Suunnitelmallista toimintaa perheiden tukemiseen jo varhaisessa vaiheessa

Tiistain (24.4) Hämeen Sanomissa tuli useassa tekstissä esille huoli lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Huoli on yhteinen. Lapsi ja perhepalveluiden uudistamisen tarpeeseen pyritään hallituksen toimesta vastaamaan LAPE-kärkihankkeen avulla (http://stm.fi/hankkeet/lapsi-ja-perhepalvelut).  Hämeenlinnassa päätettiin lisätä perhetyöntekijöiden määrää lastensuojelumenojen hillitsemiseksi. Kuitenkin Hämeenlinnan kaupungin tuloksellisuusohjelman 2017 raportissa todetaan, että lastensuojelun avopalvelujen ja sijaishuollon nettokustannukset kasvoivat 1538000 euroa edelliseen vuoteen verrattuna. Lastensuojelumenot ovat edelleen kasvaneet, vaikka toimia niiden hillitsemiseksi on tehty.

Sosiaaliasiamiehen selvityksestä vuodelta 2017 käy ilmi, että vaikka lastensuojelun kotipalvelun saatavuus on parantunut, on vastaavasti vanhempien pääsy tarvittaviin päihde- ja mielenterveyspalveluihin heikentynyt. Erityisen paljon on heikentynyt kasvatus-ja perheneuvolapalvelujen saatavuus.

Monella taholla on todettu, että varhaisessa vaiheessa saatu tuki on sekä taloudellisesti että inhimillisesti järkevää. Sosiaaliasiamiehen selvityksessä kuitenkin todetaan, että vasta kun lapsi on sijoitettu kodin ulkopuolelle huostaanotettuna, pitää lain mukaan vanhemmille laatia vanhemmuutta tukeva suunnitelma (Lastensuojelulaki 30 § 3 mom). Mielestäni tällaisen suunnitelman laadinta tulisi tehdä paljon aikaisemmin.

Kun esimerkiksi neuvolassa huomataan perheen tilanne ja siihen liittyvä tuen tarve, siihen pitäisi pystyä heti varhaisessa vaiheessa puuttumaan työparitoiminnan avulla.  Neuvolan terveydenhoitajalla voisi olla konsultoivana työparina aikuissosiaalityön ammattilainen, jonka tuella voitaisiin laatia vanhemmuuden tukemisen suunnitelma heti tarpeen tullessa ilmi. Uuden toimintamallin avulla perheen ongelmiin päästäisiin puuttumaan jo varhaisessa vaiheessa ja tämä saattaisi hillitä myös lastensuojelumenojen kasvua. Universaalien peruspalveluiden (neuvola, koulu, päiväkoti) yhteyteen tarvitaan suunnitelmallista lastensuojelutyön ja aikuissosiaalityön yhteistyötä.

Palveluverkko vetovoiman ja pitovoiman näkokulmasta

Väestötieteilijät puhuvat alueen väestönkehitykseen vaikuttavista vetovoima ja pitovoimatekijöistä. Vetovoimatekijöitä ovat subjektiiviset tunnetekijät, työ ja työmahdollisuudet, asuminen, palvelut, sijainti ja maine.   Pitovoimatekijöitä ovat kaikki edellä mainitut vetovoimatekijät, tyytyväisyys palveluihin ja paikkaan sekä identiteetti. Käsillä olevaa palveluverkkotarkastelua pitäisi pohtia mielestäni näiden tekijöiden kautta. Onhan asukasmäärän kasvu keskeisin valtuustokauden tavoite, johon kaikki ryhmät ovat sitoutuneet.

Subjektiiviset tunnetekijät, vaikkapa entinen historia Hämeenlinnan asukkaana tai suvun juuret alueella, vaikuttavat kunnan houkuttelevuuteen.  Millaisia kokemuksia Hämeenlinnasta on saatu ja vaikuttaako kaupunki kokemusten perusteella mukavalta paikalta asua? 

Työ ja työmahdollisuudet ovat yhteydessä palveluverkkoon. Esimerkiksi silloin, jos vuorotyötä tekevä harkitsee Hämeenlinnaan muuttoa. Onko vuoropäiväkoti hyvien kulkuyhteyksien varrella tai onko koulu niin lähellä, että kouluun lähtevä lapsi voi matkan kouluun tai koulukyytiin turvallisesti yksin kulkea? Asuminen on Hämeenlinnassa halpaa, mutta asuinalueiden houkuttelevuus on yhteydessä alueen palveluihin. Jos viemme koulun alueelta pois, ei alue ole enää niin houkutteleva lapsiperheiden näkökulmasta. Palveluverkon tiivistäminen vaikuttaa osaltaan edellä mainittuihin vetovoimatekijöihin. 

Terveys-, päivähoito ja koulutuspalvelut ovat kaikki peruspalveluita, joilla on pitkä historia. Pitkä historia takaa myös sen, että palvelut ovat pääsääntöisesti suhteellisen tasalaatuisia. Koulumaailmaan uutena tulleet avoimet oppimisympäristöt ovat muokanneet opetuspalveluiden toteuttamisen kirjoa. Isossa avoimessa tilassa, ison oppilasjoukon ohjaaminen ja opettaminen on aivan erilaista koulunpitoa kuin perinteisessä yhden luokan toimintaympäristössä. Toimintaympäristön erilaisuus asettaa uudenlaisia vaatimuksia lasten itsesäätelytaidoille ja kyvylle toimia isossa ryhmässä. Lasten ja nuorten itsesäätelytaitoja on tutkittu ja todettu niissä olevan suuria eroja. Nämä erot pitää huomioida ja antaa vanhemmille mahdollisuus valita, millaiseen kouluun he lapsensa laittavat. Monimuotoinen palveluverkko vastaa tähän tarpeeseen.

Ihmisellä on mielikuvia eri kaupungeista. Hämeenlinnan luomia mielikuvia on tutkittu. Hämeenlinnasta tunnetaan esimerkiksi Aulanko ja HPK. Goodman on tullut uutena ihmisten tietoisuuteen. Hämeenlinnaa pidetään pienenä ja tylsänä. Pieni ja tylsä eivät välttämättä ole huonoja asioita lapsiperheiden ja ikäihmisten mielestä, sillä nämä adjektiivit voidaan tulkita myös tarkoittamaan turvallista ja helposti saavutettavaa. Meillä on maine, joka vetoaa lapsiperheisiin ja ikäihmisiin. He ovat todennäköisiä tänne muuttajia. Silloin myös palveluverkon tulee vastata näiden ryhmien tarpeisiin. Hämeenlinna on saanut Lapsiystävällinen kunta tunnustuksen jo useampaan otteeseen. Se kertoo, että olemme tehneet hyvää työtä ja toisaalta asettaa vaatimuksia hyvän työn jatkamiseen. Palveluverkkopäätöksessä kuntalaisilla on lupa vaatia lapsiystävällisiä perusteluja.  

Kaikki edelliset tekijät vaikuttavat myös pitovoimaan. Haluan kuitenkin pitovoimaan liittyen kirjoittaa vielä erikseen muutaman sanan lukioverkosta. Meidän täytyy tehdä ratkaisu, joka pitää lukiolaiset Hämeenlinnassa. Jo nyt on nähtävissä, että erikoislinjat vetävät. Niitä siis tarvitaan ja niiden korkealaatuisuus tulee taata. Ammattitaitoiset ja asiastaan innostuneet opettajat ovat tässä keskiössä, sekä terveet ja asianmukaiset tilat, jotka vastaavat tulevaisuuden lukio-opetuksen tarpeisiin. Nykynuoret ovat valveutuneita oman tulevaisuutensa rakentajia. He kyllä tietävät, missä kannattaa opiskella. Tuntuu kornilta puhua kuuntelusta ja osallistamisesta suunnitteluun, nyt kun 2,5 vuoden suunnittelutyö saattaa mennä hukkaan. Se ei silti vähennä kuuntelun ja osallistamisen merkitystä. Millainen lukioverkko vastaa opettajien mielestä tulevaisuuden lukion tarpeisiin? Millainen lukioverkko kiinnostaa nuoria? Sen haluaisin kuulla. Tänään Häsassa (27.1.) oli mainos uudesta yrittäjien lehdestä ”Hyrrä”. Kohta julkaistavan Hyrrän keskeisenä teemana on ”Miksi jäädä Hämeenlinnaan?”. Asiantuntijoina ovat nuoret. Tuon lehden haluan lukea ja myös kuulla lukiolaisten sekä 9. ja 8. luokkalaisten mielipiteen lukioverkosta. Onneksi parin viikon päästä on yläkoululaisten ” Vaikuta -älä valita”-päivä. Toivottavasti saadaan hyvää keskustelua aiheesta päätöksenteon pohjaksi. 

On kiitoksen aika

Kampanjointi lähestyy loppuaan. Vielä huomenna lauantaina on Reskalla vaalitilaisuus, mutta sitten alkaa vaalirauha.

 

Kulunut kampanjointikevät on yllättänyt minut positiivisesti. Yhteisen tekemisen meininki niin Kokoomuksen ehdokkaiden kesken kuin myös tukiryhmän kanssa on ollut mahtavan voimaannuttavaa ja innostavaa. Jos tällainen positiivinen pöhinä saadaan jatkumaan myös vaalien jälkeen, ollaan uuden ajan äärellä. Ja miksei saataisi. Olen huomannut, että hyvin usein tarvitaan vain muutama positiivisuuden kautta asioita eteenpäin vievä henkilö, joilla on kyky saada muut mukaan, niin asioihin saadaan positiivinen vire. Ihmiset haluavat kuulua ja toimia ryhmässä, jossa tällainen vire löytyy.

 

Haluankin kiittää ainakin Timoa, Seppoa, Pia-Ninaa, Päiviä, Saraa, Villeä, Jennaa, Pauliinaa, Miinaa, Jaakkoa, Jarmoa, Maria, Satua, Minnaa, Kaita, Pasia, Nunnua, Suskua, Kallea, Matea, Tuulaa, Rafaelia, Sannaa, Helenaa, Jaria, Riikkaa, Katria, Ollipekkaa, Olavia, Peteä, Tuulikkia, Arjaa, Mattia, Tapania, Keijoa, Mikaa, toista Timoa … ja jos joku jäi mainitsematta niin myös häntä. Ilman teitä ja teidän innostavaa toimintaanne ei tästä vaalitouhusta tulisi yhtään mitään.

 

Jännitetään sunnuntaina tulosta (uskon kyllä vahvasti Kokoomuksen pärjäävän) ja on se sitten millainen tahansa, pidetään huolta siitä, että vaalien jälkeen kaikki ovat edelleen mukana tavalla tai toisella rakentamassa parempaa Hämeenlinnaa. Meitä kaikkia tarvitaan siinä J

Rakkaudesta, yhteiskunnasta ja perheistä

Olen onnekas, sillä olen saanut elää koko elämäni tuntien, että minua rakastetaan. On äiti ja isä ja lukuisia tätejä lapsuudessa. On ollut mummot, papat ja muorit. On rakastava aviomies ja lapset. Ihanat ystävät. Toistan vielä, että olen onnekas. Sattuma olisi voinut puuttua peliin ja elämänpolkuni muuttua aivan erilaiseksi.

Lapsuuteeni kuului tätien lauma. Nuoruudessani näin miten he yksitellen vanhenivat, siirtyivät kunnallisiin hoitolaitoksiin ja hiipuivat vähitellen pois. Näin myös miten vanhempani kävivät huolehtimassa apua tarvitsevista tädeistä ja iäkkäistä vanhemmistaan. Olen lukuisia kertoja vieraillut vanhainkodeissa tätieni ja mummoni luona milloin syöttämässä, milloin vain juttelemassa ja joskus jopa intiimien asioiden apuna. Se oli minulle luonnollista, sillä vanhempanikin tekivät niin. Minulle on yhtä luonnollista ajatella, että kun vanhempani tarvitsevat apua olen heidän käytettävissään. Kun rakastetaan, on myös mistä ammentaa vastarakkautta ja halua huolehtia.

Näin vaalien alla puhutaan paljon perheistä. Lapsiperheiden eriarvoisesta tilanteesta. Iäkkäiden ihmisten yksinäisyydestä. Yhteinen ymmärrys on, että kaikilla pitäisi olla ystäviä ja että perheiden eriarvoinen asema ei saisi näkyä vaikkapa lasten koulumenestyksessä. Mutta se näkyy. Ja yksinäisyys on todellista. Mikä on kunnan vastuu tässä tilanteessa?

Kunnan työntekijä ei voi koskaan korvata perhettä ja ystäviä, sillä virkamies ei rakasta, virkamies ei ole läheinen. Virkamies tukee asiakkaitaan siten, että yksilöt tai perheet pärjäisivät tuettuna eteenpäin ja kykenisivät pikkuhiljaa itsenäisesti huolehtimaan ja rakastamaan läheisiään. Yksilöiden voimavarat ovat erilaiset ja kohtalo heittelee ihmisiä arvaamattomiin ja epäoikeudenmukaiselta tuntuviin tilanteisiin. Perheiden tukeminen tällaisissa vaikeissa tilanteissa tulee ottaa kunnassa erityiseksi kärjeksi. Kun osaamme suunnata tuen oikein, pystymme auttamaan jo varhaisessa vaiheessa ihmisen vaikeiden aikojen yli ja ongelmat eivät kasva koko perheen kannalta ylivoimaisiksi.


Kun perheet voivat hyvin, voivat lapset perheissä hyvin ja perheen aikuisilla on voimavaroja huolehtia osaltaan myös iäkkäistä vanhemmistaan. Kun huolehtimisen taakkaa jaetaan, riittää jaettavaa paremmin kaikille ja ennen kaikkea niille, jotka eniten apua tarvitsevat. Perheiden hyvinvoinnista huolehtiminen tulee nostaa keskiöön ja pohtia, miten eri sektorit saadaan toimimaan yhteen perheiden parhaaksi.

Hämeenlinna - kulttuurikaupunki

Kulttuurin merkitystä voidaan pohtia monesta eri näkökulmasta. Ensimmäiseksi ajattelen, että kulttuurilla on itsearvo eli kulttuuri itsessään on tärkeää. Se kantaa merkityksiä meistä tässä hetkessä ja toisaalta siirtää menneiden sukupolvien merkityksiä meille tähän hetkeen. Ilman kulttuuria emme tiedä mistä olemme tulleet ja mihin näytämme olevan menossa.

Kulttuurilla on myös kautta aikojen ollut ihmisyyteen liittyvien tunteiden välittämisen merkitys. Kulttuuri avaa sydämemme tuntemaan asioita, joihin emme pääsisi käsiksi muuten. Ajatellaan vaikka musiikkia. Mikä muu vie meidät silmänräpäyksessä takaisin lapsuuteen kuin tuttu iltalaulu tai takaisin ensirakastumisen tunteeseen, kun kuulemme juuri siihen tilanteeseen liittyneen kappaleen.

Tunteiden synnyttämisen kautta kulttuurilla on myös ihmistä eheyttävä vaikutus. Kun ihminen pääsee käsiksi koettuihin tunteisiin, hän pystyy työstämään niitä. Vaikeat tunteet voidaan kulttuurin keinoin saada esille ja muokata uudelleen rakentaen ihmisen persoonallisuutta kohti eheyttä.

Voidakseen olla kulttuurikaupunki, täytyy Hämeenlinnassa olla monipuolista kulttuuritarjontaa. Otan esimerkin urheilusta. Hämeenlinnaa pidetään urheilukaupunkina. Tämä brändi syntyy mestaruussarjatason joukkueista, kuten HPK, vahvasta muusta seuratoiminnasta ja hyvistä mahdollisuuksista harrastaa eri lajeja. Voidaksemme kutsua Hämeenlinnaa kulttuurikaupungiksi, emme voi unohtaa ”mestaruussarjatasoisten” toimijoiden ylläpitämistä Hämeenlinnassa. Tarvitsemme edelleen kaupunginteatterin ja laadukasta orkesteritoimintaa. Tarvitsemme vahvoja muita kulttuuritoimijoita ja hyvät mahdollisuudet harrastaa kulttuurin eri muotoja.

Lastenkulttuurin asema Hämeenlinnassa on mielestäni vahva. Meillä on ARX ja Miniteatteri ja valtakunnan tasollakin ajateltuna todella korkealaatuinen Lasten taidefestivaali Hippalot . Hämeenlinnassa on hyvän mahdollisuudet harrastaa eri kulttuurimuotoja ja meillä on myös vahvoja harrastajapohjalta toimivia toimijoita, kuten Eräs Teatteri.

Eniten olen huolissani mestaruussarjatasoisen kulttuuritoiminnan tulevaisuudesta Hämeenlinnassa. Ilman Hämeenlinnan kaupunginteatteria ja laadukasta klassisen musiikin tarjontaa, emme voi kutsua itseämme kulttuurikaupungiksi ja toisaalta emme voi tarjota tänne muuttaville elämyksiä, jotka kiinnittäisivät heidät osaksi kaunista kaupunkiamme. Sen tekee tänään urheilun puolella HPK, kun se taistelee jääkiekon pudotuspeleissä. Sen tekevät tänään myös Hämeenlinnan kaupunginteatterin näyttelijät Lasse Sandberg ja Liisa Peltonen, kun he tarjoavat yleisölle mahdollisuuden päästä käsiksi omiin tunteisiinsa tulkitsemalla sydämellä Ingmar Bergmanin näytelmän ”Kohtauksia eräästä avioliitosta”.   

Visio ylivertaisten tietoliikenneyhteyksin Hämeenlinnasta

Ajattele, jos Hämeenlinnan keskustan alueella olisi mahdollisuus päästä wifi-verkkoon, menet sitten minne tahansa. Mitä mahdollisuuksia tämä toisikaan sekä etätyöskentelyyn että opiskelun viemiseen ulos luokkahuoneista. Miten se elävöittäisi keskustaa, sen kahviloita ja kauppoja ja mahdollistaisi myös Hämeenlinnaan tulevien turistien palvelemisen.

Innostuisitko yrittäjänä, jos Hämeenlinnassa olisi Suomen nopeimmat verkkoyhteydet, joiden avulla yritykset voisivat linkittää tuotantonsa yhteen siten, että ajantasaisesti tiedettäisiin koko tuotantoketjun toimintakapasiteetti ja eri toimintojen kulloinenkin tarve. Ei tulisi ylituotantoa ja tavarat liikkuisivat jouhevasti koko tuotantoketjun ajan. Jokainen katkos tuotantoketjussa aiheuttaa hallaa yritykselle. Katkeamaton tuotantoketju on kilpailutekijä. Mitä jos me voisimme tarjota tähän mahdollisuuden Hämeenlinnassa.

Entäpä, jos maaseutuelämästä haaveileva helsinkiläinen kuulisi, että meillä on Hämeenlinnassa vireitä pitäjiä, joissa tietoliikenneverkko on yhtä nopea kuin Kalliossa. Mitä, jos hän innostuisi mahdollisuudesta asua maaseudulla, luonnon rauhassa ja toisaalta tehdä töitä ja opiskella jouhevasti toimivan tietoliikenneverkon ansiosta. Jos tämä helsinkiläinen pääsisi vielä virtuaalisesti tutustumaan Hauhon, Tuuloksen, Iittalan, Lammin ja Rengon pitäjiin ja vapaisiin tontteihin ja asuntoihin siellä, hän saattaisi löytää itselle ja perheelleen unelmapaikan asua.

Millainen Hämeenlinna olisikaan, jos saisimme edellä esitetyn visioin toteutumaan.  

Se on mahdollista.

Tarvitsemme(ko?) lähikouluja

Tulevalla valtuustokaudella tullaan käymään keskustelua lähikoulujen säilyttämisen tarpeesta. Vastakkain ovat pienten koulujen investointi- ja käyttökustannukset ja pienten koulujen tarpeellisuus toisaalta alueen elinvoimaisuudelle ja ennen kaikkea oppilaiden hyvinvoinnille. Kysymys kuuluu: ovatko pienten koulujen aiheuttamat kustannukset kunnalle niin suuret, että ne ylittävät koulujen merkityksellisyyden alueen elinvoimaisuuden säilyttäjänä sekä koulujen tarjoaman pienen yhteisön turvan tarpeen varsinkin arkojen ja syrjäänvetäytyvien oppilaiden kohdalla? Tuleva valtuusto joutuu arvovalintojen ääreen.

Hämeenlinnassa on meneillään isojen koulujen rakentamisen buumi. On kuitenkin selvää, että kaikille oppilaille ei iso koulu sovi. Rohkeat ja ulospäinsuuntautuneet oppilaat ottavat kyllä paikkansa tilassa kuin tilassa, mutta näin ei ole kaikkien kohdalla. Arat ja syrjäänvetäytyvät oppilaat tarvitsevat hallittavissa olevan oppimisympäristön, oman paikan ja tutut turvalliset ihmiset ympärille. Tunne turvallisuudesta edistää oppimista ja turvattomuus estää sen. Tämä on keskeisin syy, miksi kannatan Myllymäen ja Ortelan kaltaisten ison koulun kupeessa olevan pienen lähikoulun säilyttämistä.

Kun alueelta lähtee koulu, alueen houkuttelevuus vähenee. Lapsiperheet eivät hevin muuta alueelle, jossa koulumatka varsinkin pikkuoppilaiden kohdalla jää sellaiseksi, että se ei edellytä koulukuljetuksen saamista mutta toisaalta on jo niin pitkä, että yksin matkan kulkeminen on pienelle lapselle haasteellista. Tämä tulee tulevaisuudessa eteen Miemalan alueella, mikäli koulu sieltä lakkautettaisiin. Kyläyhteisön elinvoimaisuudelle koulun säilyminen on merkityksellistä. Pelkäänkin Alvettulan, vielä vireän kyläyhteisön näivettymistä, mikäli Alvettulan koulu ei syystä tai toisesta saisi olemassaolon oikeutusta. Pidänkin Alvettulan ja Miemalan koulujen säilyttämistä näiden syiden vuoksi tärkeänä.

Olen kuitenkin realisti. Tällä hetkellä tiedämme, että Hämeenlinnan asukasluku on laskenut. Oppilasmäärät tulevat laskemaan. Hämeenlinna näivettyy, ellei asukaslukua ei saada nousemaan.  Siksi on tehtävä kaikki, jotta tänne muuttaisi uusia ihmisiä. Tarmokkaat toimenpiteet tähän suuntaan ovat jo käynnissä. Tästä esimerkkinä Asemanrannan rakentaminen ja markkinointi sekä junavuorojen lisääminen. Uskon väkiluvun kasvuun ja teen kaikkeni, jotta suunta saadaan käännettyä. Elinvoimainen Hämeenlinna tarvitsee myös elinvoimaiset lähikoulut.