteen, harkintaan ja myös hyvään ohjaukseen koulun taholta. Osalle oppilaista itsenäinen valintojen tekeminen ja niiden mukaan toimiminen on osoittautunut tutkimuksen mukaan vaikeaksi. Kykyä oma-aloitteeseen toimintaan ja itsenäiseen opintojen suunnitteluun ja toteutukseen kutsutaan itsesäätelytaidoiksi. Oppilaiden erot itsesäätelyssä ovat nähtävissä jo peruskoulun alaluokilla. Hyvät itsesäätelytaidot omaavat oppilaat menestyvät koulussa paremmin. He ovat juuri niitä oppilaita, joista sanotaan, että oppivat opettajasta huolimatta. Koulutus ei kykene itsesäätelytaidoissa olevia eroja kuromaan umpeen ja kuten me kaikki tiedämme ihan omasta kokemuksestakin, itsesäätely on toisille helpompaa kuin toisille. Nykyisenlaisessa yhteiskunnassa tarvitaan entistä enemmän kykyä säädellä ja ohjata itse omaa toimintaansa. Eletään yksilöllisiä oikeuksia, valintoja ja toimintamahdollisuuksia korostavaa itseohjautuvien elinikäisten oppijoiden aikaa, jossa ihminen nähdään kokonaisvaltaisena omia valintoja tekevänä yksilönä.  Lukio-opiskeluympäristöllä on keskeinen merkitys ihmisenä kasvamiselle, mikäli se pystyy tarjoamaan turvallisen ja sopivassa suhteessa kannustavan ympäristön tukemaan opiskelijan minäkuvan ja itsesäätelyn kehittymistä oppimistilanteissa ja opinnoissa. Tämä on ollut myös luokattoman lukion kehittämisen keskeisin tavoite.

Tiina Tuijalan pitkittäistutkimuksessa tarkasteltiin 250 lukio-opiskelijan itsesäätelytaitojen kehittymistä ja kokemuksia lukio-opiskelusta. Tuijalan mukaan opiskelijat voitiin jakaa itsesäätelytaidoissaan neljään ryhmään. Itsesäätelyltään erilaiset opiskelijat tarvitsisivat hyvinkin erilaista ohjausta, tukea ja huomioimista lukio-opintojensa eri vaiheissa. Tuijala toteaakin, että lukion opettajien ja ohjaajien olisi nykyistä paremmin voitava tunnistaa eri säätelystrategioita ja kyettävä ja ehdittävä arvioida heikkojen opiskelijoiden vaikeuksien takana olevia syitä laajasti. Tämän tarpeen ovat tuoneet esille myös muut tutkijat mm. Nurmi, Launonen, Värri ja Ropo. Tunnistaminen auttaisi myös opettajia asennoitumaan oikein heikkoihin opiskelijoihin ja tulkitsemaan paremmin näkyvämmän toiminnan ja tulosten alla olevia syitä. Jotta voi tunnistaa pitää myös tuntea. Luokattoman lukion rakenne on sellainen, että oppilasmääriä kasvatettaessa opiskelijalle tulee vääjäämättä useita opettajia keskeisiin monia kursseja sisältäviin aineisiin, kuten äidinkieli ja matematiikka. Tämän tiedostavat myös lukiolaiset, jotka syystä toivat adressissaan esille huolensa juurikin tähän heikkoon itsesäätelyryhmään kuuluvien oppilaiden hukkumisen massaan. Tähän ryhmään kuului Tuijalan tutkimuksessa oli noin 16% opiskelijoista. On kiistaton tosiasia, että opettajien vaihtuvuus ja oppilaiden tuntemus heikkenee, kun koulun kokoa kasvatetaan. Tähän meillä ei ole varaa Hämeenlinnassa eikä oikeastaan missään kolkassa Suomea, jos me haluamme pitää yllä mainettamme korkean osaamisen yhteiskuntana.

 

Lopuksi muutama sana taloudesta. Jos unohdamme sisällölliset tekijät ja keskitymme vain rakentamisen kustannusvaikutuksiin ja yläkoululaisten määrän kasvun alueellisiin eroihin tulisi pohjaesitykseen silloinkin suhtautua kriittisesti. Hämeenlinnan alueella ennustetaan yläkoululaisten määrän kasvavan vuoteen 2030 mennessä noin 270 oppilaalla, joista 230 oppilaan kasvun ennustetaan tapahtuvan itäisessä ja kaakkoisessa Hämeenlinnassa eli Käikäälän, Siirin alueella. Haluammeko, että yläkoulut keskittyvät esityksen mukaisesti keskustaan vai haluammeko viedä yläkoulun myös sinne, missä oppilaita on.  Kustannusvaikutuksiltaan Lahdensivun kampuksen muuttaminen lukioiden käyttöön, Kaurialan lukion ja Lyseon lukion ja alarakennuksen muuttaminen yläkoululaisten käyttöön maksaa esityksen mukaan 14,8 milj euroa. Jos lukiot pysyvät paikoillaan ja rakennamme yläkoulun tai yhtenäiskoulun itään ovat kustannukset noin 9,7-11,7 milj. euroa. Jos keskitämme lukiot Lyseonmäelle ovat kustannukset Tavastian Haahtelalle teettämän selvityksen mukaan 9,5-11.5 milj. euroa. Todellisia kustannuksia ei vielä kuitenkaan tiedä kukaan, sillä kuten virkamiehet ovat monesti todenneet kyseessä ovat vain hihasta vedetyt luvut. Koska näin on olemme mielestäni tekemässä tänään arvovalintaa. Keskitämmekö ja oletammeko saavuttavamme sillä jotain tärkeää vai annammeko lukioiden rauhassa jatkaa toimintansa kehittämistä niille varta vasten suunnitelluissa terveissä tiloissa.  

 

Ja miksi sitten keskittäisimme? Lukioiden laittaminen yhteen ei lisää nykyisestä kurssitarjontaa, sillä jo nyt opiskelijat voivat valitan kahden lukion tarjottimesta haluamansa kurssit. Joten sillä lukioiden yhdistämistä ei voida perustella. Lukioiden yhdistäminen ja sijoittaminen Lahdensivun kampukselle ei myöskään ole halvin ratkaisu, joten taloudella emme voi yhdistämistä perustella . Oppimistulokset eivät parane lukioita yhdistämällä. Pelkona on sen sijaan, että tukea tarvitsevat oppilaat jäävät havaitsematta. Lukioiden yhdistäminen ei myöskään tuo yläkoulua yhtään lähemmän idässä ja kaakossa asuvia oppilaita. Eikä lukioiden pitäminen ennallaan johda 800 oppilaan yläkoulun muodostumiseen. Yhtenäiskoulun muodostamiseen toki toivottavasti itään. Haluammeko siis laittaa lukiot yhteen ja uskoa sen lisäävän lukioidemme vetovoimaisuutta ja oppimistulosten paranemista vai haluammeko ylläpitää edelleen jo nyt hyvää työtä tehneiden ja tunnetuksi brändiksi muodostuneiden lukioiden toimintaa. Uskommeko, että lukioiden vetovoimaisuus ja osaltaan myös keskustan elinvoimaisuus ovat yhteydessä lukioiden sijoittumiseen keskustan ja hyvien kulkuyhteyksien päähän. Pidämmekö tärkeänä historiastaan elinvoimaan ammentavaa ajattelua vai haluammeko muutosta muutoksen arvostamisen vuoksi.

 

Koska itse arvostan historiaa, enkä halua ehdoin tahdoin rikkoa hyvin toimivaa lukiojärjestelmää, haluan, että lukiolaisilla säilyy mahdollisuus tuntea opettajansa ja opiskelutoverinsa ja opettajilla mahdollisuus tuntea oppilaansa ja toisaalta haluan että myös yläkoulu olisi helposti saatavilla idässä asuville lapsille ja erityisesti haluan, että mahdollisimman vähäisillä siirroilla ja remonteilla päästään takaamaan terveelliset ja turvalliset tilat niin lukiolaisille kuin yläkoululaisille esitän että investointisuunnitelmaa muutetaan seuraavasti:

Poistetaan:

Lyseon lisärakennus ja uudisrakennus 5,3 milj

Kaurialan lukio yläk. 1,5 milj.

Myllymäki kampus lukioksi 8,1 milj

Lisätään:

- Myllymäki kampus Kaurialan yläkoulun uudeksi tilaksi 1,5 milj. euroa vuodelle 2016

- Lyseonmäen alarakennuksen toimintojen  suunnitteluun 0,2 milj. euroa. vuodelle 2016

- Yhtenäis/yläkoulun rakentamisen suunnittelua varten 0,2 milj. euroa vuodelle 2016

- Yhtenäis/yläkoulun rakentamiseen 9 milj. euroa jaettuna vuosille 2018-2019 (täsmentyy suunnitelman valmistuttua)

Hämeenlinnassa 9.11.2015

Helena Lehkonen (kok)

Ei tullut satua – mutta yhteinen sävel

Näin pimeinä aikoina mielikin helposti mustuu. Siksi ajattelin kirjoittaa vuoden päätteeksi joulusadun onnellisine loppuineen. Mutta en pystynyt. Kuluneesta poliittisesta syksystä on vaikea mitään onnellisen lopun sisältämää satua kertoa. Ei politiikka sentään kauhutarinakaan ole - hölmöläistarina ehkä välillä. Kannetaan säkillä valoa tai kuten homekoulujen kohdalla, puhdasta ilmaa luokkiin. Ei auta, sanoisi Matti. Eikä ole auttanutkaan. Pitää avata seinät. Ja näinhän tehdään. Nähtäväksi jää mitkä seinät jäävät ja mitkä puretaan. Toki valtuuston joulusaarnassa kouluverkkopäätöstä kehuttiin, mutta se ei vielä takaa mitään. Onnellinen loppu tässä hometarinassa on vielä kaukana.

Tuuletusta peräänkuulutetaan myös toimitilojen sisällä tapahtuvassa toiminnassa. Pitää olla silti tarkkana, ettei viima käy liian kovana. Ihmiset kun alkavat helposti voida pahoin. Tasapaino uudistusten ja perinteen välillä säilyttää ilman sopivan tasalaatuisena ihmisten työskennellä.

Lopuksi kiitoksen sanoja. Haluan kiittää lasten ja nuorten lautakunnan kaikkia jäseniä hyvästä yhteishengestä. Näin kirjoitettuna asia tuntuu kovin laimealta, mutta koettuna sitäkin väkevämmältä. Keskinäisen kunnioituksen säilyminen silloinkin kun ollaan eri mieltä, on luonut turvallisen ilmapiirin puhua asiat läpi. Ja kyllähän me keskustellaankin ja välillä aikaaaaaaaaas pitkään. Mutta hyvä niin. Erityinen kiitos vielä Satu Aaltoselle ja Irma Taavelalle. Mielestäni yhteistyömme osoittaa sen, että huolimatta puoluekannasta pystymme tärkeiksi kokemiemme asioiden äärellä löytämään yhteisen ja kuntalaisia palvelevan sävelen.

Hyvää Joulua kaikille – tammikuussa jatketaan J

Alueellisten lähipalveluiden kehittäminen asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi

Viime kevään palveluverkkokeskustelu Kanta-Hämeenlinnan lasten ja nuorten palveluverkosta sai asukkaat liikkeelle ei ehkä niinkään kuulemistilaisuuksiin mutta nettiin- Yli 2000 allekirjoitusta asiaa koskeviin erilaisiin nettiadresseihin.

Palveluverkko on itsellenikin tärkeä asia ja oikeastaan syy siihen miksi ylipäätään lähdin politiikkaan. Kirjoitin vuosi sitten blogissani seuraavaa: ”Mikähän se sellainen asia olisi, että pönttöön pitäisi mennä? Taitaa ne olla nuo koulu- ja päiväkotijutut jotka edelleen mielessä tärkeinä asioina pyörii. Monimuotoisuuden puolustaminen, että voisi olla monia erilaisia yksiköitä, eikä vaan isoja laitoksia. Että olisi vaihtoehtoja valita.” Jätin valtuuston kokouksessa puhujapönttöön menon väliin, mutta olin todella iloinen siitä, että palveluverkkopykälän hyväksyminen mahdollistaa nyt erikokoisten ja monimuotoisten yksiköiden kehittämisen. Lisäksi se mahdollistaa myös laajemmin uudenlaiseen palveluverkkoajattelun. Käytän tarkoituksella sanaa palveluverkko, enkä vain koulu ja päiväkotiverkko, sillä mielestäni monet syyt puoltavat uudella tavalla toimivan moniammatillisen ja alueellisen palveluverkon rakentamista. Alueella tarkoitan tässä esimerkiksi läntistä keskustan aluetta tai vaikkapa Kalvolan kaupunginosaa.

 

Lastensuojelun menoylitykset ovat ehkä päällimmäisenä suuntaamassa ajatuksia asioiden toisin tekemisen velvoitteeseen. Näin ei voi jatkua. 3,7 miljoonalla jonka suuruinen lastensuojelun ylitys siis tällä hetkellä tullee olemaan, olisi voitu palkata 80 päätoimista perhetyöntekijää vuodeksi perheisiin tukemaan arjen sujuvuutta. Tarvitaan jämäkämpää otetta, perheiden kokonaisvaltaista tukemista, lastensuojelun ja aikuissosiaalityön yhteistyötä, jotta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa. Eikä vaan siis lasten vaan myös aikuisten ongelmiin. Niistä kun sitten usein seuraa lasten ongelmat.

 

Toinen toisin tekemisen velvoite syntyy mielestäni tulevan sote uudistuksen pohjalta. Palvelutuotantomme on saatava sellaiseen kuntoon, että saamme itse järjestettäväksemme sosiaali ja terveyspalvelut myös tulevaisuudessa. Yksi askel tähän oli Terveyspalvelut liikelaitoksen lakkauttaminen ja johtamisjärjestelmän kehittäminen. Toinen askel liittyy hyväksyttyyn lasten ja nuorten palveluverkkopykälään. Haluammeko että tulevassa investointirakentamisissa varataan tilat alueen asukkaiden peruspalveluille laajemmin ja uskommeko, että tämä lisäisi asukkaiden hyvinvointia ja sitä kautta vähentäisi sosiaali ja terveysmenoja. Uskommeko myös, että tällä tavalla saisimme oman sosiaali ja terveyspalveluiden tuotannon kehittymään niin, että sote-palvelut voitaisiin myös tulevaisuudessa järjestää omana tuotantona. Tämä tarkoittaisi esim. Nummen koulun elinkaarimallirakentamisen kohdalla sitä, että lautakuntien välillä tulisi käydä neuvotteluja siitä, millaisia tiloja itse asiassa Nummelle tulisi rakentaa. Tämä on keskeistä, jotta osaamme sitten tulevalta rakennuskumppanilta tilata oikeanlaisia tilaratkaisuja. Eli haluammeko, että Nummen tai vaikkapa Hauhon yhtenäiskoulun kaltaisessa isossa keskeisessä yksikössä olisi tarjolla alueen koko väestölle koulu ja päivähoitopalveluiden lisäksi esim. hammashoitajan, terveydenhoitajan, sosiaalityöntekijän tai esimerkiksi palveluohjauksen palvelut tai vaikkapa kirjasto ja nuorisotila.

 

Edellä esitetty liittyy myös kolmanteen palveluverkon laajempaa tarkastelua puoltavaan asiaan: kaupunkistrategian tavoitteena olevaan kaupungin toimitilojen monipuoliseen ja tehokkaaseen käyttöön ja lähipalveluiden määrittämiseen. Hämeenlinna on hakemassa mukaan kuntakokeiluun, joka mahdollistaa entistä paremmin moniammatillisen yhteistyön perheiden tukemiseksi. Jos saamme tiloihin eri alojen ammattilaisia toimimaan, tukevat myös tilat yhteistyön tekemistä ja ne ovat myös tehokkaammassa käytössä kuin mitä ne olisivat, jos rakennuksessa toimisi vain koulu tai päiväkoti. Tähän kehitykseen tarvitsemme yhteistä halua määrittää lähipalvelut ja kykyä viedä tämä yhteinen näkymme eteenpäin hyvinkin pikaisesti, sillä ensimmäiset palveluverkkoinvestoinnin ovat käsillä juuri nyt ja sote -uudistuskin kolkuttaa ihan oven takana. Nyt jos koskaan tarvitaan yhteistä keskustelua siitä, miten linjaamme koulu, päiväkoti ja sote palveluiden palveluverkon niin kanta- Hämeenlinnassa kuin myös laajemmin muissakin kaupunginosissa ja miten rahoitamme tulevat investoinnit.

 

Kirjoitin Kylä kaupungissa hankkeen loppuraporttiin pari vuotta sitten tekstin, joka tuo esille oman ajatukseni palveluiden tulevasta suunnasta. ”Olen visioinut, että Hämeenlinnassa olisi tulevaisuudessa järjestelmä, jonka avulla asukkaiden tarpeet ja muu saatu palaute ohjaisi poliittista päätöksentekoa ja tieto alueiden tarpeista saataisiin ohjaamaan lautakunnille tulevia esityksiä. Demokratia ei tulevaisuudessa ehkä tarkoittaisikaan enää sitä että kaikille alueille annetaan saman verran vaan että alueet saavat tarpeen mukaan. Tämä edellyttää avointa vuorovaikutusta ja luottamusta kuntalaisten, poliitikkojen ja virkamiesten kesken. Kaiken tämän yhteistyön tavoitteena on lapsen ja nuoren hyvän päivän mahdollistaminen tasavertaisesti koko Hämeenlinnassa. Tarvitaan varhaisen puuttumisen mahdollistavia rakenteita, tarpeenmukaisia ja monimuotoisia palveluja, jotka tukevat perheitä ja alueen asukkaita kokonaisvaltaisesti.”. Valtuuston hyväksymä palveluverkkoratkaisu on parhaimmillaan askel juuri tähän suuntaan.